Tunteja, päiviä ehkä viikkoja

["Surullinen"]

Äitini mies on taistellut syöpää vastaan yli kaksi vuotta ja nyt alkaa tauti viemään sen lopullisen voiton. Pitkään on ollut jo tiedossa, että paranemismahdollisuutta ei ole ja mies on saattohoidossa. Äitini hoitaa häntä kotona niin pitkään kuin mahdollista.

Mies itse on väsynyt eikä halua, että elvytetään kun tilanne menee siihen. Kuolema on ollut odotettavissa, mutta ei se silti tätä surua poista ja itku tulee. Syöpä on yksi perkele.

 

["vierailija"]

voimia teille. Meillä hyvin todennäköisesti sama edessä loppuvuodesta, ei halua edes uskoa koko asiaa...

 

[vieraas]

Lämmin ajatus täältä.

 

[meillä myös]

Meillä juuri koettu sama, otan osaa. :hug: Läheiselläni piti olla hyvä mahdollisuus parantua, mutta syöpä olikin levinnyt ja elinaikaa oli enää pari viikkoa. Toisaalta osasimme aavistella sitä, koska hän meni yhtäkkiä niin huonoon kuntoon. Oletko hakenut netistä läheisten tukiverkkoja?

 

["a p"]

Meillä juuri koettu sama, otan osaa. :hug: Läheiselläni piti olla hyvä mahdollisuus parantua, mutta syöpä olikin levinnyt ja elinaikaa oli enää pari viikkoa. Toisaalta osasimme aavistella sitä, koska hän meni yhtäkkiä niin huonoon kuntoon. Oletko hakenut netistä läheisten tukiverkkoja?

Kiitos sulle ja voimia. :hug:

En mä koe tarvitsevani ulkopuolista apua, mutta äitini jaksamista mietin. Hänelläkin on kyllä omat tukensa jo, että eiköhän tässä selvitä tämän yli kun aika tulee.