Tunnustan! Yhdestä asiasta olen lapsettomille kateellinen...

[daen]

Kyllä meillä ainkin löytyy sitä aikaa ihan yhtä lailla kuin ennen lastakin. Ei sitä ennenkään molemmat häärineet yleensä yhtä aikaa keittiössä, joten ei nytkään. Mies laittaa yleensä hienommat sörsselit alkupaloineen viikonloppuisin ja tykkää kokkailla muutenkin ja haluaa huolehtia mun jaksamisesta, joten ei "anna" mun ottaa stressiä ruoanlaitosta. Sanoo, että käytän sen ajan vaikka päikkäreihin tai muuhun kivaan/rentouttavaan ja kokkailee itse. On ihana herätä pusuun tai rapsutteluun ja käydä sen jälkeen valmiiseen pöytään

 

[i]

Itse lapsettomuudesta useita vuosia kärsineenä voin kertoa että jokainen tahattomasti lapseton vaihtaisi ihan jokaisen vuohenjuusto-seesam-krutonki-hässäkkänsä ihan tavalliseen perus jauhelihakastikkeeseen ilman alkupaloja jos voisi saada lapsen.

Ei jumalauta Ja tää liittyi taas mihin ja miten. Palstavastauksen prototyyppi

No, ehkä sen takia näin on vastattu, kun otsikon mukaan joku lapsellinen on kade lapsettomille kun se haluas tehdä gourmetruokaa, mutku se ei ehdi kun sillä on ne lapset.
Haluaisi olla aina ne hetket lapseton kun tekis mieli väsätä pitkän kaavan mukaan ravintoo...Vaikka palstailun aikana olisi jo jotain esivalmistelu ehtinyt tekemäänkin. Kaikkea ei voi saada. Valitse siis ruoka vai lapset. Kannattaa siis miettiä ennen kuin alkaa lapsen tekoon. Moni lapseton valitsis ne lapset ja söis nakkisoosia lopun ikäänsä.

Mutta sun kommentti ei tainnu liittyä mihinkään, edes lapsettomuuteen tai ruuanlaittoon?

 

[ap]

Itse lapsettomuudesta useita vuosia kärsineenä voin kertoa että jokainen tahattomasti lapseton vaihtaisi ihan jokaisen vuohenjuusto-seesam-krutonki-hässäkkänsä ihan tavalliseen perus jauhelihakastikkeeseen ilman alkupaloja jos voisi saada lapsen.

Ei jumalauta Ja tää liittyi taas mihin ja miten. Palstavastauksen prototyyppi

No, ehkä sen takia näin on vastattu, kun otsikon mukaan joku lapsellinen on kade lapsettomille kun se haluas tehdä gourmetruokaa, mutku se ei ehdi kun sillä on ne lapset.
Haluaisi olla aina ne hetket lapseton kun tekis mieli väsätä pitkän kaavan mukaan ravintoo...Vaikka palstailun aikana olisi jo jotain esivalmistelu ehtinyt tekemäänkin. Kaikkea ei voi saada. Valitse siis ruoka vai lapset. Kannattaa siis miettiä ennen kuin alkaa lapsen tekoon. Moni lapseton valitsis ne lapset ja söis nakkisoosia lopun ikäänsä.

Mutta sun kommentti ei tainnu liittyä mihinkään, edes lapsettomuuteen tai ruuanlaittoon?

Mutta onneksi hetkittäinen kateuden häivähdys ei liity mitenkään siihen, että lapsen teko kaduttaisi tai että muuten haluaisi vaihtaa lapsettomien kanssa osia, eihän? Ihanaa, kun nää kaikki aloitukset ymmärretään aina mahdollisimman väärin...

Nyt varmaan tulin taas vahingossa kirjoittaneeksi, että mun elämä on parempi kuin lapsettomien, kun en haluaisi vaihtaa osia...ja joku älähtää... hoh hoijaa.

 

[niin]

meillä syödään sekä arkiruokaa että kurmeeta. en näe mitään syytä, miksi lapset estäisivät tuntikausien hauduttelun, kurmeeruuan tai viinin.

No eihän ne estä, mutta kun mies on pitkää päivää töissä, vauva on vaativahko ja kämppä on kaaos, niin ei ole "kurmeen" vääntö ja viinit ekana mielessä.

Ja onhan tässä vielä sekin pointti, että jos on rahat tiukilla, niinkuin lapsiperheillä usein on, niin ne kurmeet on väännettävä jauhelihasta. Jää seesamiöljyt ostamatta...

Mulla on sama juttu! Rakastamme miehen kanssa hyvää ruokaa ja kaappikin on täynnä hyviä viinejä ja shampanjaa. Mutta siitä lähtien kun vauva syntyi 3,5 kuukautta sitten, ei olla istuttu miehen kanssa syömään yhdessä kertaakaan. Ja illaliset on takeawayta tai vamiskeittoja vuorotellen syötynä.

Mä halusin lasta kauan ja olen onneni kukkuloilla tämän pienen neidin äitinä, joten mikään oikea ongelmahan tämä ei ole. Kunhan turinaa siitä miten elämä on muuttunut lapsen myötä.

 

[Aina pitää pilata...]

Me syödään nykyään enemmän "gurmeeta" kuin ennen lapsia.

Ja lapsille kelpaa kaikki sapuska.

Näin meilläkin. Ja "gurmee-sapuskakin" kelpaa lapsille hyvin, kun ovat siihen pienestä pitäen tottuneet. Kuten kelpaa makaroonilaatikot ja jauhelihakastikkeetkin.

Turhaan olet ap pahoillasi noista lapsettomien vinkumisista. Heidän kannattaisi hankkia elämä jostain muualta kuin lapsiperheiden keskustelupalstalta, jos ei mitään asiaa voi olla kääntämättä omaan lapsettomuuteen.

Onko tämä lapsiperheiden keskustelupalsta? Soooriiiii!!! En tiennyt tällaisesta jaottelusta tässä MITÄS NYT?- osiossa

Sä olisit voinut päätellä sen siitä, että tämä palsta on kaksplus-lehden nettisivuilla. Pääosa lukijakunnasta on pikkulasten vanhempia (äitejä) tai raskaana olevia. Tosin taidat pyrkiä maksimoimaan omaa kurjuuttasi roikkumalla täällä.

 

[Orion-]

Mä en oo kyllä ikinä kokkaillu tommosia gourmet-aterioita. Luulenpa, että meijän ruuat ei tuu muuttumaan miksikään lasten myötä. Joku makaronilaatikkoki vaatii paljo enemmän aikaa ja tekoa kuin monet perusruuat. (Esim lihasuikaleet ja salaatti.)

 

[kolmen äiti]

Kyllä sitä voi laittaa hyvää ja aikaavievää ruokaa vaikka perheessä on lapsia, etenkin jo on kaksi aikuista. Esim me teemme viikonloppuisin kuvailemiasi gormet-ruokia, toinen ulkoilee sillä aikaa lasten kanssa ja toinen kokkaa.

Lapsille sitten jotain hieman simppelimpää, mutta katetaan pöytä kauniisti ja syödään ihan yhdessä koko perhe, vauvakin on ollut mukana sitterissä tai bumbossa ennenkuin oppi istumaan syöttötuolissa. Ja nykyisin lapset haihtuu leikkihuoneeseen syötyään jolloin voimme miehen kanssa keskittyä nauttimaan toistemme seurasta ja hyvästä ruoasta, voi siinä lasilliset hyvää viiniäkin juoda.

Oma arki on just niin tylsää tai ihanaa kuin sen haluaa olla, ruokailutkin

 

[vieras]

Kyllä sitä voi laittaa hyvää ja aikaavievää ruokaa vaikka perheessä on lapsia, etenkin jo on kaksi aikuista. Esim me teemme viikonloppuisin kuvailemiasi gormet-ruokia, toinen ulkoilee sillä aikaa lasten kanssa ja toinen kokkaa.

Lapsille sitten jotain hieman simppelimpää, mutta katetaan pöytä kauniisti ja syödään ihan yhdessä koko perhe, vauvakin on ollut mukana sitterissä tai bumbossa ennenkuin oppi istumaan syöttötuolissa. Ja nykyisin lapset haihtuu leikkihuoneeseen syötyään jolloin voimme miehen kanssa keskittyä nauttimaan toistemme seurasta ja hyvästä ruoasta, voi siinä lasilliset hyvää viiniäkin juoda.

Oma arki on just niin tylsää tai ihanaa kuin sen haluaa olla, ruokailutkin

Eihän kukaan sanonut arkeaan tylsäksi.

Nyt kun meidän vauva on kohta neljäkuukautinen, alkaa hieman helpottamaan, mutta sitterissä ei meidän tyttö kyllä istu niin kauaa että me saataisiin syötyä hienot keitokset. Edes sylissä ei viihdy niin kauaa jos aikuinen vaan istuu, syö ja juttelee toisen aikuisen kanssa. Olen varma että tuo kuvailemasi on lopulta mahdoliista, mutta meillä ei toistaiseksi ole toiminut. Mulla ei myöskään suuren univajeen takia riitä energia kokkailuun, vaikka sitä normaalisti niin rakastankin. Aikansa kutakin. Ei varmaan pienten vauvojen vanhemmat tarvitse holhoavaa asennetta muilta äideiltä.

Mun suurin saavutus on ollut se että sain kerran leivottua pullaa ollessani vauvan kanssa kaksin. Olin siitä tosi ylpeä!

 

[aisii]

meillä oli lapset viimeksi kai noin vuosi sitten toisen lapsen kkummitädillä hoidossa yökylässä.

ja tuota mitähän me tehtiin? No tietty mentiin paikalliseen herkkukauppaan niitä juustoja ja tuorepastoja ja balsamikoja (niitä meillä kyllä aina on kaapissa, tykätään laittaa salaattiin ) ja alkoon sitä viiniä hakemaan ja syötiin vaan ihan rauhassa sellaista helppoa ja kevyttä ruokaa mikä meille maistui. ei sen kummempaa. ja käytiin kävelyllä.

 

[joo]

meillä kyllä syödään samaa ruokaa kuin ennen lapsiakin, mut mä kaipaan pitkiä illanistujaisia hyvällä ruoalla ja viinillä ilman, että aamulla tarttee nousta auringonnousun aikaan keittämään puuroa ja katsomaan lastenohjelmia

 

[jaa]

Kyllä sitä voi laittaa hyvää ja aikaavievää ruokaa vaikka perheessä on lapsia, etenkin jo on kaksi aikuista. Esim me teemme viikonloppuisin kuvailemiasi gormet-ruokia, toinen ulkoilee sillä aikaa lasten kanssa ja toinen kokkaa.

Lapsille sitten jotain hieman simppelimpää, mutta katetaan pöytä kauniisti ja syödään ihan yhdessä koko perhe, vauvakin on ollut mukana sitterissä tai bumbossa ennenkuin oppi istumaan syöttötuolissa. Ja nykyisin lapset haihtuu leikkihuoneeseen syötyään jolloin voimme miehen kanssa keskittyä nauttimaan toistemme seurasta ja hyvästä ruoasta, voi siinä lasilliset hyvää viiniäkin juoda.

Oma arki on just niin tylsää tai ihanaa kuin sen haluaa olla, ruokailutkin

Eihän kukaan sanonut arkeaan tylsäksi.

Nyt kun meidän vauva on kohta neljäkuukautinen, alkaa hieman helpottamaan, mutta sitterissä ei meidän tyttö kyllä istu niin kauaa että me saataisiin syötyä hienot keitokset. Edes sylissä ei viihdy niin kauaa jos aikuinen vaan istuu, syö ja juttelee toisen aikuisen kanssa. Olen varma että tuo kuvailemasi on lopulta mahdoliista, mutta meillä ei toistaiseksi ole toiminut. Mulla ei myöskään suuren univajeen takia riitä energia kokkailuun, vaikka sitä normaalisti niin rakastankin. Aikansa kutakin. Ei varmaan pienten vauvojen vanhemmat tarvitse holhoavaa asennetta muilta äideiltä.

Mun suurin saavutus on ollut se että sain kerran leivottua pullaa ollessani vauvan kanssa kaksin. Olin siitä tosi ylpeä!

hm. no kyllä pienten vauvojen kansas on thety gradujakin, isompienkanssa vähän vaivalloisempaa..