Tunteet tunnustettu, mutta kuinka edetä?

[ihana höpsö!]

Olen ollut ihastunut erääseen ihanaan mieheen jo useita viikkoja. Nyt viikonloppuna tapasimme baarissa ja suutelimme. Me molemmat olimme pienessä humalassa. Ilta jäi kuitenkin suuteluun ja hyvästeihin, sekä siihen että mieskin sanoin ajatelleensa minua ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien.

Olemme nyt viestitelleet ja suunnitelleet tapaamista. Haluamme kuitenkin pitää tämän juttumme salassa ainakin vielä, meillä on paljon yhteisiä ystäviä emmekä halua kenenkään tietävän ja juoruilevan asiasta..

Miten voisin edetä? Sydän huutaa että pakko päästä miehen luo! Pitäisikö ehdottaa tapaamistä selvinpäin? Kehtaisinko ehdottaa että jos menisin käymään hänen luonaan?

Minua jännittää, että jos en olekaan selvinpäin niin itsevarma ja haluttava kuin humalassa. Olemme aikaisemminkin tavanneet selvinpäin, mutta emme ole koskaan olleet kahdenkesken.

Kuinka mies hurmataan?

 

["vieras"]

Ei sun vissiin enää tarvii hurmata?
Ehdota vaan tapaamista ja katso miten menee.

 

["vieras"]

Kannattaa tietysti tavata humalassa jos molemmat olette alkoon päin kallellaan. Pääsette heti totuuteen kiinni.

 

[ihana höpsö!]

Mutta kun en tiedä oikein siltikään. Ujostuttaa.
Uskallanko kysyä saisinko mennä miehen luo kylään? En kyllä haluaisi heti hypätä sänkyyn, sen verran ujo olen.
Mies on niin ihana etten kestä!
Tietenkin voisi jossain julkisella paikalla käydä kahvittelemassa, mutta sitten pitäisi pitää itsensä kurissa jos joku tuttava sattuisi meidät näkemään.

Antakaa nyt jotakin neuvoja. Mistä miehet pitävät? Otanko ohjat käsiini vai odotanko että hän tekee aloitteen?

Millaisia juttuja miehet yleensä arvostavat, kuinka sen miehen saa niin hyvin koukkuun ettei halua paeta enää

 

[Joxu]

Me tavattiin baaritiskillä mieheni kanssa 2008 kesällä. Oltiin molemmat vähän tuiskeessa, mutta tultiin hyvin juttuun ja samantyyppinen huumori kolahti ja lujaa . Pyysin illan päätteeksi numeron ja sanoin, että huomenna nähään kahvin merkeissä ja mieheni hymyili ja sano, että huomenna nähään. Seuraavana päivänä mentiin kahville ja oli ihan yhtä hauskaa selvinkinpäin . Oltiin samalla aaltopituudella, huumori kolahti yksiin ja puhuttiin meijän taustoista ja nekin kolahti aikalailla yksiin, eli yhdistäviä tekijöitä oli/on paljon . Tuosta hetkestä lähtien oltiin erottamattomat. Mieheni sano kahvittelun päätteeks, että ihan hassu tunne, ihan kuin olisin tuntenu sut aina, tunnut niin omalta ihmiseltä . Tunne oli molemminpuolinen ja olin hirmu ihastunu. Ollaan oltu kihloissa reilu 3- vuotta, pian 4-vuotta ja yksi ytär on ja hän on 3-vuotias.

Ehdota reilusti kahville menoa.

Muakin jännitti, mutta se kuuluu asiaan. Kun juttu lähtee luistaa luontevasti, niin kyllä sitä kummasti rentoutuu. Tosin itse rentouduin heti kun näin ja aloin jutella mieheni kanssa . Jutun aihetta riitti ja tuntu, että aikaa ei ollu tarpeeks, kun meillä oli niin paljon puhuttavaa .

Jos on kunnon mies, niin ei heti ole vonkaamassa vaan antaa aikaa . Ota ihmeessä ohjat käsiin ja pyydä kahville. Mä uskon, että kyllä varmasti juttua riittää teilläkin . Tsemppiä ja nyt puhelin käteen ja miehelle viestiä .