M
Minä ainakin
Vieras
ADHD vai ITTVH?
Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin usein kuin väkkärä, vastaus tulee tässä:
Vähän aikaa sitten havaittiin , että minua nuorena vaivannut ADHD on
muuttunut
ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö.
Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni.
Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä.
Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa.
Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit.
Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka
on pöydän alla.
Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.
Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä
roskakorin.
Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos
ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan
hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.
Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain yksi
postimerkki.
Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten
lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin
ollut juomassa.
Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää,
siirrän sitä hieman syrjään.
Huomaan , että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä
sen jääkaappiin.
Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa
pikaista kastelua.
Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini,
joita olen etsinyt koko aamun.
Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni
heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan.
Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään
kastelukannua kun siinä samassa huomaan
TVn kaukosäätimen.
Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.
Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen
kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on
keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain
ensin kastelen kukat.
Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa
läiskyy lattialle.
Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön
pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan
läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä
olin tekemässä...
Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei
ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole
kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television
kaukosäädintä saatikka
lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.
Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella
hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt.
Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin
tarkastan sähköpostini..... Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti
eteenpäin kaikille tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on
lähetetty.
ÄLÄ NAURA!
Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin
päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN
NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!
Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin usein kuin väkkärä, vastaus tulee tässä:
Vähän aikaa sitten havaittiin , että minua nuorena vaivannut ADHD on
muuttunut
ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö.
Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni.
Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä.
Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa.
Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit.
Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka
on pöydän alla.
Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.
Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä
roskakorin.
Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos
ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan
hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.
Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain yksi
postimerkki.
Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten
lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin
ollut juomassa.
Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää,
siirrän sitä hieman syrjään.
Huomaan , että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä
sen jääkaappiin.
Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa
pikaista kastelua.
Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini,
joita olen etsinyt koko aamun.
Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni
heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan.
Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään
kastelukannua kun siinä samassa huomaan
TVn kaukosäätimen.
Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.
Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen
kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on
keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain
ensin kastelen kukat.
Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa
läiskyy lattialle.
Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön
pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan
läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä
olin tekemässä...
Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei
ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole
kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television
kaukosäädintä saatikka
lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.
Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella
hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt.
Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin
tarkastan sähköpostini..... Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti
eteenpäin kaikille tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on
lähetetty.
ÄLÄ NAURA!
Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin
päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN
NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!
