Toggle sidebar

Tulisiko naisen kestää synnytyskipu ilman puudutteita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysyn vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kysyn vain

Vieras
Vähän aikaa sitten oli mediassa esillä joku brittitohtori, jonka mielestä synnytyskipua ei tulisi lievittää, sillä se muka auttaisi naista kiintymään lapseen, ja jotain muita argumentteja, joita en nyt muista. Eli kipua ei tulisi lievittää lääkkeellisesti. Naiset kuulemma jäävät paitsi silloin siitä onnistumisen elämyksestä, joka ilmeisesti tulee, kun on kestänyt kovan kivun ilman helpotusta.

Jäin ihmettelemään. Mikä juuri synnytyskivusta tekee sellaista, että sitä ei saisi lievittää jos se on mahdollista? Eihän se synnytys ole se juttu, johon pyritään, vaan lapsen kasvattaminen. Tohtori myös esitti kysymyksen, että tulisiko naisen edes saada itse päättää, ottaako puudutusta. Huh. Mikä muunlaisesta kivusta sitten tekee sellaista, että sitä on oikeutetumpaa lievittää? Aika rajua tekstiä. Varsinkin miehen suusta.
 
Huomaa että mies esittäny mielipiteitään. Minusta synnytyksessä ei oo pääasia se kuka pystyy olemaan ilman lääkitystä vaan se että äiti kykenee synnyttämään vauvansa lääkkein tahi ilman.
 
mun mielestä jokaisen naisen oma asia haluaako kivunlivityksen vai ei.Jokainen on yksilö ja eiköhän jokaisella ole eritasoinen kipukynnys joten paljon siitäkin kiinni mitä kestää,mä otin kaiken mitä sain koska näin sen parhaaksi! JA OON YLPEÄ SIITÄ!.=)
 
Ei tietenkään pidä, mutta uskon lujasti, että jokainen nainen kestää sen halutessaan. Luotu kun on siihen hommaan.

Sef: Tajusi lähti varmaan hapenpuutteesta? Yleensä se on syy tajun lähtemiseen synnytyksessä, kun kivulta ei muista hengittää kunnolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja monen mamma:
Ei tietenkään pidä, mutta uskon lujasti, että jokainen nainen kestää sen halutessaan. Luotu kun on siihen hommaan.

Sef: Tajusi lähti varmaan hapenpuutteesta? Yleensä se on syy tajun lähtemiseen synnytyksessä, kun kivulta ei muista hengittää kunnolla.
Click to expand...

Juu, mutta kipu siinä kuitenkin oli syynä...siis siihen että jos unohdin hengittää. Eli kipua syytän :saint:
 
Vaikka en täysin tuota tohtorin esittämää juttua allekirjoitakaan ja poikkeuksia löytyy kaikkeen, niin tavallaan korostaisin sitä että synnytys on elämän yksi luonnollisimmista asioista. Ilman syntymää ei ole elämää.
Jos synnytys olisi alun perin tarkoitettu hallitsemattoman kivuliaaksi tapahtumaksi niin luonto olisi siinä mennyt erittäin pahasti mönkään.
Uskon että kivulla on joku merkitys, se ohjaa synnyttäjää toimimaan tietyllä tavalla ja se on varmasti myös osana koko sitä fysiologista ja emotionaalista prosessia joka liittyy äidiksi tulemiseen ja jälkeläiseen kiintymiseen.
Sanon tämän ihan kätilönä ja itse synnyttäneenä.
Ja kuten alussa sanoin, poikkeuksia esiintyy aina, mutta en välttämättä kannata ajatusta että mikään ei saa tuntua ja kaikki pitäisi hoitaa lääketieteellisin keinoin mahdollisimman helpoksi vaikka se mahdollista onkin. Joskus myös negatiivisella asialla voi olla positiivinen tarkoitus ja vaikutus.
 
Jaa-a... Tuo on mun mielestä ihan ihmiskohtasta. Pelkästään kipukynnykset on ihmisillä niin erilaisia, että! Itse sain esikoisen synnytyksessä epiduraalin. Synnytys meni todella hienosti ja ilman kauheita tuskia. Olin kuitenkin ylpeä saavutuksestani :whistle: eikä kiintymyssuhteen solmimisessa ollut ongelmia! Kuopuksen synnytin tahtomattani luomuna (synnytys eteni niin nopeasti). Mulla on mielestäni aika korkea kipukynnys, mutta synnytys oli aivan järkyttävä kokemus... :ashamed: Tämä ei niinkään johtunut kivusta vaan siitä että mun odotukset oli niin toisenlaiset ensimmäisen helpon synnytyksen jälkeen. Kiintymyssuhde muodostui kuopukseenkin ilman onkelmia.

Jos nyt jotain eroja etsin synnytykseen kivunlievityksen kanssa ja ilman niin jälkimmäisessä synnytyksessä vauva oli heti paljon virkeämpi. Esikoinen huusi aikanaan pitkään ja hartaasti kun kuopus kiljahti vähän ja katseli sen jälkeen hämmentyneenä ympärilleen. Ehkä sillä kipulääkityksellä on kuitenkin enemmän vaikutusta siihen vauvaan itseensä kuin mihinkään kiintymyssuhteen solmimiseen. Mutta tämähän on vain minun kokemukseni! =)
 
Pahin kipu oli kakkosen kohdalla, vaikka sainkin paraservikaalipuudutuksen, jonka laittaminen sattui älyttömästi. Yhden olen luomustikin sen jälkeen synnyttänyt, enkä ole kiintymyksessä huomannut eroja.
 
No tosiaan miehen sanomana aikamoista kakkelia on. Ja olis kyllä naisenkin sanomana. Kukin kestää sen minkä kestää eikä siinä muilla ole nokan koputtamista.
 
No ukko ei tiedä synnytys kivuista mitään.
Itse tosin olen synnyttänyt kaksikertaa ilman kivunlievitystä ja toisellakin kerralla hämmästyin sitä, että oliko tämä näin kivuliasta.
Mun mielestä sillä kivulla ei ole mitään merkitystä muuhun, kuin siihen, että jos kipu on kova niin se voi haitata asioita ja äiti itse tietää sen parhaiten milloin se muuttuu sietämättömäksi, koska toisten kipu kokemuksia ei voi verrata keskenään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Etsiväkaksoset:
Miehen sanomana tällä asialla ei mun mielestä ole mitään painoarvoa. :laugh:

Synnyttäneiltä sitä pitää kysyä tarvitaanko kivunlievitystä vai ei, ja useimmat sen haluaa.
Click to expand...

No just niin. Mies ei voi tajuta tästä asiasta yhtään mitään, anteeksi vaan.

Itse tosin synnytin esikoisen ilman kivunlievitystä, ja se oli ihan mahtava kokemus - kaikki meni nappiin, kroppa toimi just kuten piti, synnytys oli nopea ja helppo jne., ja kyllä siitä jotain onnistumisen kicksejä sai. Eli siltä osin oon ton toopen kanssa samaa mieltä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja mielipide?:
Vaikka en täysin tuota tohtorin esittämää juttua allekirjoitakaan ja poikkeuksia löytyy kaikkeen, niin tavallaan korostaisin sitä että synnytys on elämän yksi luonnollisimmista asioista. Ilman syntymää ei ole elämää.
Jos synnytys olisi alun perin tarkoitettu hallitsemattoman kivuliaaksi tapahtumaksi niin luonto olisi siinä mennyt erittäin pahasti mönkään.
Uskon että kivulla on joku merkitys, se ohjaa synnyttäjää toimimaan tietyllä tavalla ja se on varmasti myös osana koko sitä fysiologista ja emotionaalista prosessia joka liittyy äidiksi tulemiseen ja jälkeläiseen kiintymiseen.
Sanon tämän ihan kätilönä ja itse synnyttäneenä.
Ja kuten alussa sanoin, poikkeuksia esiintyy aina, mutta en välttämättä kannata ajatusta että mikään ei saa tuntua ja kaikki pitäisi hoitaa lääketieteellisin keinoin mahdollisimman helpoksi vaikka se mahdollista onkin. Joskus myös negatiivisella asialla voi olla positiivinen tarkoitus ja vaikutus.
Click to expand...

Kaikki kipu on luonnollista ja tarpeellista, mutta saa ja kuuluu niitä silti lievittää.
 
En kyllä ymmärrä miksi pitäisi evätä kivunlievitys, kun se kerran on olemassa. Jokseenkin sama kun lakattaisiin hoitamasta tappavia tauteja/sairauksia.. onhan niihinkin kuoleminen kai luonnollista, vaikka hoitokeino onkin olemassa :headwall:

Itse sain kivunlievitystä, alkuun kun yriteltiin piiiitkäään alakautta puskea. Tätä brittitohtoein kuvaamaa "onnistumisen elämystä" mulla ilmeisesti haalisti myös hätäsektio :D on noi jotkut miehet niin ihania :heart:
 
Miehen suusta aika paksua tekstiä:D mulle jouduttiin tekemään sektio joten sitä kiintymys suhdetta ei sit varmaan ole yhtään:D äitini synnytti ilman kipulääkkeitä, nostan hattua siitä hälle mutta eipä se tee meistä yhtään sen enempää äitiin kiintyneitä kun tuo mun muksu on minuun:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos nainen olisi oikein _luotu_ siihen hommaa, ei naisilla olisi riskiä siihen silloin kuollakaan.
Click to expand...

No tuota... naisen kroppa on kyllä nimenomaan luotu lapsen kantamiseen ja synnyttämiseen. Ihan kuin kaikkien ihmisten kroppa on luotu elämistä varten, ja silti siihen elämään joskus jokainen meistä kuolee ;) Ei se sitä tarkoita, että luonto olisi jotenkin erehtymätön.
 
Ekaa kun synnyttää ei tiedä mitä on tulossa,joten kannattanee toivoa varuille kuitenkin jonkinsortin puudutuksia.Seuraavaa synnytystä sitten jännittääkin siksi,kun nimenomaan tietää mitä tuleman pitää. Minä olen molemmilla kerroilla pyytänyt puudutusta,kummallakaan kerralla en sitä saanut,koska synnytykset olivat niin nopeita.(eka 8h ja toinen 2,5h) .Hyvin henkilö- ja synnytyskohtainen asia.Tottakai tarvittaessa TÄYTYY saada kivunlievitystä!Muuten voi jäädä karmaisevat muistot!!Miksi kipua ylipäätään pitäisi sietää missään muodossa,jos on olemassa helpotus?
 
Alkuperäinen kirjoittaja monen mamma:
Ei tietenkään pidä, mutta uskon lujasti, että jokainen nainen kestää sen halutessaan. Luotu kun on siihen hommaan.

Sef: Tajusi lähti varmaan hapenpuutteesta? Yleensä se on syy tajun lähtemiseen synnytyksessä, kun kivulta ei muista hengittää kunnolla.
Click to expand...

Heh, tuo on noita monien äitien argumentteja, että kun on luotu siihen hommaan... tosiaan taitavat lapset tulla vähän helpommalla kun niitä tehtailee liukuhihnalta... mä olen sitä mieltä, että jokainen tekee miten haluaa, mutta niinkuin pitkän rankan synnytyksen kokeneet äidit tietävät , että kipu on sanoinkuvaamaton niin tosiaan kukaan ei voi kieltää noita puudutteita, koska niistä ei ole vauvalle haittaa. Kyllä mä uskoisin, että kiintymys lapseen tulee raskausaikana ja sitten kun sitä rupeaa hoivaamaan. Ei se tuskaisia synnytys ole mun mielestäni mikään mittari, se on enemmän sellainen tuskaisia maraton mikä pitää kestää että saa sen vauvan itselleen. Jotkut äidit saavat onnekseen kokea nopeita ja ehkä helpompia synnytyksiä. Oma eka synnytys kauan ( kivuliaita supistuksia monta päivää ) eikä meinannu mitään tapahtua ja toinen kesti vain jotain 9 tuntia eli kokemusta hankalasta ja hieman helpommasta synnytyksestä. Olen sitä mieltä, että kipu oli kummassakin kova, mutta kun sitä toisessa kesti 15 tuntia ja toisessa kovaa kipua vain 5 tuntia niin siinä on vissi ero!!
 
No mun mielestä se sattu silti, vaikka oli epiduraali. Ja onnistumisen tunne oli siinä, että olin sen jälkeen hengissä ja lapsikin oli hengissä. Kiitos nykyajan lääketieteellisten keinojen.

Ennenhän synnytykseen usein kuoli. Eikä ennen oltu lapsiin sen kiintyneimpiä, niitähän tapettiin tosta noin vaan tyynyllä tukehduttamalla. Salaa synnytettiin ja pistettiin vastasyntynyt säkkiin ja heitettiin jokeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaksi lasta:
Alkuperäinen kirjoittaja monen mamma:
Ei tietenkään pidä, mutta uskon lujasti, että jokainen nainen kestää sen halutessaan. Luotu kun on siihen hommaan.

Sef: Tajusi lähti varmaan hapenpuutteesta? Yleensä se on syy tajun lähtemiseen synnytyksessä, kun kivulta ei muista hengittää kunnolla.
Click to expand...

Heh, tuo on noita monien äitien argumentteja, että kun on luotu siihen hommaan... tosiaan taitavat lapset tulla vähän helpommalla kun niitä tehtailee liukuhihnalta... mä olen sitä mieltä, että jokainen tekee miten haluaa, mutta niinkuin pitkän rankan synnytyksen kokeneet äidit tietävät , että kipu on sanoinkuvaamaton niin tosiaan kukaan ei voi kieltää noita puudutteita, koska niistä ei ole vauvalle haittaa. Kyllä mä uskoisin, että kiintymys lapseen tulee raskausaikana ja sitten kun sitä rupeaa hoivaamaan. Ei se tuskaisia synnytys ole mun mielestäni mikään mittari, se on enemmän sellainen tuskaisia maraton mikä pitää kestää että saa sen vauvan itselleen. Jotkut äidit saavat onnekseen kokea nopeita ja ehkä helpompia synnytyksiä. Oma eka synnytys kauan ( kivuliaita supistuksia monta päivää ) eikä meinannu mitään tapahtua ja toinen kesti vain jotain 9 tuntia eli kokemusta hankalasta ja hieman helpommasta synnytyksestä. Olen sitä mieltä, että kipu oli kummassakin kova, mutta kun sitä toisessa kesti 15 tuntia ja toisessa kovaa kipua vain 5 tuntia niin siinä on vissi ero!!
Click to expand...

Jep. En sanonutkaan, ettei lievityksiä saisi ottaa.
Tiedän, mitä on vaikea synnytys.
Mutta olen edelleen sitä mieltä, että nainen on luotu kantamaan lasta ja synnyttämään. :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa