Tunneköyhä liitto

[mikä mua vaivaa]

Ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta, joista kolme naimisissa. Alukshan kaikki oli ihanaa ja pelkkä toisen hipaisu sai kylmät väreet kulkemaan joka paikkaan.. Oli ikävä jo muutaman tunnin erosta ja koko ajan piti pussailla, siellä kaupassakin

Mies kaipaa tätä vieläkin ja yrittää halia päivän aikana, haluis viereen sohvalle ja nukahtaa sylikkäin. Ja mua ahdistaa.. Haluisin juosta karkuun ja mua etoo harrastaa seksiä.. haluisin olla yksin. En jaksa kuunnella sen juttuja, haluan nukkua yksin, mä tukehdun kun se tunkee naaman mun tyynylle, mua ärsyttää se silittely ja lääppiminen, pussailu on yhtä inhaa kuin se seksikin.. Voi ku vois olla vaan kämppiksiä..

Edelleen rakastan ja haluan olla miehen kanssa, joka on kaikin puolin hyvä ja tunnollinen mies. Ajattelevainen ja ihana, mutta.. Mikäs se on se biisi et haluan sun lähelle, mutten että kosket..Siltä tämä tuntuu.. Mies ei ole pettänyt, eikä rikkonut luottamusta, sellaisesta ei ole kyse..

Haluaisin olla samanlainen kuin mies, joku vaan ällöttää kaikessa kosketuksessa. joskus on jopa vaikeaa kun lapsi halaa, en osaa nauttia siitäkään enää kuin ennen..

 

["vieras"]

En tiedä, mutta jos et tee jotain niin tuo johtaa eroon. Käy puhumassa ammattilaiselle, se voi auttaa.

 

[aviomies]

Kun sinä juokset karkuun, mies joutuu entistä kovemmin yrittämään ottaa sinua kiinni. Tämän seurauksena sinä juokset entistä voimakkaammin karkuun ja mies...

Tämä ei aivan koske tilannetta, mutta liippaa hieman sinnepäin. Siksi suosittelen lukemaan seuraavan viestiketjun ja sieltä avausviestin sekä hieman alempaa nimimerkin 33vuottaeikäsuotta? viestin.

Kolmenkympin kriisi? - Naisen logiikka - Suomi24

"Jos seksi on tylsää, se on yhtälailla sinun vastuullasi piristää sitä. Miksi miehesi elkeet sinulle kertovat koska on seksi-ilta, oletko 14 vuotta ollut todella niin tylsä, ettet ole itse tehnyt yllättäviä aloitteita, järjestänyt teille mitään tai... itsellesi? Missä on mielikuvituksesi? Sitä ei luettelemasi asiat vie kuitenkaan. Miten puhut miehellesi, miksi hän ei kuuntele, miten te olette tämän 14 vuotta toimineet ja miten sinä."

"Tuhoa se vitun tylsä ja turha, tavallinen elämäsi, mutta älä perhettäsi. Ymmärrätkö, ne on kaksi eri asiaa. Ei sun tarvitse erota eikä se sinkkuus sulle tuo kun hankaluuksia. Sulla on tylsä elämä, koska sä olet tylsä. Sulla ei ole enempää tavoitteita, koska et asettanut niitä. Sulle ei tapahdu mielikuvituksekkaita asioita, koska sulla ei ole mielikuvitusta: rajat ei mene rikki, kun sä et riko niitä. Tässä maailmassa on maailmoja, mistä sä et tiedä mitään. Lue, ota selvää, etsi, tee, tutustu, laajenna maailman kuvaasi. Mutta kaikkea ei tarvitse kokeilla."

 

[toinen äiti]

Minulla on ihan samanlaisia ajatuksia.

Inhoan itseäni, koska edes mietin moisia tuntemuksia, kun kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Minulla on hyvä mies ja ihanat lapset.

Tuntuu, etten ansaitse miestäni, poden omista ajatuksista huonoa omatuntoa ja siksi en anna hänen tulla lähelle ollenkaan. Noidankehä on valmis.
Vaikea selittää. Toisaalta sitä kosketusta kaipaa toisaalta haluaa vain olla rauhassa.

 

[Keittiönoita]

Ei sua mikään vaivaa. Monissa parisuhteissa tuo vaan menee toisinpäin eli vaimo haluaisi päivittäisiä pusuja ja lirkutuksia, mutta miehelle riittää se, että osoittaa rakkauttaan paiskimalla töitä, pilkkomalla puita, vaihtamalla autoon renkaat, korjaamalla tietokoneet jne. Mä en ole tässä suhteessa kovinkaan naisellinen ja itsekin ahdistun, jos pitäisi olla jatkuvasti lirkuttelemassa. Teinimeininkiä, sanon minä Ja olen luultavasti väärässä

Jotain parisuhdeterapiaa ehdotan minäkin. Siinä miehesi nimittäin voisi hyväksyä sinut sellaisena kuin olet ja itse taas voisit oppia olemaan miehesi mieliksi joskus toisin kuin mitä itse tunnet.

 

[mikä mua vaivaa]

tää on jonkin asteinen kyllästyminen..Eilen kun mies halusi seksiä, pistin silmät kiinni, mietin sinne petiin naapurin komistuksen ja ihan kivaa oli.. Se syyllisyys näistä ajatuksista iskee sitten ja lujaa, ei voi antaa ees halia kun syyllisyys painaa...

 

[puppua]

Aviomiehen lainaamaa tekstiä haluaisin kommentoida näin:

Jos toinen suhteessa on mielikuvituksellinen ja keksii "yllätyksiä" spontaanisti, mutta vastavuoroisesti toinen taas ei, niin kuka helvetti jaksaa jatkuvasti epätoivoisesti yrittää "piristää" suhdettaan, jonka eteen vain hän yrittää tehdä jotain?! Parisuhde on kahden kauppa. Jos se ei toimi, vika on taatusti molemmissa.