Tuntuu että haluan kuolla... ero tuli :´(

[surullisin]

On tehnyt tuloaan jo jonkun aikaa,kamalaa riitaa ja ties mitä ollut,luulin että olin jo sopeutunut ajatukseen. Eilen illalla kun mies hävisi johonkin oli olo että ei ole mitään väliä,mutta nyt hajoan ihan täysin,itken hysteerisenä ja tuntuu että tukehdun.

Jotenkin mies pahentaa tätä lähtemällä joka ilta johonkin sanomatta mitään,ja itse olen raskaana ja lapsia pari joten mihkään en pääse,kotona möllötän ja mietin miten hän senkun nauttii ja on onnellinen kun pääsi minusta. Tuntuu että en kestä enää,en yhtään. Näin pahaa oloa ei ole olemassakaa.

Lisäksi tulee mietittyä kaikkea tyhmää,miten ikinä,koskaan en tule parisuhdetta edes löytämään,kolmen lapsen yhmm Tyhmää ja ristiriitaista kun toisaalta mietin että en todella haluaisikaan,mutta silti inhottavalta tuntuu kun tämä raskaus jotenkin sinetöi koko homman,en voi tehdä enää mitään,olen vankina. Tuntuu että vauvaa en haluaisi edes.. mutta viikkoja jo niin paljon että myöhäistä,enkä oikeasti mitään voisi tehdäkään,kunhan johonkin vuoronperään vihan ja pettymyksen tunteita suuntaan.
Anteeksi,tosi sekavaa tekstiä,yksin täällä itken,ei ketään tukena niin halusin johonkin vaan purkautua... kiitos ja anteeksi.

 

[Non compos mentis]

Hae apua. Sulla nyt akuutti kriisi. Toivotan voimia.

 

[A.]

mistä te riitelette?

 

["vieras"]

Soita neuvolaan ja kerro, että eroat miehesi kanssa jne. Sieltä saat aivan varmasti apua.

 

["vieras"]

Osaan vain kuvitella sun tunteet . Voi kunpa mä voisin jotenkin sua auttaa. Onko sulla läheisiä, josta saisit seuraa. Älä oo nyt yksin. Hae myös apua perheneuvolasta tms. Jaksamista!

 

[surullisin]

Ihan kaikesta saatu aihe viime aikoina.. eniten just tuosta kun mies vaan lähtee niin usein johonkin. Ja nyt kun minusta sitten pääs niin tuntuu nauttivan oikein täysin rinnoin. tuntuu että nauttii kun saa satutettua noin
Epäilen että ei ne neuvolassa mitenkään osaa auttaa? Eikä mistään apua saa viikonloppuna vissiin. olo on sellainen että lapsia jos ei olis niin en kyllä jaksais elää.. pakko koittaa heidän takia kestää jotenkin kasassa vaikka ei jaksaisi,ei millään. Ja illalla sitten en enää kestäkään..

 

["tintin"]

Voimia! Ajattele, että osa tuosta pahasta olosta johtuu raskaudesta. Eli asiat eivät ole ehkä niin huonosti, mitä tällä hetkellä ajattelet.
Ja jos eroatte, niin pitäähän lasten myös isänsä kanssa olla, eli sinä saat viettää myös vaipaita päiviä vauvasi kanssa. Ja myöhemmin ihan yksin, kun kaikki lapset ovat miehesi luona. En tiedä kuulostaako toi vähän tyhmälle, mutta mä pyrin ajattelemaan negatiivisistakin asioista jotain positiivista.
Itselläni oli myös paniikki, että oon kotiorjana koko loppuelämän ja mies saa viilettää missä tykkää. Mutta nyt oikeastaan kivempaa, kun lapset on välillä isällään niin saa itse ihan OIKEASTI levähtää Ei mun lapsissa mitään vikaa ole, enkä halua päästä niistä eroon, mutta YH:na kun kaikesta tosiaan pitää selvitä yksin niin tarvitseekin enemmän niitä hengähdystaukoja.
Ja soita neuvolaan, sieltä saa ilmaisia "kotiapulaisia" (tai sieltä kautta saa hankittua), jotka voivat auttaa kotitöissä ja lapsienhoidossa.

 

[surullisin]

saisi edes pian oman asunnon niin ei tarttis tietää noista hänen jokailtaisita reissuistaan,niin ehkä ei niin paljon sattuis. On niin kylmä ja etänen mua kohtaan,mutta hänen seuras en halua näyttää miten pahasti saakin mua satutettua. En tahdo näyttää heikolta kun ei näy hänestäkään tuntuvan miltään. Jotenkin sitä ehkä olis eron tullessakin tahtonut saada kokemuksen että on edes ollut toiselle tärkeä. Mutta ei.
En mä mitenkään voi jaksaa ja pärjätä kolmen alle 6 vuotisen kanssa,en voi

 

["poikia3"]

Sä tarvitsisit juuri nyt apua, että saisit vähän levähtää ja vaikka tuulettaa päätäsi. Musta olisi kohtuullista, että se mies hoitaisi lapsia jonkun illan ja itse lähtisit vaikka leffaan tai kavereiden kanssa tuulettumaan. Tekemään sellaisia asioita, joista nautit.

Mulle aikoinaan ero oli kuin maailmanloppu, sitten se oli helpotus. Pääsi eroon riidoista, ja siitä miehestä, jota oli jo alkanut inhoamaan. Sai päättää ihan itse mihin rahat käytti, ja mitä kaupasta ostetaan. Oli asioita, joissa sitä miestä kaipasi, mutta paljon asioita, joista nautti yksin. Mulla oli erotessa vain yksi lapsi, ja kiinnostuneita miehiä kyllä löytyi. On vaikea sanoa, miten sinun kohdallasi on, mutta se ei tosiaankaan ole juuri nyt ajankohtaista. Eivätkä ne lapsetkaan loputtómiin ole pieniä. Elämää on 4- ja 5-kymppisilläkin.

 

["poikia3"]

saisi edes pian oman asunnon niin ei tarttis tietää noista hänen jokailtaisita reissuistaan,niin ehkä ei niin paljon sattuis. On niin kylmä ja etänen mua kohtaan,mutta hänen seuras en halua näyttää miten pahasti saakin mua satutettua. En tahdo näyttää heikolta kun ei näy hänestäkään tuntuvan miltään. Jotenkin sitä ehkä olis eron tullessakin tahtonut saada kokemuksen että on edes ollut toiselle tärkeä. Mutta ei.
En mä mitenkään voi jaksaa ja pärjätä kolmen alle 6 vuotisen kanssa,en voi

Ihan varmasti voit ja jaksat kolmen alle 6-vuotiaan kanssa. Elämä rakentuu vain sitten tiettyjen rutiinien ympärille. Ja voit hakea lapsille tukiperhettä, ellei se isä tapaa. Itse sain isä viikonlopuista valtavasti voimia arkeen. Silloin siivosin, tapasin kavereita, tein asioita, joita lapsen kanssa yhdessä en pystynyt tekemään.

 

[OHo]

Kaikki sympatia ap:lle. Mutta millainen mies jättää raskaana olevan vaimonsa? Miten raskausaikana voi tulla ero?

 

[Kiin]

Miun exä oli miulle eron jälkeen just tuollanen paska, kun vielä jouduttiin miun asunnon etsimisen ajan asumaan samassa asunnossa. Mutta arvaapa mitä? Se sama kusipää alko itkemään kun pikkupoika, kun sitten oikeesti muutin pois ja annoin meidän yhteisen asunnon avaimen pois Miehestäsi tuntuu varmasti ihan yhtä pahalta kuin siustakin, mutta painaa ajatuksensa jonnekin mielen perukoille lähtemällä minne ikinä meneekin joka ilta. Menee vaan sen takia, koska ei kestä olla kotona katsomassa sitä kaikkea mistä on luopumassa, sinnuu, lapsia ja mahassa kasvavaa vauvaa.

Sie selviät aivan varmasti. Apua saa, kun sitä pyytää. Ystäviltä, sukulaisilta, omilta vanhemmilta ja ex appivanhemmilta. Harvoin kenelläkään on aivan olematon sosiaalinen verkosto. Voimia siulle :heart:

 

[Kiin]

Miten raskausaikana voi tulla ero?

Helposti. Lapsen syntymä on parisuhteen suurin kriisi. Suurin osa lapsiperheen vanhemmista eroaa, kun vanhin lapsi on 2v.

 

["joo"]

Miten minusta tuntuu että tiedän kuka olet. No, tuskin...

 

[surullisin]

Olen hänen mukaansa niin kamala,valitan vaan kaikesta enkä ymmärrä mitään.. ja myönnän olevanikin aika vaikea,ja raskauden takia vielä ailahtelevampi. Mutta en ole kyllä ole nyt hetkeäkään saanut kokea että mies edes yrittäisi ymmärtää. pelkkiä petettyjä lupauksia ja tunne että ei kanssani tahdo aikaa viettää,aina puhelimessa kavereiden kanssa tai menossa jossain..

En edes tiedä mitä tekisin,huomenna äitini lupasi lapset ottaa aamusta että saisin omaa aikaa,mutta en keksi että mitä muka teen
Kamala myöntää mutta tuntuu että ainut asia joka auttais kun saisi kavereiden kanssa ottaa siideriä liikaa ja parantaa maailmaa. Mutta en sitä edes voi tehdä.

Tyhmänä menin laittamaan äsken viestiä miehelle,nyt jo kaduttaa. että näytän miten heikko olenkaa..

Mutta kiitos teille kun jaksatte lukea ja auttaa,hieman hetkeksi olo helpottaa välillä.

 

[OHo]

Helposti. Lapsen syntymä on parisuhteen suurin kriisi. Suurin osa lapsiperheen vanhemmista eroaa, kun vanhin lapsi on 2v.

Ymmärrän, mutta tuntuu vaan että miten mies voi olla vastuuton että kun nainen on raskaana niin... raivostuttaa tuollaiset miehet, vaikka enhän mä nyt kenenkään kotiasioista tiedä.

 

[surullisin]

[QUOTE="joo";22300079]Miten minusta tuntuu että tiedän kuka olet. No, tuskin...[/QUOTE]

voihan se olla.. en jaksa oikein nyt välittää vaikka joku tunnistaisikin.

 

[onnellinen eronnut]

On tehnyt tuloaan jo jonkun aikaa,kamalaa riitaa ja ties mitä ollut,luulin että olin jo sopeutunut ajatukseen. Eilen illalla kun mies hävisi johonkin oli olo että ei ole mitään väliä,mutta nyt hajoan ihan täysin,itken hysteerisenä ja tuntuu että tukehdun.

Jotenkin mies pahentaa tätä lähtemällä joka ilta johonkin sanomatta mitään,ja itse olen raskaana ja lapsia pari joten mihkään en pääse,kotona möllötän ja mietin miten hän senkun nauttii ja on onnellinen kun pääsi minusta. Tuntuu että en kestä enää,en yhtään. Näin pahaa oloa ei ole olemassakaa.

Lisäksi tulee mietittyä kaikkea tyhmää,miten ikinä,koskaan en tule parisuhdetta edes löytämään,kolmen lapsen yhmm Tyhmää ja ristiriitaista kun toisaalta mietin että en todella haluaisikaan,mutta silti inhottavalta tuntuu kun tämä raskaus jotenkin sinetöi koko homman,en voi tehdä enää mitään,olen vankina. Tuntuu että vauvaa en haluaisi edes.. mutta viikkoja jo niin paljon että myöhäistä,enkä oikeasti mitään voisi tehdäkään,kunhan johonkin vuoronperään vihan ja pettymyksen tunteita suuntaan.
Anteeksi,tosi sekavaa tekstiä,yksin täällä itken,ei ketään tukena niin halusin johonkin vaan purkautua... kiitos ja anteeksi.

Eikös noin huonon elämän jälkeen ero ole huojennus, vai oletko läheisriippuvainen.

 

[Tiedän tunteen]

Soita perheneuvolaan, kerro tilanne ja saat apua. Pääset ainakin puhumaan asiasta, jo sekin helpottaa. Ja kyllä varmasti tilanne on vaikea miehellesikin, ei vain näytä sitä sulle. Tsemppiä!

 

[Kiin]

Kamala myöntää mutta tuntuu että ainut asia joka auttais kun saisi kavereiden kanssa ottaa siideriä liikaa ja parantaa maailmaa. Mutta en sitä edes voi tehdä.

Jospa pyytäsit joitain kavereita huomenna käymään, kun äitisi ottaa lapset hoteisiinsa? Laitatte teetä ja suklaata, kynttilöitä palamaan ja parannatte maailmaa teiän sohvalla?
Miun niin tekis mieli ottaa siut oikein isoon halaukseen :kiss: Tällaset tilanteet on niin paskoja...

 

["shihtzu"]

Kaikki sympatia ap:lle. Mutta millainen mies jättää raskaana olevan vaimonsa? Miten raskausaikana voi tulla ero?

No miehelle se on helppoa vaan lähteä ja aloittaa uusi elämä. Mulle kävi just kuten ap:lle mies otti ja lähti, kun olin 4 kuulla raskaana. Erosta on nyt n. puoli vuotta ja nyt jo tuntuu siltä, että minä selviän tästä, että elämä on oikeastaan nyt paljon helpompaa. Toinen lapsi syntyy kuukauden sisällä, joten kyllähän se hieman pelottaa miten se vauva-arki alkaa sujumaan kun joutuu yksin selviämään vahvatahtoisen 2-vuotiaan ja pienen vauvan kanssa.
Exä on jo uudessa suhteessa ja kihloihinkin ovat jo menneet.

 

[OHo]

[QUOTE="shihtzu";22300221]No miehelle se on helppoa vaan lähteä ja aloittaa uusi elämä. Mulle kävi just kuten ap:lle mies otti ja lähti, kun olin 4 kuulla raskaana. Erosta on nyt n. puoli vuotta ja nyt jo tuntuu siltä, että minä selviän tästä, että elämä on oikeastaan nyt paljon helpompaa. Toinen lapsi syntyy kuukauden sisällä, joten kyllähän se hieman pelottaa miten se vauva-arki alkaa sujumaan kun joutuu yksin selviämään vahvatahtoisen 2-vuotiaan ja pienen vauvan kanssa.
Exä on jo uudessa suhteessa ja kihloihinkin ovat jo menneet.[/QUOTE]

Voi ei =(. Voimia sulle! Kyllä vaan naiset on upeita, miehet ei tohon pystyis siis vastuuseen ja hoitamaan lapsia tuolla tavoin yksin. Kiukku nousee kun tällästä lukee, mutta sulle kyllä nostan hattua kovasti, oikeesti.

 

[tsemit]

Voi jestas niitä miehiä! Jos ei meitä naisia olisi, niin kuka ottaisi vastuun ja hoitaisi lapset. Minusta niin hirveää vastuun välttelyä mieheltäsi ap. Voi ei. Luultavasti hänellä on siis suhde johonkin naiseen iltaisin. Tuskin eronne on edes sinun syysi millään mittaa. Huoh! Uskon kuitenkin, että elämässä menee kaikki niin kuin on tarkoituskin. Elämässä on aina jokaisella jokin kivi, tämä on sinun kivesi, mutta usko pois, jossakin toisessa asiassa sinulla on taas parempi kuin jollakin toisella, ainakin joskus vielä.

 

["vieras"]

[QUOTE="shihtzu";22300221]No miehelle se on helppoa vaan lähteä ja aloittaa uusi elämä. Mulle kävi just kuten ap:lle mies otti ja lähti, kun olin 4 kuulla raskaana. Erosta on nyt n. puoli vuotta ja nyt jo tuntuu siltä, että minä selviän tästä, että elämä on oikeastaan nyt paljon helpompaa. Toinen lapsi syntyy kuukauden sisällä, joten kyllähän se hieman pelottaa miten se vauva-arki alkaa sujumaan kun joutuu yksin selviämään vahvatahtoisen 2-vuotiaan ja pienen vauvan kanssa.
Exä on jo uudessa suhteessa ja kihloihinkin ovat jo menneet.[/QUOTE]

Miehille tuollainen unohtaminen tuntuu olevan niin helppoa, ihan piis of keik suorastaan. Ei haittaa mitään vaikka entinen puoliso olisi raskaana tai vaikka juuri synnyttänyt, siitä vaan uutta ettimään. Mikä siinä onkin että miehille tuollainen on ihan älyttömän helppoa. Omalle kohdalle tuommonen osunut ja muutaman kaverinkin eksä on samanlainen. Miehet tuntuu ajatteleven, että mitä sitä entistä muijaa ja kersaa murehtimaan, aina voi hankkia uusia. Voimia sulle :hug:

 

[Paatunut Parahdus]

:hug::hug: