?
??
Vieras
Täällä kirjoittelee 30 v. nainen, jolle tuli vauvakuume vastikään 
Tulin "yllättäen" raskaaksi joulukuussa.
Yllätyksellä tarkoitan sitä, että on käytetty keskeytettyä ja kumia, ja tää oli vaan yksi ehkäisemätön kerta.. en ois uskonut että siitä alkaisi raskaus.
Se oli minulle ensimmäinen raskaus. Raskaus meni kuitenkin kesken n. rv 5+3.
Haluaisin vauvan, ja mies on myös samaa mieltä
Mutta... Minulla on kauhean ristiriitaiset tunteet. Ajattelen nykyisin lähinnä vain vauva-asioita. Pelkään miten työpaikalla otettaisiin asia vastaan. Töistä on niin paljon porukkaa sairaslomilla ja perhevapailla.
Pelkään mahdollista lapsettomuutta, kokemani keskenmeno sai sellaisen pelon aikaan. Ajattelen, että minulla on 5 vuotta aikaa tehdä lapsia, ja olisi parasta alkaa toimeen nyt. Mutta en uskalla.
Mietin sellaista vaihtoehtoa, että lykkäisin aloitusta syksylle. Jos tulisin taas yhtä nopeasti raskaaksi, niin ongelmia ei olisi. Jos lapsi syntyisi vuoden päästä loppukesällä/syksyllä, asiat työpaikalla olisi aika hyvin kondiksessa jo siinä vaiheessa. Mutta tälläiset asiat ovat jonkun muun käsissä kuin minun.
Lapsen hankinnan lykkääminen lähes vuodella eteenpäion tuntuu vain jotenkin niin ikävältä asialta. En minä tästä enää nuorenekaan. Vuosi on todella pitkä aika vauvakuumeiselle
Onko kukaan muu miettinyt samanlaisia asioita, ja kokenut näitä "ulkopuolisia seikkoja" ongelmaksi lapsen hankkimisessa?
Tulin "yllättäen" raskaaksi joulukuussa.
Yllätyksellä tarkoitan sitä, että on käytetty keskeytettyä ja kumia, ja tää oli vaan yksi ehkäisemätön kerta.. en ois uskonut että siitä alkaisi raskaus.
Se oli minulle ensimmäinen raskaus. Raskaus meni kuitenkin kesken n. rv 5+3.
Haluaisin vauvan, ja mies on myös samaa mieltä
Mutta... Minulla on kauhean ristiriitaiset tunteet. Ajattelen nykyisin lähinnä vain vauva-asioita. Pelkään miten työpaikalla otettaisiin asia vastaan. Töistä on niin paljon porukkaa sairaslomilla ja perhevapailla.
Pelkään mahdollista lapsettomuutta, kokemani keskenmeno sai sellaisen pelon aikaan. Ajattelen, että minulla on 5 vuotta aikaa tehdä lapsia, ja olisi parasta alkaa toimeen nyt. Mutta en uskalla.
Mietin sellaista vaihtoehtoa, että lykkäisin aloitusta syksylle. Jos tulisin taas yhtä nopeasti raskaaksi, niin ongelmia ei olisi. Jos lapsi syntyisi vuoden päästä loppukesällä/syksyllä, asiat työpaikalla olisi aika hyvin kondiksessa jo siinä vaiheessa. Mutta tälläiset asiat ovat jonkun muun käsissä kuin minun.
Lapsen hankinnan lykkääminen lähes vuodella eteenpäion tuntuu vain jotenkin niin ikävältä asialta. En minä tästä enää nuorenekaan. Vuosi on todella pitkä aika vauvakuumeiselle
Onko kukaan muu miettinyt samanlaisia asioita, ja kokenut näitä "ulkopuolisia seikkoja" ongelmaksi lapsen hankkimisessa?