Tuntuu, että olen hullu jos yritän nyt tulla raskaaksi. "Ylläriraskaus" ja keskenmeno viime kuussa.

[??]

Täällä kirjoittelee 30 v. nainen, jolle tuli vauvakuume vastikään

Tulin "yllättäen" raskaaksi joulukuussa.
Yllätyksellä tarkoitan sitä, että on käytetty keskeytettyä ja kumia, ja tää oli vaan yksi ehkäisemätön kerta.. en ois uskonut että siitä alkaisi raskaus.

Se oli minulle ensimmäinen raskaus. Raskaus meni kuitenkin kesken n. rv 5+3.

Haluaisin vauvan, ja mies on myös samaa mieltä

Mutta... Minulla on kauhean ristiriitaiset tunteet. Ajattelen nykyisin lähinnä vain vauva-asioita. Pelkään miten työpaikalla otettaisiin asia vastaan. Töistä on niin paljon porukkaa sairaslomilla ja perhevapailla.

Pelkään mahdollista lapsettomuutta, kokemani keskenmeno sai sellaisen pelon aikaan. Ajattelen, että minulla on 5 vuotta aikaa tehdä lapsia, ja olisi parasta alkaa toimeen nyt. Mutta en uskalla.

Mietin sellaista vaihtoehtoa, että lykkäisin aloitusta syksylle. Jos tulisin taas yhtä nopeasti raskaaksi, niin ongelmia ei olisi. Jos lapsi syntyisi vuoden päästä loppukesällä/syksyllä, asiat työpaikalla olisi aika hyvin kondiksessa jo siinä vaiheessa. Mutta tälläiset asiat ovat jonkun muun käsissä kuin minun.

Lapsen hankinnan lykkääminen lähes vuodella eteenpäion tuntuu vain jotenkin niin ikävältä asialta. En minä tästä enää nuorenekaan. Vuosi on todella pitkä aika vauvakuumeiselle

Onko kukaan muu miettinyt samanlaisia asioita, ja kokenut näitä "ulkopuolisia seikkoja" ongelmaksi lapsen hankkimisessa?

 

["vieras"]

Eikun uutta matoa kaukkuun. Itsellä oli km vko 12+ ja heti seuraavallakierrolla näytti plussaa.....

 

["vieras"]

Koukkuun siis

 

["noh"]

Siis olisko työt ton lykkäyksen ainoa syy? Vai epäilyttääkö joku muukin asia vielä?

 

["noh"]

En jaksa nyt ootella vastausta, meen nukkumaan. Mutta jos siis työt olis ainoa syy niin älä ihmeessä lykkää yhtään! Töiden kannalta ei lapsille ole ikinä hyvä hetki... On toki parempia ja huonompia, mutta kumpi sinulle on tärkeämpää? Nuo muutamat kuukaudet töissä vai oma lapsi?
Toisekseen ethän voi tietää, tulisitko raskaaksi. Jos lykkäisit yritystä ja sit joutuisitkin odottamaan raskaaksituloa, niin johan harmittaisi, ettet aloittanut samantien...

Mutta toki jos on omia epäilyksiä lapsensaantiin liittyen, niin sitten kannattaa miettiä asiaa huolella. Yksinomaan töiden takia en kuitenkaan suunnitelmasta perääntyisi.

 

["vieras"]

Mä sain keskenmenon rv 10 ja vaikka vauvakuume oli kova, niin en todellakaan halunnut uutta heti. Se vain tuntui pyhäinhäväistykseltä. Jossakin vaiheessa ajatus alkoi tuntumaan taas hyvältä ja näin jälkikäteen laskettuna niin tapahtui lasketun ajan jälkeen. Uusi vauva sai sitten heti alkunsa, mutta ei ensimmäisen "kustannuksella".

 

[??]

[QUOTE="noh";23081972]Siis olisko työt ton lykkäyksen ainoa syy? Vai epäilyttääkö joku muukin asia vielä?[/QUOTE]

Työt ovat ainoa syy miksi epäröin yrityksen aloittamista.

 

["suski"]

Ei muutaman kuukauden lykkäys tee ketään hedelmättömäksi. Mä lykkäisin yritystä syksyyn, jos silloin saisi olla "hyvällä mielellä" raskaana töidenkin puolesta.

 

[pikkumy]

Hmm. Jos sä raskaudut nyt, niin ethän sä ite jää perhevapaille ennen syksyä? Ja eikös nuo oo enemmän työnantajan ongelmia, miten saa sijaiset jne. Eli jos syksyllä näyttää et työkuviot on ok, niin mikset voi yrittää jo nyt? Jäisit siis pois vasta kun nuo kuviot on hetken olleet taas kunnossa. Vai onko nuo työkuviot kunnossa vasta ensi vuonna?

Tulevaisuusskenaario jos pitkität haaveitasi liikaa: Siirtämällä ja siirtämällä töiden takia huomaat että hups, ne 3 muuta naispuoleista työkaveria jäi mammalomalle, en mä ny voi jättää työnantajaa pulaan. Etenkin kun ne pari muutakin mammalomalla jo ollutta päätti et ne haluaa toisen/kolmannen muksun ja mammalomat jatkuu. Mites ne muut sit pysty jättämään jos sä et?

 

[??]

[QUOTE="suski";23082042]Ei muutaman kuukauden lykkäys tee ketään hedelmättömäksi. Mä lykkäisin yritystä syksyyn, jos silloin saisi olla "hyvällä mielellä" raskaana töidenkin puolesta.[/QUOTE]

Ei varmasti tekisikään hedelmättömäksi, mutta tuo kokemani keskenmeno kummittelee mielessä edelleen.

En ottanut sitä siis kuitenkaan kovin raskaasti, koska ehdin olla raskaana vain vajaa pari viikkoa, mutta se lisäsi lapsettomuuden pelkoa. Jossain varoiteltiin, että lisääntyneet keskenmenot voivat kertoa jo noin kolmekymppisellä hedelmällisyyden heikkenemisestä.

Jos lykkäisin yritystä syksyyn, ainoat hyvät puolet siinä olisi, että saisin yhden jokakeväisen projektin vietyä (luultavasti, jos raskaus etenisi normaalisti) itse läpi, ja jäädessäni äitiyslomalle työkaverini luultavasti palalisivat jo töihin. Saisin jäädä paremmalla omallatunnolla mammalomailemaan.

 

[++]

nosto

 

[itsekäs olen]

Pahoittelut keskenmenosta

mutta en ajattelisi työjuttuja raskauden edelle. Varsinkin kun koskaan ei voi tietää viekö raskautuminen kuukauden vai monta vuotta. Muut on lähteneet perhelomille, sulla on siihen ihan yhtäläinen oikeus kuin muillakin. Vaikka varmasti oot hyvä työssäs niin et ole korvaamaton sinäkään, kyllä siihen joku sijaistetaan.

Tsemppiä yritykseen, milloin nyt sitten aloitattekaan.

 

[??]

Pahoittelut keskenmenosta

mutta en ajattelisi työjuttuja raskauden edelle. Varsinkin kun koskaan ei voi tietää viekö raskautuminen kuukauden vai monta vuotta. Muut on lähteneet perhelomille, sulla on siihen ihan yhtäläinen oikeus kuin muillakin. Vaikka varmasti oot hyvä työssäs niin et ole korvaamaton sinäkään, kyllä siihen joku sijaistetaan.

Tsemppiä yritykseen, milloin nyt sitten aloitattekaan.

Tätä olen itsekin miettinyt kovasti. Se, että tulin yhdestä ainoasta ehkäisyttömästä kerrasta raskaaksi saattoi olla ihan vain sattumaa. Nyt toisella kertaa raskaaksitulo voi kestää pitkäänkin. Tai pahin vaihtoehto, etten tule raskaaksi. Haluaisin kuitenkin lapset mahdollisimman nuorena, en haluaisi olla kovin iäkäs äiti.

Muut perhelomilla olevat ovat jo suurperheellisiä/iän puolesta sen verran vanhoja, etten usko heidän kohdallaan enää äitiyslomia tuleva. Kuten moni minulle on kirjoittanutkin, minullakin pitäisi olla oikeus jäädä mammalomailemaan, ilman huonoa omaatuntoa "huonosta ajoituksesta".

 

[++]

nosto