Tunnen itseni melkein luuseriksi

["vieras"]

Lapsen kannalta tätäkin tilannetta varmaan tarvis katsella, että mikä olis parasta. Mulla loppui työt viime viikolla, jatkosta ei tietoa ja lapsi jatkaa tuttuun tapaan pph:lla. Tai ensi kuussa vaihtuu niin, että on vaan kolmena päivänä viikossa hoidossa.
Ja mulla on nyt joku "huonoäiti"-kriisi. Täällä mä vetelehdin kotona, kun lapsi on hoidossa. Onhan lapsella siellä kaverit ja tykkää olla, mutta voishan hän kotonakin olla mun kanssa.
Onneksi kohta vaihtuu vaan tuohon kolmeen hoitopäivään, ei ole mulla niin suurta syyllisyydentunnetta sitten.

Tuleeko teillä muilla huonoa oloa, kun lapsi hoidossa vaikka itse olette kotona? Vai toimiiko kukaan muu näin??

 

[Toinen luuseri]

Eihän lapsen tarvitse kaikkia päiviä olla hoidossa, vaikka niistä olisi maksettu. Minusta on ihan hyvä pitää lasta jonkin verran hoidossa, jotta hoitotuntuma säilyy. Jossain vaiheessa töistä varmaan saat, niin on sitten paikka valmiina. Tai ehkä voit tehdä jotain pikku keikkoja nytkin, kun on lapsella hoito. Mutta täyttä päivää en pitäisi.

Omanikin on eskarissa ja iltapäiviäkin hoidossa, vaikka olen itse kotona pienimmän kanssa. Vähän oudoltahan tämä tuntuu ja varmasti moni arvostelee. Toisaalta pieni valvottaa yöt ja opintojakin yritän tehdä ja lisäksi 6-vuotias viihtyy valtavan hyvin hoidossa. Kyllä siitä silti luuseriolo tulee.

 

["vieras ap"]

No niin oli hoitotädin kanssa puhetta, että pyritään siihen että lapsi menisi joka aamu aamupalalle hoitoon ja hakisin iltapäivällä pois välipalan jälkeen, päivälle tulee mittaa 7tuntia sitten. Tietysti jos aamulla lapselle uni maistuu, niin sitten vien vasta aamupalan jälkeen.

Onhan se hyvä että tuttu hoitopaikka säilyy, ettei tarvitse sitä sitten vaihtaa kun töitä taas mulle löytyy