Tunteiden purkausta!

["väsynyt"]

Johonkin olisi tunteita purettava ja en halua lähimmäisiä kaikilla asioilla vaivata joten ajattelin tänne kirjoittaa.

Loppu kesään ja alku syksyyn on mahtunut niin paljon kaikenlaista kurjaa(mm. läheisen kuolema, epäonnistunut raskaus ja sairastamiset). Tuntuu ettei tälle loppua näy. Koti on kuin sotku kasa vaikka kuinka yritän siivota ja pitää tavarat kasassa mikään ei onnistu. Pitäisi vain jaksaa ja jaksaa. Ystävät kysyy epäonnistuneeseen raskauteen liittyen joko oot kunnossa, asiasta aikaa alle viikko ja tekisi mieli vain sanoa että ei ole.

Kuitenkaan ei viitsisi ihmisiä ns. vaivata asialla, varsinkin kun heidän mielestä asia on pieni juttu. Tuntuu etten saisi raskautta surra ja läheisen kuolemakin pitäisi ohittaa vain.

Kiitos jos jaksoit lukea. Nyt kun sain kirjoittaa tunteet tänne niin hiukan helpottaa.

 

["ani"]

Sitähän varten ystävät on että niitä voi vaivata silloin niitä tarttee!! Sellaisilla "ystävillä" ei tee mitään jotka haluaa kuulla susta vain silloin kun kaikki on hyvin. Ota siis luuri käteen ja soita sekä pyydä apua. Sano että kaikki kaatuu päälle ja sotku ahdistaa, tuletteko auttamaan? Ehkä pitävät sitä pienenä juttuna jotta eivät loukkaisi tai "painostaisi" sua puhumaan jos itse yrität leikkiä urheaa. Kyllä nyt aikuiset ihmiset tietävät että keskenmeno ei ole varsinkaan toivotussa raskaudessa mikään pieni asia ja jos on vielä läheisen kuolemaan ja muuta niin saahan sitä ihminen olla romuna, herran jestas!

Mullakin kodin kunto vastaa aika hyvin pään sisäistä kuntoa. Ja siksi se onkin mukavaa joskus siivota molemmat ystävien kanssa. parasta terapiaa.

 

["wee"]

Tiedätkö, mulla oli ihan samankaltainen tilanne muutama viikko sitten...:´( Tuntui, että kaikki kaatuu päälle. Oli läheisen kuolema, keskenmeno (keskeytynyt) ja kaikkea muuta rankkaa.

nyt elämä alkaa jo voittaa, sinäkin selviät!! Halaus!

 

["viiraska"]

Olisiko mahdoton ajatus laittaa ystäville viesti että nyt jos koskaan olet ystävien tarpeessa, tulkaa siivoustalkoisiin ja sen päälle saunailtaan. Nyyttärit.

Anna itsellesi lupa ja aikaa surra. Nyt vaan on elämässä sellainen aika, ettei ole kodin siisteys tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä kun on muuta. Lepäile, vietä aikaa läheisten kanssa vaikka puolukkaretkellä tai jossain, missä ei kodin kaaos haittaa, polttele kynttilöitä, kuuntele musiikkia. Mieti, että jos jollakin muulla olisi sinun elämäntilanteesi, mitä hänelle sallisit ja toivoisit. Monesti sitä on itselleen vaativampi kuin toisille.

 

["väsynyt"]

kiitos vastanneille, nämä muutamat ystävät jotka täällä käyvät eivät koe keskenmenoa yhtä rankkana kun ei heillä ole lapsia ja he keillä niitä on ovat säästyneet tältä surulta. Heiltä lohdutukset jotka olen saanut on ollut luokkaa että onneksi se oli vasta alkio ja onneksi sulla oli noin vähän viikkoja.

Ystävältä pyysin jos olisi tullut luokseni seuraksi seuraavana päivänä ja tämän lupasi seuraavana päivänä soittelin muutamaan otteeseen että monelta on tulossa jotta tietäisin hiukan varautua oli vastaus aina että on vielä nukkumassa ja klo 16 jälkeen soitti ja valitteli kuinka väsyttää ja on uudestaaan menossa nukkumaan.

Ystävät ovat kuluneen viikon aikana soittaneet ja kysyneet ainoastaa vietänkö syntymäpäiviäni ja mitä olen ajatellut tarjottavaksi. Olenko myös tekemässä suolaista, koska heillä voi olla nälkä jo siihen aikaan.
Olen kertonut kotini siisteydestä ja kertonut ettei ole voimia siivota täällä niin tähän on ollut vain vastaus että otat vain itseäsi niskasta kiinni niin kyllä siihen pystyt.

 

["Mie vaan"]

[QUOTE="väsynyt";24599548]kiitos vastanneille, nämä muutamat ystävät jotka täällä käyvät eivät koe keskenmenoa yhtä rankkana kun ei heillä ole lapsia ja he keillä niitä on ovat säästyneet tältä surulta. Heiltä lohdutukset jotka olen saanut on ollut luokkaa että onneksi se oli vasta alkio ja onneksi sulla oli noin vähän viikkoja.

Ystävältä pyysin jos olisi tullut luokseni seuraksi seuraavana päivänä ja tämän lupasi seuraavana päivänä soittelin muutamaan otteeseen että monelta on tulossa jotta tietäisin hiukan varautua oli vastaus aina että on vielä nukkumassa ja klo 16 jälkeen soitti ja valitteli kuinka väsyttää ja on uudestaaan menossa nukkumaan.

Ystävät ovat kuluneen viikon aikana soittaneet ja kysyneet ainoastaa vietänkö syntymäpäiviäni ja mitä olen ajatellut tarjottavaksi. Olenko myös tekemässä suolaista, koska heillä voi olla nälkä jo siihen aikaan.
Olen kertonut kotini siisteydestä ja kertonut ettei ole voimia siivota täällä niin tähän on ollut vain vastaus että otat vain itseäsi niskasta kiinni niin kyllä siihen pystyt.[/QUOTE]

Halaus sulle <3 Pakko sanoa ettei nuo ihmiset kyllä ystäviltä kuulosta. Se oli vasta alkio? Mulle kyllä "se" on vauva kun "se" siellä kohdussa elää. Se on ihmisentaimen joka ei ollut tarpeeksi vahva tähän maailmaan mutta "se" ei ole vain alkio. Itse en ole kokenut vastaavaa mutta minulla on lapsi ja hänen menettämisensä missä vaiheessa tahansa hedelmöityksen jälkeen olisi ollut minulle lapsen menetys.

Onko sulla sisaruksia joille voit puhua, onko äiti läheinen? Jonkun juttukumppanin nyt tarvitset ja jonkun joka ei pidä menetystä mitättömänä. Paljon voimia!