Tunteiden kuoleminen,eroko ainoa vaihtoehto??Kellä kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Eli meitä äiti,isi ja kaksi lasta.Kaikin puolin mukava perhe,ei väkivaltaa tms..

Ollaan oltu yhdessä 8v ja naimisissa puolet ajasta

Nyt koko tämän vuoden minusta on tuntunut että aviomieheni "ahdistaa" minua...ja tilanne kärjistyi kun jäi kesälomalle ja häntä näkyikin,voi sitä ahdistuksen määrää..Tunne tuntuu todella pahalta ja nyt sitten miehenikin sen huomasi ja asia otettiin puheeksi.

Sanoin että minusta tuntuu etten voisi olla parisuhteessa tällä hetkellä,toimin kuin robotti sen suhteen..seksi on kyllä jäänyt todella vähiin,en vaan pysty.

Mies on sitten yrittänyt parastaan joka sekin lisää ahdistusta,tilanteen huomattuaan hän lähettelee viestejä ja soittelee ja kotona ollessaan koskettelee ja pussailee,mitä ei ennen ollut.

Voi apua että olen miettinyt voinko särkeä meidän perheemme vain tuon tunteiden kuolemisen takia,mutta jatkoakaan en osaa kovin kauaa kuvitella.

En kaipaa uutta miestä vierelleni,olen läpi ikäni mennyt lähes pitkästä suhteesta toiseen ja nyt ikää reilu kolmekymmentä,nytkö se aika tulikin että kaipaan yksinoloa.

Muu elämä ei ahdista yhtään,lapset ihania ja oikein mukava työ...mutta tuo lähes tärkein,eli rakkaus aviomieheeni on kadonnut.

Olisiko muita joilla vastaavaa ja miten tilanne päättyi ?
 
Meillä oli täysin sama tilanne puolitoista vuotta sitten. Kahdeksan vuotta yhdessä, neljä vuotta naimisissa ja kaksi lasta. Mikään ei auttanut ja ero tuli. Nykyään asutaan exän kanssa naapureina ja ollaan paremmissa väleissä kuin vuosiin. Lapset ovat jokatoinen viikko minulla, jokatoinen viikko exmiehellä.

Mielestäni oli parempi lähteä kuin jäädä tunnekylmään avioliittoon.
 
En tiedä onko tästä apua, mutta onko teillä yhteisiä tavoitteita tai haaveita tms? Joskus sellaisten asettaminen ja tavoitteleminen ja saavuttaminen voi auttaa. Toivottavasti pystytte rehellisesti puhumaan tuntemuksistasi ja hakemaan yhdessä ratkaisuja tilanteeseen. :hug: sinulle
 
Aika yleinen ajatus, kun elämä muuttuu arkiseksi. Kannattaa keskustella miehen kanssa. Asiahan ei koske vain sinua, vaan myös miestä ja lapsia. Ikääsi nähden voi olla, että sinulla on myös ongelma, jota et tiedosta. Tarkoitan, kun mainitsit useita pitkiä suhteita jo tuohon ikään mennessä. Etkö pysty pysymään yhdessä suhteessa ? Ei siis syytös vaan kysymys. Olisiko asiaa perheneuvolaan.
 
Satuja:saanko kysyä että oliko tunteiden loppuminen teillä molemminpuolista?

Minua kun satuttaa tässä tilanteessa se että se on vain mun osaltani,mies kyllä yrittää,josko nyt liikaakin mutta ei haluisi eroa,mutta asiasta puhuttaessa kyllä sanoi tiedostavansa nyt senkin mahdollisuuden..voi huoh että on tukalaa.
 
Itsellä aivan sama tilanne.. Ei tunteita ja tämä ahdistus on on aivan hirveetä.. Kun mies koskettaa vaikka vain halaa tuntuu iljettävältä... Vaikka vain koskestus/hipaisu iljettää.. Tää on kamala tilanne.. Kärsin tästä itse ja myös miehen takia.. Me olemme olleet yhdessä reilu 9v..
 
Kysymykseen enkö pysty olemaan yhdessä suhteessa kauaa..laitoin juuri että on pitkiä suhteita mutta ehkä minussa on piilossa jossain sellainen piirre että hautaan asti en halua jakaa eloa sitten saman kanssa,mene ja tiedä..

Kiitos halauksesta,lohdutti hieman,kiva kun vastailette.
 
Mulla oli aikalailla samanlainen tilanne, yhdessä oltiin oltu kahdeksan vuotta kun muhun iski ahdistus, en tahtonut olla miehen lähellä ja loma oli yhtä tuskaa kun tuntui, että olimme toistemme tiellä koko ajan.
Mä pohdin eroa ihan tosissani ja puhuin siitä miehenkin kanssa.

Kuitenkaan rohkeutta ei ollut lähteä ja olen todella onnellinen siitä. Nyt yhdessäolovuosia on yli yhdeksän ja ollaan todella onnellisia. Se vain oli joku ihme vaihe, en tiedä mikä. Ahdisti, mut se helpotti onneksi.

Sinuna siis katsoisin ainakin muutaman kuukauden-vuoden ja antaisin itselleni oikeuden niihin tunteisiin ja siihen, että suhde ahdistaa. Pohdi, olisitko yksin onnellisempi ja mieti niitä asioita, mihin olet miehessäsi aikanaan rakastunut, tuskin ne on kadonneet ne asiat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä myös:
Itsellä aivan sama tilanne.. Ei tunteita ja tämä ahdistus on on aivan hirveetä.. Kun mies koskettaa vaikka vain halaa tuntuu iljettävältä... Vaikka vain koskestus/hipaisu iljettää.. Tää on kamala tilanne.. Kärsin tästä itse ja myös miehen takia.. Me olemme olleet yhdessä reilu 9v..

Voi kovasti voimia voimia myös sinulle..Juuri kuin mun pääkopasta lähtösin tosiaankin.Tiedääkö miehesi ?Oletko puhunut?
 
Nää tarinat on ihan kun mun kirjottamia.. Erottiin kaks vuotta sitten juuri noiden asioiden takia ja nyt ollaan paremmissa väleissä kun koskaan. Ja myös lapset jokatoinen viikko mulla ja joka toinen isällään. Minä en ole uutta miestä ottanut, mutta lasten isällä jo uus heila on ollut vuoden..
 
minulle tuli tuo tuunne aikoinaan 2 vuoden suhteessa. oli kyllä muitakin ongelmia meillä mut ei siitä oikein yli päässyt. ehkä jos haluat vielä yrittää voisitte käydä jossain perheterapiassa vai mitä ne on. tai muuttaa hetkeksi erilleen ja katsoa miten menee. kuitenkin kamalaa jos mies haluaa viel yrittää ja sinä pistät kaiken poikki kerralla. pohdi myös millaista elämäsi olisi ilman häntä. mihin rakastuit aikoinaan. miksi hän tuntuu niin huonolta nyt.

aina kannattaa yrittää. mutta kaikki suhteet eivät tule kestämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä myös:
Itsellä aivan sama tilanne.. Ei tunteita ja tämä ahdistus on on aivan hirveetä.. Kun mies koskettaa vaikka vain halaa tuntuu iljettävältä... Vaikka vain koskestus/hipaisu iljettää.. Tää on kamala tilanne.. Kärsin tästä itse ja myös miehen takia.. Me olemme olleet yhdessä reilu 9v..

Voi kovasti voimia voimia myös sinulle..Juuri kuin mun pääkopasta lähtösin tosiaankin.Tiedääkö miehesi ?Oletko puhunut?

Kiitos.

Kyllä me olaan puhuttu ja puhuttu ja mies tietää kyllä.. Nyt odotan parisuhdeterapeutilta aikaa,eli olemme jonossa.
En tiedä muuttaako se mitään vai ei,mutta olen ainakin yrittänyt silloin kaikkeni.

Olen vain miettinyt,että mihin oikeesti voi tunteet kadota..

Kun meilläkään ei ole mitään suuria ongelmia eli alkoholia,välivaltaa,pettämistä.. Ei mitään..

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Satuja:saanko kysyä että oliko tunteiden loppuminen teillä molemminpuolista?

Minua kun satuttaa tässä tilanteessa se että se on vain mun osaltani,mies kyllä yrittää,josko nyt liikaakin mutta ei haluisi eroa,mutta asiasta puhuttaessa kyllä sanoi tiedostavansa nyt senkin mahdollisuuden..voi huoh että on tukalaa.

Kuvittelin aluksi että se olisi ollut molemminpuolista. Meillä ei ollut mitään läheisyyttä pariin viimeiseen vuoteen ja suhde tuntui ihan kaverilliselta kaikin puolin. Kun otin eron puheeksi niin yllätyksekseni exäni sanoi rakastavansa minua ja olisi kyllä tehnyt kaikkensa suhteemme pelastamiseksi. En vaan saanut kuolleita tunteita herätettyä eloon vaikka sitä kuinka yritettiin. Tilanne oli kyllä todella raskas ja tuntui hirveältä satuttaa ihmistä joka on kuitenkin vieressä ollut pitkään.
 
No kysytään ihan suoraan. Haluatko, että niitä tunteita vielä on? Haluatko sää siis sitä sydämessäsi, että olisi tunteita? En tarkoita nyt mitään sääliä tai lapsen vuoksi ajatuksia, vaan ihan sun omaa ajatusta ILMAN noita "pakko-tuntea-jotain" ajatuksia..
 
Meillä oli viime vuonna sama tilanne..Tuntui että ahdistaa koko liitto & perhe-elämä..Yhdessä oltiin oltu 7vuotta ja lapsia 4..
vyyhti alkoi purkautumaan juuri ennen miehen loman alkua..
Kunnes eräänä päivän hain avioeroa,ilman että mieheni tiesi!!Mieheni kun sai oman lappunsa alkoi armoton keskustelu..Ja aika varattiin parisuhdeterapiaan.Ja meillä tuo auttoi!!
Nyt vuosi taaksepäin suhde on parempi kuin koskaan.
 
Pitkässä parisuhteessa on kaikenlaisia aikoja, niin meilläkin (yhdessä 12 vuotta). Kyse on siitä, haluatko jatkaa ja päästä vaikeuksien yli. Minä en usko tunteiden kuolemaan, jos mies ei ole väkivaltainen, tms. Kysy myös itseltäsi, paraneeko mies tosiaan vaihtamalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Jos miehessä ei ole mitään vikaa ja kaipaat vain yksinoloa, kyllä sen rakkauden saat sieltä esiin kaivattua. Mietit ja muistelet, miksi rakastuit juuri häneen.

Tää on hyvä neuvo. Mieti myös niitä hienoimpia hetkiä, katsele yhteisiä kuvia ja ties mitä.

Jos suhteessa ei ole mitään erityistä vikaa, niin eihän sitä erota tarvi, vaikkei juuri nyt tunnekaan mitään tunteiden paloa. Jos et uuttakaan miestä halaja, niin miksi pitäisi erotakaan?

Suhteisiin kuuluu erilaiset tunnetilan skaalat ja myös tuollainen hetkittäiset lopahtamiset. Loppuviimein kyse on halusta, haluatko olla sen henkilön kanssa vai et. Haluatko olla silloinkin, kun juuri nyt ei huvita..
 
Olin tuossa tilanteessa. Erosimme toiveestani 13v avioliiton jälkeen. Vasta n. 1/2v:n jälkeen tajusin, että tunteet olivat jäljellä. Erosin hyvästä ja rakastavasta aviomiehestä turhaan. Mies löysi sitten uuden. Samoin minä. Hän on huonossa liitossa - tiedän. Minä olen löytänyt hyvän miehen, mutta suhde ei ole lähelläkään sitä kuin ensimmäinen avioliittoni. En tiedä ap mikä teillä on oikea ratkaisu. Parisuhdeneuvonta ja kenties aidosti harkinta-aika erillään (ei siis uuden etsimisaikaa, vaan esim. "seurustelua ja uudelleen tutustumista"???
 
Juu nyt pääsin jatkamaan...En tiedä todellakaan haluaisinko tuntea edes samoin kuin ennen miestäni kohtaan,jotenkin pääkoppa on ihan sekaisin.

Jokseenkin minust tuntuu että olisi kiva tutustua ihmisiin ja soitella ja sen sellaista,siis myös muihin miehiin mutta en halua mitään pysyvää kenenkään kanssa juuri nyt.

Sekavaa,tiedän,siten asiat nyt koen.

Jos ei olisi lapsia tietäisin juuri mitä tehtäisiin,vuokrattaisiin rivitalonpätkä ja asuttaisiin hetken erillään,nyt sellasta ei voi noin vain tehdä kun on lapsia
 

Yhteistyössä