N
neem
Vieras
Istun lentokoneessa, yritän nukkua. Suljen silmäni ja toivon. Kuvittelen.
Istun penkkirivin reunassa, tyttäreni istuu vieressäni, kaikki on hyvin, minä hymyilen, minä rakastan.
Avaan silmäni, kaikesta on vuosi aikaa, vieressäni ei istu tyttäreni, en ole palaamassa kotiin kahden kauniin lapseni ja rakkaan aviomieheni kanssa, vaan uuden miesystäväni kanssa. Ihmisen kanssa, joka on mukava, ihana, turvallinen, vaan ei saa sydäntäni edes sykähtämään.
Kyyneleet tulvivat silmistäni, antaisin mitä vaan jos voisin kääntää kelloja vuoden taakse päin. Jos saisin tilaisuuden kertoa satuttamatta.
Minä lähdin, minua oli petetty. Kärsin, en luottanut ja kostin.
En kyennyt kertomaan kostostani miehelleni, katsoin parhaaksi lähteä, etten satuttaisi, pelkäsin että tekisin sen uudestaan. Kosto on alhaisinta mitä minä tiedän.
En halunnut satuttaa. Pelkäsin omia tunteitani. Rakastin ja vihasin.
En kait osannut olla yksin, liian pian, harkitsematta hyppäsin uuteen suhteeseen. Vuosi on ollut uuden opettelua, kokoaikaista toimintaa, olen voinut työntää tunteeni ja ajatukseni taka-alalle.
Hetki lentokoneessa, tunne rinnassa, se läikehtivä kuuma tunne, miten se koskee, meilkein tukahduttaa, ahdistaa; miten paljon voi rakastaa.
Iltaiset mietinnät, mitä teen jo sinulle sattuu jotain, sinulle jota olen aina rakastanut. Sinulle jonka kanssa haluisin vanheta, sinulle jonka viereesi haluaisin käpertyä nukkumaan. Sinua, sinua minä rakastan.
Jos voisin, kertoisin. En halua enään sekoittaa, sinulla on nyt kaikki hyvin. Rakennat uutta elämää.
Olen onnellinen puolestasi. Olet löytänyt rinnalesi upean ihmisen, olet silmissäni kasvanut ihmisenä hirveän paljon. En enää halua sinua satuttaa.
Istun penkkirivin reunassa, tyttäreni istuu vieressäni, kaikki on hyvin, minä hymyilen, minä rakastan.
Avaan silmäni, kaikesta on vuosi aikaa, vieressäni ei istu tyttäreni, en ole palaamassa kotiin kahden kauniin lapseni ja rakkaan aviomieheni kanssa, vaan uuden miesystäväni kanssa. Ihmisen kanssa, joka on mukava, ihana, turvallinen, vaan ei saa sydäntäni edes sykähtämään.
Kyyneleet tulvivat silmistäni, antaisin mitä vaan jos voisin kääntää kelloja vuoden taakse päin. Jos saisin tilaisuuden kertoa satuttamatta.
Minä lähdin, minua oli petetty. Kärsin, en luottanut ja kostin.
En kyennyt kertomaan kostostani miehelleni, katsoin parhaaksi lähteä, etten satuttaisi, pelkäsin että tekisin sen uudestaan. Kosto on alhaisinta mitä minä tiedän.
En halunnut satuttaa. Pelkäsin omia tunteitani. Rakastin ja vihasin.
En kait osannut olla yksin, liian pian, harkitsematta hyppäsin uuteen suhteeseen. Vuosi on ollut uuden opettelua, kokoaikaista toimintaa, olen voinut työntää tunteeni ja ajatukseni taka-alalle.
Hetki lentokoneessa, tunne rinnassa, se läikehtivä kuuma tunne, miten se koskee, meilkein tukahduttaa, ahdistaa; miten paljon voi rakastaa.
Iltaiset mietinnät, mitä teen jo sinulle sattuu jotain, sinulle jota olen aina rakastanut. Sinulle jonka kanssa haluisin vanheta, sinulle jonka viereesi haluaisin käpertyä nukkumaan. Sinua, sinua minä rakastan.
Jos voisin, kertoisin. En halua enään sekoittaa, sinulla on nyt kaikki hyvin. Rakennat uutta elämää.
Olen onnellinen puolestasi. Olet löytänyt rinnalesi upean ihmisen, olet silmissäni kasvanut ihmisenä hirveän paljon. En enää halua sinua satuttaa.