Heissan!!
Ajattelin jospa kirjoittaisi muutaman rivin mieltä painavasta asiasta. olen tällä hetkellä raskaana..viimeisellä kolmanneksella jo mennään. Laskettuun aikaan vielä jokunen viikko.
Perheemme on siis uusio perhe... kouluikäisiä lapsia on kolme, mitkä ovat minun aikaisemmasta liitostani. Puolisollani ei ole lapsia ennestään... Joten hänelle tämä masussani kasvava vauva, on esikoinen.
kouluikäisten lapsieni isään..Siis exääni, ovat välit olleet erosta asti hyvin vaikeat. On oikeudenkäynti jupakoita, riitaa, vihaa..Ja tänäpäivänä ei edes olla tekemisissä. Lapset ovat minun huollossani, ja asuvat luonani.
Nyt sitten odotusaikana, olen ajoittain huomannut tunteettomuutta lapsiani kohtaan. Tai en voisi sanoa sitä tunteettmuudeksi..vaan jotenkin ne ajoittain herättävät negatiivisia tunteita ja ärtyneisyyttä. tiedän että tällaisia tunteita tulee varmaan aika ajoin kaikille äideille..Mutta nämä minun tunteeni saavat nyt jotenkin väärät mittasuhteet. toki lapset ovat minulle tärkeitä, ja rakastan heitä. Mutta jotenkin koen hirveää syyllisyyttä, kun näin odotusaikana on tullu fiiliksiä, että miksi nekin tuossa koko ajan ovat. Johtuuko osittain hormooneista, ja kuinka paljon on myös sitä, että minä odottavana äitinä olen niin vahvasti nyt symbioosissa vauvan kanssa.
Vai onko alitajunnassa vain kuvio johon kuuluu vain minä vauva ja puolisoni.
Mitä lähemmäs laskettu aika koittaa, sitä vahvempia nämä ajatukset ovat.
Sydämmeni repeää rinnasta ja olen tukehtua syyllisyyden tunteeseen...minkä nämä ajatukset ja tuntemukset herättää. Olen oikeasti revetä tästä ahdistuksesta...ja välillä tulee tunne että kunpa en olisikaan koskaan lapsia tehnyt, niin ei tarvisi jakaa rakkautta kenellekkään.
Tätäkin kirjoittaessa itken...en ole ansainnut ensimmäistäkään lasta, kun tulee tällaisia ajatuksia omista lapsista. Rakastanko heitä, en tiedä.
Kaikki tämä alkoi raskausaikana... jo pian alkumetreillä, mutta on vain pahentunut koko ajan.
Välillä ihan pelottaa katsoa lapsiani, kun heti hyppää olkapäälle punainen piru jóka sanoo minulle: Rakastatko tuota lasta"???
On todella paha olla... :'(
Ajattelin jospa kirjoittaisi muutaman rivin mieltä painavasta asiasta. olen tällä hetkellä raskaana..viimeisellä kolmanneksella jo mennään. Laskettuun aikaan vielä jokunen viikko.
Perheemme on siis uusio perhe... kouluikäisiä lapsia on kolme, mitkä ovat minun aikaisemmasta liitostani. Puolisollani ei ole lapsia ennestään... Joten hänelle tämä masussani kasvava vauva, on esikoinen.
kouluikäisten lapsieni isään..Siis exääni, ovat välit olleet erosta asti hyvin vaikeat. On oikeudenkäynti jupakoita, riitaa, vihaa..Ja tänäpäivänä ei edes olla tekemisissä. Lapset ovat minun huollossani, ja asuvat luonani.
Nyt sitten odotusaikana, olen ajoittain huomannut tunteettomuutta lapsiani kohtaan. Tai en voisi sanoa sitä tunteettmuudeksi..vaan jotenkin ne ajoittain herättävät negatiivisia tunteita ja ärtyneisyyttä. tiedän että tällaisia tunteita tulee varmaan aika ajoin kaikille äideille..Mutta nämä minun tunteeni saavat nyt jotenkin väärät mittasuhteet. toki lapset ovat minulle tärkeitä, ja rakastan heitä. Mutta jotenkin koen hirveää syyllisyyttä, kun näin odotusaikana on tullu fiiliksiä, että miksi nekin tuossa koko ajan ovat. Johtuuko osittain hormooneista, ja kuinka paljon on myös sitä, että minä odottavana äitinä olen niin vahvasti nyt symbioosissa vauvan kanssa.
Vai onko alitajunnassa vain kuvio johon kuuluu vain minä vauva ja puolisoni.
Mitä lähemmäs laskettu aika koittaa, sitä vahvempia nämä ajatukset ovat.
Sydämmeni repeää rinnasta ja olen tukehtua syyllisyyden tunteeseen...minkä nämä ajatukset ja tuntemukset herättää. Olen oikeasti revetä tästä ahdistuksesta...ja välillä tulee tunne että kunpa en olisikaan koskaan lapsia tehnyt, niin ei tarvisi jakaa rakkautta kenellekkään.
Tätäkin kirjoittaessa itken...en ole ansainnut ensimmäistäkään lasta, kun tulee tällaisia ajatuksia omista lapsista. Rakastanko heitä, en tiedä.
Kaikki tämä alkoi raskausaikana... jo pian alkumetreillä, mutta on vain pahentunut koko ajan.
Välillä ihan pelottaa katsoa lapsiani, kun heti hyppää olkapäälle punainen piru jóka sanoo minulle: Rakastatko tuota lasta"???
On todella paha olla... :'(