Toggle sidebar

Tultiin kotiin vauvan kanssa ja nyt tyhjä tunne :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "irina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

"irina"

Vieras
Ollaan oltu vuorokausi kotona nelihenkisenä perheenä. Tuntuu, että kaikki on muuttunut. Ennen niin rakas esikoinen on vaaratekijä ja uhka vauvalle. Vauva taas avoin paperi. Söpö ja suloinen, mutta tunnen että en rakasta tarpeeksi häntä ja esikoistamme. Tämän pitäisi varmaan olla elämän onnellisinta aikaa ja tuntuu, että koko ajan vaan joku itkee ja en ole tarpeeksi läsnä molemmille. Lisäksi mietin, että sosiaalinen elämä loppuu. Tämä nelihenkinen huutokaravaani ei koskaan poisti neljän seinän sisältä.
 
Sulla taitaa pukata synnytyksenjälkeistä masennusta, puhu asiasta neuvolassa heti kun mahdollista..

Ei se elämä oikeasti ole niin kamalaa tai tule niin kamalaksi vaikka siltä nyt tuntuukin..Ei mene aikaakaan kun huomaat kuinka lapset makoilee lattialla ja nauttii toistensa seurasta..

Kyllä se siitä. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Sisar Ponteva
Otat tuntemukset puheeksi heti ensimmäisessä neuvolassa, tai soitat sinne jo maanantaina saadaksesi ajan aiemmin, mikäli fiilis jatkuu samanlaisena.
 
Minusta se kotiinpaluu on aina ollut tavallaan kamalaa. Ensimmäisen kanssa, sitä oli jotenkin ihmisessään, miten tätä "käytetään" ja kahden nuoremman kanssa kotiutuessa, sitä oli väsynyt ja sekaisin
ja hormonien heiteltävissä.

Tuttuja tunteita siis minullekin. Usko pois, ne menevät ohi. Ei hyppy yksilapsisesta perheestä kaksilapsieksi ollut minulle ainkaan täysin kivuton.
Olen varma, että rakastat esikoistasi aivan riittävästi, jo huoli siitä, että mietit sitä kuvastaa sitö.'Ölä ainkaan soimaa itseäsi liiaksi omista tunteistasi.

Voimia vauva-arkeen ja uuteen tilanteeseen. Kyllä se siitä käyntiin lähtee:hug:
 
  • Tykkää
Reactions: Vesipeto Surku, Anatolia ja nuusa
Niin tuttua. Etukäteen luulee kieriskelevänsä onnessa, mutta ei se aivan niin menekään. Lapsen syntymä on iso muutos ja vaikuttaa perheenjäsenten välisiin suhteisiin niin hyvässä kuin pahassakin. Hormonitoiminnan heittelyt vielä päälle, niin voi tuntua tosi hankalalta.

:hug:
 
Olet väsynyt synnytyksestä ja hormonit heittää häränpyllyä. Kyllä se arki lähtee hyvin käyntiin. Älä vaadi itseltäsi nyt liikoja, nauti lapsistasi ja miehestäsi. Kohta et enää edes muista millaista oli olla kolmen kesken. :hug:
 
Ainut mikä tuossa kuulostaa hassulta on esikoisen vaarallisuus. Mieluummin kannattaa opettaa esikoinen olemaan ylpeä uudesta vauvasta. Ei en vauvat niin heppoisia oo etteikö niitä vois isompi sisarus silittää ja hoitaa, kunahnsen heidän välisen suhteen saa alusta astinoikeille raiteille.
 
  • Tykkää
Reactions: Salla07 ja lissukka.
ne on ne hormonit.. tarvitset rauhaa ja lepoa. siitä se elämä alkaa tasoittumaan pikku hiljaa.. ne äänet ja esikoisen liikehdintä tuntui vauvan kanssa tullessa kotiin minustakin uhkaavalta ja oli jotenkin herkästi särkyvä olo, hermot paukkui! tarvitset kunnon terveellistä ruokaa, paljon unta, uuteen vauvaan tutustumista ja olisi hyvä jos joku jaksaisi leikkiä esikoisen kanssa että saat nukkua ja sitten jaksat paremmin huomioida myös häntä, ettei tule tosi ikävää mustasukkaisuutta, hän kun kaipaa äitiä myös, ja hänelle riittää että olet kotona taas, ja välillä huomioit.
 
Anna tilanteen tasaantua rauhassa. Koita löytää aikaa tehdä itselle mieluisia asioita.
Lepää, syö, juo riittävästi. Tutustele rauhassa pikkuiseen, anna isomman tulla viereesi ihastelemaan vauvaa silloin kun vauva nukkuu (ei ole vaativa uhka isommalle).
Onko isovanhempia tai kummeja tms. aikuisia, jotka veisivät isomman sisaruksen vaikkapa puistoon tai jotain muuta mieluisaa puuhaa?
Tunteet tulee varmasti hiljalleen, anna itsellesi ja muulle perheelle aikaa.
 
Niinkuin joku sanoikin, anna itsellesi aikaa sopeutua tilanteeseen ja ole itsellesi armollinen. Älä koe turhaa syyllisyyttä siitä ettet muka rakastaisi tarpeeksi. Ei ne lapset sitä tiedä rakastatko niitä asteikolla 10 tai 8. Se tunne on sun sisällä ja kun osoitat välittäväsi, se on rakkautta lapsille. Tiedän tunteen, kun rupee liikaa analysoimaan omia tunteitaan ja tuntemuksiaan ja joka asiasta tuntee ylisuurta syyllisyyttä.
Nyt päivä kerrallaan toivutte. Nauti vauvasta mutta vietä myös aikaa esikoisen kanssa.
 
Se on se hormoonitoiminta tuossa kohtaa joka niin heittää mieltä sinne ja tänne. Kyllä se siitä lähtee taas rullaamaan ja jos tuntuu ettei lähde niin kannattaa puhua asiasta neuvolan tädille.
 
[QUOTE="lapseton";26732103]Lapsettomana vasten tahtoani en voi kuin untea vastenmielisyyttä. Jos lapset niin kovin raskaaksi tekevät elosi ehkä ei olisi kannattanut niitä hankkia. Hedonismi on ajan ilmiö ja äideillä nämä tunteet tuntuvat olevn päällimmäisenä[/QUOTE]

Odotahan kun on sinun vuorosi. Syyllistämisestä ei hyödy kukaan.
 
  • Tykkää
Reactions: eras, vierailija ja Anatolia
[QUOTE="lapsellinen";26732113]Odotahan kun on sinun vuorosi. Syyllistämisestä ei hyödy kukaan.[/QUOTE]

Voin taata, että jos meille joskus oma lapsi siunaantuu en todellakaan ole tällä palstalla ruikuttamassa elämän raskautta ihana pieni vastasyntynyt sylissä.
 
[QUOTE="lapseton";26732103]Lapsettomana vasten tahtoani en voi kuin untea vastenmielisyyttä. Jos lapset niin kovin raskaaksi tekevät elosi ehkä ei olisi kannattanut niitä hankkia. Hedonismi on ajan ilmiö ja äideillä nämä tunteet tuntuvat olevn päällimmäisenä[/QUOTE]

HAHAHAH! Huomaa todella, että sinulla ei niitä lapsia ole! Et tiedä MITÄÄN siitä, mitä tapahtuu naisen kehossa synnytyksen jälkeen. Et tiedä ensimmäistäkään asiaa hormoneista, jotka aiheuttavat alakuloa, ja se keho ei kysy sinulta haluatko nyt tuntea näin. Et tiedä mitään siitä, miltä tuntuu kun yhtäkkiä sylissäsi on kokonaan vieras ihminen. Vaikka se vauva on ollut yhdeksän kuukautta mahassasi, se on uskomaton tunne, kun se on vihdoin siinä sylissä, ja se vauva todella on vieras. Ette ole ennen tavanneet. Se vie useimmilla hetken, että tottuu uuteen tulokkaaseen, ja hormonit tasaantuu. Raskaus ja synnytys kun sattuvat laittamaan koko kehon ihan uuteen uskoon. Joten ole hiljaa, ja odota vaan sitä hetkeä jos joskus saat itse sen uuden tulokkaan siihen syliisi. Vasta sitten tiedät mistä puhut. Etkä toivottavasti kuulosta noin säälittävältä ja tietämättömältä kuin nyt. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Littledeath
[QUOTE="lapseton";26732121]Voin taata, että jos meille joskus oma lapsi siunaantuu en todellakaan ole tällä palstalla ruikuttamassa elämän raskautta ihana pieni vastasyntynyt sylissä.[/QUOTE]

Tarkoitin, että odotapa kun tulee vuorosi tuntea se tunteiden vuoristorata, minkä vanhemmuus tuo tullessaan. Siinä on kasvun paikka.
Se ei kuitenkaan auta ketään kasvamaan ja käsittelemään tunteitaan, että joku toinen - varsinkaan asiaa tuntematon - tulee syyllistämään.
Toivottavasti pääset pian kokemaan vanhemmuuden ilot ja syvänteet! Toivottavasti sinulla on silloin paljon ihania ja ymmärtäväisiä ihmisiä ympärilläsi, jotka auttavat kasvamaan vanhemmuuteen, kaikkine tunteineen.
 
  • Tykkää
Reactions: Vesipeto Surku ja eras, vierailija
[QUOTE="lapseton";26732121]Voin taata, että jos meille joskus oma lapsi siunaantuu en todellakaan ole tällä palstalla ruikuttamassa elämän raskautta ihana pieni vastasyntynyt sylissä.[/QUOTE]

No ei ap ruikuttanut elämän raskautta. Raskaushormonit ovat vain niin uskomattoman voimakkaita, että asioihin saattaa reagoida täysin epäloogisella tavalla. Joten äläpä sieltä huutele, kun et tiedä mistä puhut.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia, Vesipeto Surku ja eras, vierailija
[QUOTE="lapseton";26732121]Voin taata, että jos meille joskus oma lapsi siunaantuu en todellakaan ole tällä palstalla ruikuttamassa elämän raskautta ihana pieni vastasyntynyt sylissä.[/QUOTE]

:laugh:

Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan :D
Sulla ei VIELÄ oo mitään käsitystä siitä hormonimylläkästä joka synnytystä seuraa joten sinuna pitäisin suuta vähän soukemmalla ettei vielä jonain päivänä osu omaan nilkkaan.
 
ap, voimia ja jaksamista sulle.
itse olen lapseton- en kylläkään omasta halustani mutta epäilen että jos olet vasta synnäriltä kotiutunut niin olisiko tosiaan vielä niitä hormoneita mistä tuntemukset johtuu ja uusi tilanne vie varmasti aikansa ennen kuin arki tasoittuu ja elämä löytää taas takaisin raiteilleen.
Puhu ensimmäisellä neuvolakäynnillä, ovat varmaan ihan normaaleja tuntemuksia tuossa tilanteessa.
Et ole riittämätön, olet hyvä ja rakastava äiti. Toivottavasti miehesi auttaa kodin pyörittämisessä ja lasten hoitamisessa?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa