Toggle sidebar

tunteiden tukahduttaminen ja torjuminen on haitallista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja helkama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

helkama

Vieras
Tunteiden torjuminen vaurioittaa

Mitä aikaisemmin on oppinut kieltämään tunteita, sitä järjestelmällisemmin niitä torjuu mielestä aikuisenakin. Kiellettyjen tunteiden voima voi kasvaa niin suureksi, että niiden ilmaiseminen edes itselle ei tunnu hyväksyttävälle.

Tunteiden torjuminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia tunne-elämälle ja minäkuvalle:

Minäkuvan vääristyminen

Tunteet kertovat siitä, mikä on itselle tärkeää ja olennaista, rakastettavaa, pelättävää tai vihattavaa. Tunteiden välittämä tieto on siten keskeistä minäkuvan rakentumisen kannalta. Sen kieltäminen taas vääristää minäkuvaa ja vaikeuttaa sen rakentamista.

Jos ihminen on oppinut lapsuudestaan alkaen, että ei saa tuntea jotain, mitä kuitenkin tuntee, omakuva on rakentunut vääristyneelle pohjalle. Sen oikominen myöhemmin on työlästä. Minäkuva jää aikuisenakin hahmottumatta, ja ihmisen on vaikea ymmärtää, mistä omituisia tuntemuksia tulee mieleen.

Tunnelukutaidottomuus

Jos tunteita kieltää ja torjuu pitkään, niitä alkaa olla käytännössä mahdotonta tunnistaa, nimetä ja ymmärtää. Tunteiden eristäminen etäännyttää kokijan myös niiden oikeasta alkuperästä, jolloin on vaikea havaita niiden syytä sekä sitä mikä sai ne aikaan.

Torjutut tunteet - Suomen Mielenterveysseura
 
Mutta eikös nykysuuntaus ole se että monia tunteita yritetään tasoittaa (latistaa) mielialalääkkeiden avulla. Itse ihmettelan tätä suuntausta. Jos itsellä on joskus vaikeaa ja ilmaisen surua ja muita negatiivisia tunteita, äitini aina kehuu mielialalääkeitä, joita itse käyttää. Toisaalta tunnen myös paljon elämäniloa ja innostusta Ja kyllä, ihan tasapainoinen olen, mutten välttämättä suomalaisen tasainen ja hillitty.
 
[QUOTE="...";28494566]Mutta eikös nykysuuntaus ole se että monia tunteita yritetään tasoittaa (latistaa) mielialalääkkeiden avulla. Itse ihmettelan tätä suuntausta. Jos itsellä on joskus vaikeaa ja ilmaisen surua ja muita negatiivisia tunteita, äitini aina kehuu mielialalääkeitä, joita itse käyttää. Toisaalta tunnen myös paljon elämäniloa ja innostusta Ja kyllä, ihan tasapainoinen olen, mutten välttämättä suomalaisen tasainen ja hillitty.[/QUOTE]

Mielialalääkeillä kai ensisijaiseti pyritään helpottamaan ahdistusta jota negatiiviset (ja käsittelemättömät) tunteet aiheuttaa. Sivuvaikutuksena valitettavasti usein on se että tunteet tasoittuu kaiken kaikkiaankin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja helkama:
mitä apua sait,tai mikä oli se apu joka auttoi?

hyvä jos alkaa solmut aukee
Click to expand...

No, itse asiassa suurin apu tuli erään läheisen sukulaisen kautta.
Hän alkoi viettää aikaa kanssani ja muutti joksikin aikaa luokseni.
Aloin yhtäkkiä tuntea että tämä ihminen aidosti välittää minusta ja hänen kanssaan on turvallista olla. Alkoi syntyä se perusturvallisuuden tunne mikä pitäisi saada jo ihan lapsena. Sitten aloin tavallaan löytää itseäni uudelleen. Aloin kokea ihan eri tavalla elämän ja itseni. Alkoi tuntua että olen elossa ja etten olekaan muita huonompi niinkuin olin aina kokenut. kun tuo yhteys omiin todellisiin tunteisiin löytyi niin katosi myös pelko sanoa ja olla aidosti läsnä ja sanoa mitä oikeasti ajattelee.

Ja tätä ennen tilani oli siis todella mennyt vakavaksi, koin jo että olen ikäänkuin kuplan sisällä ilman kosketusta ulkomaailmaan ja omaan sisimpääni. Myös hirveitä paniikkikohtauksia tuli. Sairaalassa en saanut kuitenkaan apua vaikka siellä tietysti tehtiin se mitä voitiin. Mutta pysyin ns. lukossa.

Tässä tällä lailla pintapuolisesti omasta kokemuksestani jotain.
 
[QUOTE="vieras";28494586]Totta. Mutta myös tunteiden ylianalysointi ja niissä vellominen vahingoittaa.[/QUOTE]

ei minusta,perustele! itse ainakin käsittelen tunteita niin kauan että ymmärrän mistä ne johtuu.. niin kauan kuin tuntuu siltä että asiassa on jotain käsiteltävää. voin sanoa että itellä on aika hyvä itsetuntemus. :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa