Tulipas paha mieli :(

[vieras]

Tuntuu vähän siltä, että aapeen äiti tajuaa tyttärensä olevan nätisti sanottuna vähän tyhmä ja nyt miettii sitä naimisiinmenoa. Että mitä sitten, jos nuo kaksi onnetonta vielä lisääntyvät.

Eiks niillä jo ollut kaksi lasta, vai mitähän mä luin?

Ap: puhu äidillesi ja kysy tuosta reaktiosta.

Juu on kaksi lasta, on talolaina, autot sun muut romut. Ja miehellä suht vaarallinen harrastus...

No mitä se harrastus naimisiinmenoon liittyy???

Joko nyt käsitätte, että aapee ei käy täysillä?

Ai ei ole merkitystä mitä harrastaa, se harrastaa varmaan vpk:ssa olemista tai sukeltamista.

Hah haa! Veparit vaarallisessa harrastuksessa. Voin kertoa että ei. Mies on harrastanut sitä jo 20 vuotta ja hengissä on.

Kyllä VPK voi olla vaarallinen harrastus alueilla, joilla ei oo miehitettyjä paloasemia, jolloin veparit hoitaa kaikki pelastustehtävät.
Toki pitää myös olla kouluttautunut niin paljon, että voi tehdä niitä vaarallisiksi luokiteltuja tehtävi esim. savusukellus, korkeanpaikan työskentely..
Jos vaan seisoskelee pumpun takana tai ajaa autoa, ei pääse mitään kovin vaarallista tapahtumaan

Kyllä tuo mieheni on ihan päällikkötasoa ammatiltaankin.

Niin Vpkn? Niin munki ja voin sanoa, että taatusti voi olla vaarallista kun hän savusukeltaa jne. Mut sun ukkos ei sit osallistu pelastustoimintaan ilmeisesti?

Ei Vpk:n vaan ihan kaupungin palolaitoksella.

 

[Keittiönoita]

Missäpä se 'paras' mitataan? Ulkonäössä, koulutuksessa, rahassa? Omaisuuden ja metsän määrässä? Vai siinä, että tytär kokee itsensä niin onnelliseksi juuri sen miehen kanssa että haluaa hänen kanssaan naimisiin?

Niin ikävää kuin se nuoremmista onkin, joskus vanhemmilla on ihan vaan elämänkokemuksensa myötä sellaista "salaista tietoa", jota nuori ei näe. Olen joutunut tämän hampaita kiristellen toteamaan muutaman kerran, kun vanhempani ovat olleet sittenkin oikeassa.

Ulkopuolinen - olipa sitten kyse vanhemmista, sisaruksista tai ystävistä - näkevät sen, mitä rakastunut itse ei vielä näe.

 

[Tuplamamma2005]

No niin, munkin äiti sano joskus et älä vaan nai ton suvun poikaa kun miehen kanssa aikoinaan alettiin seurustelemaan..
Mut nyt kun ollaan oltu yhdessä 7v ja niistä naimisissa kohta kolme, niin eipä tuo mitään enää ole mussuttanut..vaan eipä he mieheni kanssa niin kauheen hyviä ystäviäkään ole :xmas:
Mut en anna asian häiritä..se on mun mies, ei meidän äidin =) jos olisin pystynyt niin olisin saattanut sanoa jotain poikkipuolista myös hänen ensimmäisestään aviomiehestään..biologisesta isästäni siis :saint:

 

[Eräskin morsmaikku]

Missäpä se 'paras' mitataan? Ulkonäössä, koulutuksessa, rahassa? Omaisuuden ja metsän määrässä? Vai siinä, että tytär kokee itsensä niin onnelliseksi juuri sen miehen kanssa että haluaa hänen kanssaan naimisiin?

Niin ikävää kuin se nuoremmista onkin, joskus vanhemmilla on ihan vaan elämänkokemuksensa myötä sellaista "salaista tietoa", jota nuori ei näe. Olen joutunut tämän hampaita kiristellen toteamaan muutaman kerran, kun vanhempani ovat olleet sittenkin oikeassa.

Ulkopuolinen - olipa sitten kyse vanhemmista, sisaruksista tai ystävistä - näkevät sen, mitä rakastunut itse ei vielä näe.

No tässäkin tapauksessa ovat olleet yhdessä 5 vuotta ja lapsiakin on, joten tuskin on kyse enää ihan "rakkauden huumasta"

Omalla kohdallani äiti nai hyvin koulutetun, hyvin tienaavan miehen joka osoittautuikin alkoholistiksi ja pettäjäksi joka harvoin vietti iltoja kotona perheensä kanssa. Oma sulhaseni on käsillä töitä tekevä, ei mikään "ken" ekä atleettinen, tiedän että äitini toivoi minun ottavan miehen omasta koulustani mutta enpä ottanut, tämä mies on sellainen jonka kanssa on hyvä elää sitä ihan tavallista arkea niin että kotona on hyvä olla ja hymyillä saa joka ikinen päivä. Jos ap:lla on yhtään samanlainen tilanne, niin veikkaanpa että kyse on vain äitinsä katkeruudesta eikä mistään "paremmasta tiedosta". Jokainen tekee omat valintansa..

 

[Keittiönoita]

No tässäkin tapauksessa ovat olleet yhdessä 5 vuotta ja lapsiakin on, joten tuskin on kyse enää ihan "rakkauden huumasta"

Omalla kohdallani äiti nai hyvin koulutetun, hyvin tienaavan miehen joka osoittautuikin alkoholistiksi ja pettäjäksi joka harvoin vietti iltoja kotona perheensä kanssa. Oma sulhaseni on käsillä töitä tekevä, ei mikään "ken" ekä atleettinen, tiedän että äitini toivoi minun ottavan miehen omasta koulustani mutta enpä ottanut, tämä mies on sellainen jonka kanssa on hyvä elää sitä ihan tavallista arkea niin että kotona on hyvä olla ja hymyillä saa joka ikinen päivä. Jos ap:lla on yhtään samanlainen tilanne, niin veikkaanpa että kyse on vain äitinsä katkeruudesta eikä mistään "paremmasta tiedosta". Jokainen tekee omat valintansa..

Onhan näitä tarinoita ja ap:n tarinasta emme nyt tiefä paljoakaan. Mullakin hyvä ystävä, korkeasti koulutettu ja menestyvä, nai aikoinaan kaltaisensa naisen. Jo ennen h häitä ajattelin, että mies valitsi väärin. Avioliittoa kesti sitten kymmenisen vuotta ja mies löysi naisen, joka oli lähempänä miehen sielunmaisemaa. Koulutus, varallisuus, ulkonäkö...ne ovat aika merkityksettömiä. Joskus kuitenkin sut vuosikymmeniä tuntenut ihminen osaa katsoa asioita eri tavalla kuin sinä itse. Toki jokaisella on oikeus ottaa millanen siippa tahansa.

 

[vieras]

No tässäkin tapauksessa ovat olleet yhdessä 5 vuotta ja lapsiakin on, joten tuskin on kyse enää ihan "rakkauden huumasta"

Omalla kohdallani äiti nai hyvin koulutetun, hyvin tienaavan miehen joka osoittautuikin alkoholistiksi ja pettäjäksi joka harvoin vietti iltoja kotona perheensä kanssa. Oma sulhaseni on käsillä töitä tekevä, ei mikään "ken" ekä atleettinen, tiedän että äitini toivoi minun ottavan miehen omasta koulustani mutta enpä ottanut, tämä mies on sellainen jonka kanssa on hyvä elää sitä ihan tavallista arkea niin että kotona on hyvä olla ja hymyillä saa joka ikinen päivä. Jos ap:lla on yhtään samanlainen tilanne, niin veikkaanpa että kyse on vain äitinsä katkeruudesta eikä mistään "paremmasta tiedosta". Jokainen tekee omat valintansa..

Onhan näitä tarinoita ja ap:n tarinasta emme nyt tiefä paljoakaan. Mullakin hyvä ystävä, korkeasti koulutettu ja menestyvä, nai aikoinaan kaltaisensa naisen. Jo ennen h häitä ajattelin, että mies valitsi väärin. Avioliittoa kesti sitten kymmenisen vuotta ja mies löysi naisen, joka oli lähempänä miehen sielunmaisemaa. Koulutus, varallisuus, ulkonäkö...ne ovat aika merkityksettömiä. Joskus kuitenkin sut vuosikymmeniä tuntenut ihminen osaa katsoa asioita eri tavalla kuin sinä itse. Toki jokaisella on oikeus ottaa millanen siippa tahansa.

Sielunelämä on parempi sana.

 

[joopa joo]

Kerta kaikkiaan! Jos ollaan oltu jo viisi vuotta yhdessä ja hankittu lapsia, niin vaikka mies olisi minkälainen, niin eikö ole ihan normaalia mennä naimisiin Pitäisikö palstalaisten&äidin mielestä silti dumpata aikaisempi mies varmuuden vuoksi ja jäädä odottamaan, että löytyisi joku ihmemies palomestari sielunkumppani jostain? Vaikka nykyinen mies olisi mulkero, niin mitä ne häät sitä enää pahentavat jos yhdessä on tarkoitus jatkossa olla?