B
BM
Vieras
Olemme N27 / M36 pariskunta ja yhdessa olemme olleet pari vuotta. Mina olen siis tuo M36. Olemme kuitenkin tunteneet tavallaan jo useamman vuoden ja nykyinen tyttoystavani osoitti mielenkiintoa minua kohtaan jo edellisen suhteeni aikana, sanoi suoraan haluavansa minut. Meilla on sellainen "tyonjako", etta mina ansaitsen elannon ja tyttoystavani hoitaa kotityot, eli on nk. Kotirouva, harrastaa, kay salilla, uimassa, opiskelee hieman, shoppailee ja todellakin hoitaa kotityot. Haat ovat suunnitelmissa alkukesasta 2007. Olemme kohtalaisen vakavarainen pari ja asumme suuren kaupungin keskustassa reilun parinsadan nelion kerrostaloasunnossa. Yhteisia lapsia ei ole, mutta edellisista liitoista molemmilla kylla. Tyttoystavani on hyvin kaunis, edustava, kokoa 34 ja normaalisti mita parhain puoliso. Itse olen tallainen itsestaan ja kunnostaan huolehtiva keskiverto mies.
Viime perjantaina tapahtui seuraavaa:
Entinen tyttoystavani lahetti minulle sahkopostia tyo-osoitteeseen ja kysyi noin yleiseti, etta kuinka menee. Han myos ilmoitti tulevansa kaupunkiimme vierailulle vuoden 2007 alussa ja kysyi kohteliaasti, etta haluaisimmeko me ( mina ja tyttoystavani ) lahtea illalliselle hanen kanssaan.
Perjantaisin yleensa siivoan sahkopostilaatikon kuntoon maanantaita varten ja siina samalla poistin myos kyseisen viestin. Kotiin paastyani otin tuon sahkopostin puheeksi ja kerroin myos, etta meidat oli kutsuttu illalliselle. Tyttoystavani halusi nahda kyseisen viestin, mutta kuten jo mainitsin olin tuhonnut sen ajattelemattomuuttani. Tyttoystavani kysyi, etta onko minun ja exani valilla viela jotain ja kerroin rehellisesti, etta ei ja ainoa nainen jota rakastan tai haluan on tyttoystavani. Ja nain todellakin on, minulla ei ole mitaan muuta negatiivista sanottavaa hanesta kuin hanen mustasukkaisuutensa, eika minulla todella ole tarvetta mihinkaan suhteisiin.
No tuosta joka tapauksessa koitui hirvea mustasukkaisuuden puuska ja tilanne tulehtui yli viikonlopun kestaneeksi riidaksi. Perjantai illan aikana han lahetti muutaman aika kovasanaisen sahkopostin exalleni ja tuosta suivaantuneena kaivoin esiin hanen vanhan sahkopostiosoitteensa, johon yllattaen oli tullut myos viesteja hanen exaltaan, tosin viestit olivat lukemattomia. Tahdoin kuitenkin osoittaa hanelle, etta hanellakin on menneisyys. Sain myos kaivettua tuon tuhotun viestin yrityksen palvelimelta ja naytin sen hanelle. Hanen mukaansa oli kuitenkin jo liian myohaista, liian paljon sanottua ja tehtya. Ehdotin tyttoystavalleni, etta jos han haluaa, han voisi menna vanhempiensa luo miettimaan asioita vaikka viikoksi ja tulla sen jalkeen takaisin. Kerroin myos, etta en halua hanen menevan mihinkaan ja toivoisin, etta voisimme sopia riidan puhumalla keskenaan, mutta jos erillaan olo auttaa niin parempi sekin kuin hirvea riita. Perjantain ja lauantain valisena yona han olikin pakannut KAIKKI henkilokohtaiset tavaransa ja kun herasin han oli valmiina lahtoon.
Kun lahtoa tehtiin niin han alkoi viela sattimaan minua uskottomuudesta ja hanen vanhan sahkopostiosoitteen uudelleen avaamisesta ja niinhan se on, etta joskus se rauhallisenkin miehen pinna loppuu. Kumosin toisen hanen matkalaukuistaan lattialle, otin luottokotit ja kateisen rahan hanelta pois ja kehotin hanta haipymaan. No eihan han lahtenyt ja viiden minuutin rauhoittumisen jalkeen pyysin tekoani anteeksi ja kerroin hanelle, etta olin vaarassa. Palautin rahat ja kortit, mutta tasta han saikin uutta vetta myllyynsa ja alkoi syytamaan minua siita, etta en ole antanut hanelle mitaan "turvarahastoa" Tarkoittaa muutamaa kymmentatuhatta Euroa hanen pankkitilla. Ja etta eihan han voi mihinkaan rahattomana lahtea.
Maanantai aamuna peruutin kaikki tapaamiset ja ajattelin jaada kotiin, koska halusin saada sovun aikaan ja rauhan maahan. Han kuitenkin pyysi minua poistumaan asunnostamme ja halusi saada miettia asioita yksin. Lahdin siis kavelemaan kaupungille ja muutaman tunnin kuluttua sain viestin, jossa han pyysi minua palaamaan kotiin. Keskustelimme asioista asiallisesti ja han sanoi minun vahingoittaneen hanta niin pahoin, etta on hieman toinen ihminen eika han rakasta minua enaa samalla tavalla kuin ennen.
Hyvaksyin tilanteen ja sovimme jatkavamme yhdessa eteenpain. Taman viikon aikana on kuitenkin alkanut tuntumaan, etta jokin on todellakin muuttunut. Tiedan, etta rakastan hanta todella, mutta minua jarkytti hanen kykynsa kayttaa henkistavakivaltaa ja se kuinka han vihaisena ollessaan ei valita sen enempaa itsestaan, kumppanistaan tai tulevaisuudesta. Vihaisen han elaa ainostaan juuri sita sekuntia ja silla mita seuraavana hetkena tapahtuu ei ole mitaan merkitysta. Jotenkin nyt tuntuu silta, etta en luottaa haneen tai etta en uskalla rakastaa hanta samalla tavalla, koska pelkaan hanen satuvan minua tai kayttavan rakkauttani minua vastaan.
Viime perjantaina tapahtui seuraavaa:
Entinen tyttoystavani lahetti minulle sahkopostia tyo-osoitteeseen ja kysyi noin yleiseti, etta kuinka menee. Han myos ilmoitti tulevansa kaupunkiimme vierailulle vuoden 2007 alussa ja kysyi kohteliaasti, etta haluaisimmeko me ( mina ja tyttoystavani ) lahtea illalliselle hanen kanssaan.
Perjantaisin yleensa siivoan sahkopostilaatikon kuntoon maanantaita varten ja siina samalla poistin myos kyseisen viestin. Kotiin paastyani otin tuon sahkopostin puheeksi ja kerroin myos, etta meidat oli kutsuttu illalliselle. Tyttoystavani halusi nahda kyseisen viestin, mutta kuten jo mainitsin olin tuhonnut sen ajattelemattomuuttani. Tyttoystavani kysyi, etta onko minun ja exani valilla viela jotain ja kerroin rehellisesti, etta ei ja ainoa nainen jota rakastan tai haluan on tyttoystavani. Ja nain todellakin on, minulla ei ole mitaan muuta negatiivista sanottavaa hanesta kuin hanen mustasukkaisuutensa, eika minulla todella ole tarvetta mihinkaan suhteisiin.
No tuosta joka tapauksessa koitui hirvea mustasukkaisuuden puuska ja tilanne tulehtui yli viikonlopun kestaneeksi riidaksi. Perjantai illan aikana han lahetti muutaman aika kovasanaisen sahkopostin exalleni ja tuosta suivaantuneena kaivoin esiin hanen vanhan sahkopostiosoitteensa, johon yllattaen oli tullut myos viesteja hanen exaltaan, tosin viestit olivat lukemattomia. Tahdoin kuitenkin osoittaa hanelle, etta hanellakin on menneisyys. Sain myos kaivettua tuon tuhotun viestin yrityksen palvelimelta ja naytin sen hanelle. Hanen mukaansa oli kuitenkin jo liian myohaista, liian paljon sanottua ja tehtya. Ehdotin tyttoystavalleni, etta jos han haluaa, han voisi menna vanhempiensa luo miettimaan asioita vaikka viikoksi ja tulla sen jalkeen takaisin. Kerroin myos, etta en halua hanen menevan mihinkaan ja toivoisin, etta voisimme sopia riidan puhumalla keskenaan, mutta jos erillaan olo auttaa niin parempi sekin kuin hirvea riita. Perjantain ja lauantain valisena yona han olikin pakannut KAIKKI henkilokohtaiset tavaransa ja kun herasin han oli valmiina lahtoon.
Kun lahtoa tehtiin niin han alkoi viela sattimaan minua uskottomuudesta ja hanen vanhan sahkopostiosoitteen uudelleen avaamisesta ja niinhan se on, etta joskus se rauhallisenkin miehen pinna loppuu. Kumosin toisen hanen matkalaukuistaan lattialle, otin luottokotit ja kateisen rahan hanelta pois ja kehotin hanta haipymaan. No eihan han lahtenyt ja viiden minuutin rauhoittumisen jalkeen pyysin tekoani anteeksi ja kerroin hanelle, etta olin vaarassa. Palautin rahat ja kortit, mutta tasta han saikin uutta vetta myllyynsa ja alkoi syytamaan minua siita, etta en ole antanut hanelle mitaan "turvarahastoa" Tarkoittaa muutamaa kymmentatuhatta Euroa hanen pankkitilla. Ja etta eihan han voi mihinkaan rahattomana lahtea.
Maanantai aamuna peruutin kaikki tapaamiset ja ajattelin jaada kotiin, koska halusin saada sovun aikaan ja rauhan maahan. Han kuitenkin pyysi minua poistumaan asunnostamme ja halusi saada miettia asioita yksin. Lahdin siis kavelemaan kaupungille ja muutaman tunnin kuluttua sain viestin, jossa han pyysi minua palaamaan kotiin. Keskustelimme asioista asiallisesti ja han sanoi minun vahingoittaneen hanta niin pahoin, etta on hieman toinen ihminen eika han rakasta minua enaa samalla tavalla kuin ennen.
Hyvaksyin tilanteen ja sovimme jatkavamme yhdessa eteenpain. Taman viikon aikana on kuitenkin alkanut tuntumaan, etta jokin on todellakin muuttunut. Tiedan, etta rakastan hanta todella, mutta minua jarkytti hanen kykynsa kayttaa henkistavakivaltaa ja se kuinka han vihaisena ollessaan ei valita sen enempaa itsestaan, kumppanistaan tai tulevaisuudesta. Vihaisen han elaa ainostaan juuri sita sekuntia ja silla mita seuraavana hetkena tapahtuu ei ole mitaan merkitysta. Jotenkin nyt tuntuu silta, etta en luottaa haneen tai etta en uskalla rakastaa hanta samalla tavalla, koska pelkaan hanen satuvan minua tai kayttavan rakkauttani minua vastaan.
