Tuntuu että olen menettämässä ystäväni. Voinko tehdä jotain?

["nainen"]

Vuosi sitten minulla oli 10 ystävää/ kaveria joita näin vähintään pari kertaa kuussa, toisia pari kertaa viikossa ja yhtä melkein päivittäin. Nyt mulla on enää vain pari kaveria jäljellä joita näen vaan pari kertaa kuussa.

Nytkin tekisi mieli laittaa tekstaria toiselle näistä. kuitenkaan en pysty kun arvaan ettei se näkeminen kuitenkaan sovi, ja sitten tulee vielä "huononpi" olo...

Vinkkejä?

 

["vieras"]

Ei pidä takertua, vaan rehellisesti tutkiskella, että mistä asia johtuu. Oletko esim. masentunut?

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";27113488]Ei pidä takertua, vaan rehellisesti tutkiskella, että mistä asia johtuu. Oletko esim. masentunut?[/QUOTE]

Eli mun pitäisi hyljätä nämä pari nykyistäkin ystävää ja miettiä syntyjä ja syviä? Tietääkseni en ole masentunut, tosin mikään ei nykyään oikeen huvita...

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27113488]Ei pidä takertua, vaan rehellisesti tutkiskella, että mistä asia johtuu. Oletko esim. masentunut?[/QUOTE]
Juuri näin. Onko ystävien/kavereiden tai ap:n elämässä tapahtunut sellaisia muutoksia, joilla voi olla vaikutusta näihin ihmissuhteisiin? Palannut työelämään tai jäänyt työelämästä pois? Alkanut seurustella tai eronnut? Saanut lapsia? Muuttanut kauemmas? Tullut uusia ystäviä ja kavereita jostain muualta?

Tästä aiheesta on aiemminkin palstalla keskusteltu ja ihan hiljattain joku kirjoittikin, että kovin suurta ystävä/kaveririnkiä ei pysty pyörittämään, jos ja kun on hoidettavanaan myös työ, koti, perhe, harrastukset ja läheiset ihmissuhteet. Aika ei enää riitä yhteydenpitoon kuten riitti aikaisemmin.

 

[Sanna80]

Miksi niitä kavereita pitäisi aina nähdä? Eiks se riitä et laitat vaikka tekstaria ja kyselet kuulumisia? Tai soita hänelle/heille?

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";27113520]Eli mun pitäisi hyljätä nämä pari nykyistäkin ystävää ja miettiä syntyjä ja syviä? Tietääkseni en ole masentunut, tosin mikään ei nykyään oikeen huvita...[/QUOTE]
Ei hylätä, mutta ei ystävyyttä oikein voi tekohengittääkään. Kuolee, jos on kuollakseen. Vaan sille voi tehdä jotakin, että olisi itsellä hyvä olo. Jos ei ole syystä tai toisesta, niin ei voi odottaa, että samat ihmiset pysyvät matkassa kuin ennenkin.

 

["aapee"]

Miksi niitä kavereita pitäisi aina nähdä? Eiks se riitä et laitat vaikka tekstaria ja kyselet kuulumisia? Tai soita hänelle/heille?

Haluaisin vähän "elääkin" kun vaan olla kotona neljän seinän sisällä juurtumassa tietokoneeseen kiinni. Itse olen lapseton sinkku joten ihmiskontaktit jää vähiin, jos ei työkavereiden kanssa keskustelua säästä lasketa. Yksinään ei oikein huvita tehdä mitään tai mennä minnekään. Kun ehdottaa jotain menoa (vaikkapa 2 viikon päähän) niin yleensä silloinkin on esteitä.

Ennen kuin joku tulee valittamaan perhekiireistä, niin kaverini ovat lapsettomia arkityössäkäyviä ihmisiä. pari opiskelijaakin on kaverilistalla ollut.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";27113564]Haluaisin vähän "elääkin" kun vaan olla kotona neljän seinän sisällä juurtumassa tietokoneeseen kiinni. Itse olen lapseton sinkku joten ihmiskontaktit jää vähiin, jos ei työkavereiden kanssa keskustelua säästä lasketa. Yksinään ei oikein huvita tehdä mitään tai mennä minnekään. Kun ehdottaa jotain menoa (vaikkapa 2 viikon päähän) niin yleensä silloinkin on esteitä.

Ennen kuin joku tulee valittamaan perhekiireistä, niin kaverini ovat lapsettomia arkityössäkäyviä ihmisiä. pari opiskelijaakin on kaverilistalla ollut.[/QUOTE]
Opiskelijoille käy usein niin, että uusia kavereita löytyy opiskelukavereista. Riippuu tietysti opiskelupaikasta, mutta joissain järjestetään kaikenlaista tapahtumaa, johon osallistua. Arkisin ei ehkä jakseta tai viitsitä lähteä minnekään ja viikonloput onkin jo buukattu täyteen pitkälle eteenpäin.

Työssäkäyvillekin aika voi olla rajallinen, vaikkei lapsia olisikaan. Varsin usein - valitettavasti - käy myös niin, että nainen jättää vanhat kaverinsa alkaessaan seurustella ja tilalle tulee miehen kaverit tyttöystävineen. Jonkin aikaa jaksetaan ylläpitää suhteita vanhoihin kavereihin, mutta vähitellen se jää.

 

["aapee"]

Opiskelijoille käy usein niin, että uusia kavereita löytyy opiskelukavereista. Riippuu tietysti opiskelupaikasta, mutta joissain järjestetään kaikenlaista tapahtumaa, johon osallistua. Arkisin ei ehkä jakseta tai viitsitä lähteä minnekään ja viikonloput onkin jo buukattu täyteen pitkälle eteenpäin.

Työssäkäyvillekin aika voi olla rajallinen, vaikkei lapsia olisikaan. Varsin usein - valitettavasti - käy myös niin, että nainen jättää vanhat kaverinsa alkaessaan seurustella ja tilalle tulee miehen kaverit tyttöystävineen. Jonkin aikaa jaksetaan ylläpitää suhteita vanhoihin kavereihin, mutta vähitellen se jää.

Eli olen siis jämähtänyt paikoilleni elämässä kun muut ovat hankkineet "oman elämän". Ehkä mun tarttis koittaa pitää edes tekstariyhteyttä sitten näihin kavereihin..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="aapee";27113666]Eli olen siis jämähtänyt paikoilleni elämässä kun muut ovat hankkineet "oman elämän". Ehkä mun tarttis koittaa pitää edes tekstariyhteyttä sitten näihin kavereihin..[/QUOTE]
Jotain tällaista Kun muistelen omaa nuoruuttani ennen lapsia, niin ei siitä kaveriporukasta ole jäljellä enää kuin esikoisen kummisetä. Valinnat, joita elämässään tekee, ohjaavat johonkin suuntaan. Jos se suunta on eri kuin vanhoilla kavereillaan, niin väkisinkin siinä etääntyy, kun tulee uusia ja taas uusia ihmissuhteita elämään eikä enää ehdi kaikkiin pitää yhteyttä.

Mun mielestä sun kannattaa sekä pitää tekstariyhteyttä että hankkia "oma elämä" Jos jäät näiden vanhojen kavereiden varaan, voi käydä niinkin, että pian sulla ei tosiaan ole kavereita ollenkaan. Toki on mahdollista sekin, että ystävyyssuhde säilyy koko elämän ajan, mutta se edellyttää aina molemmilta halukkuutta säilyttää ystävyyssuhde. Muutenkin kuin vain sanojen tasolla.

 

[nöppönen]

Ehdottomasti kannattaa pitää yhteyttä muutenkin kuin näkemällä. Ei minun ainakaan onnistu lähteä kovin usein toiselle paikkakunnalle tapaamaan ystäviäni siellä, mut ystävyys voi hyvin vaikkei nähdäkään kuin harvakseltaan, puhelin kun on keksitty. Näen ystäviäni samassa kaupungissa kyllä viikoittain, mutta joskus sekin tapaaminen on 15min kahvittelu. Ei pidä asettaa liikaa vaatimuksia. Viikonloppu suunnitelmia on usein jo kuukaudeksi tai kahdeksi eteenpäin, joten joskus pitää olla hyvissä ajoin liikenteessä tai uskaltaa ehdottaa sitä kotona tapaamista arki-iltana pikaisesti.

 

["vieras"]

Sinun pitää keksiä kivoja harrastuksia. Sellaiset ihmiset ovat tylsiä, joita ei kiinnosta kuin kotona norkoilu ja kavereiden kanssa baarissa hengailu, vaikka ikää tulee lisää.

 

[Sanna80]

Juu jos näkemisten varassa olis mun ystävyyssuhteet ni eipä taitais montaa ystävää olla... Sen sijaan kun pitää yhteyttä muutenkin (tekstarit, soittelu, sähköposti, Facebook) niin voin tälläkin hetkellä sanoa, että mulla on MONIA ystäviä. Suurimman osan kanssa ei tavata edes kuukausittain. Suuri osa asuu eri paikkakunnalla. Mutta ystävyys säilyy kun sen eteen tekee töitä. Ei se yhteydenpito aina helppoa ole, kun on itse 2 lapsen äiti ja vuorotöissä, suurimmalla osalla ystäviä on myös lapsia ja ovat työelämässä ja osa tosiaan jopa eri paikkakunnalla. Mutta ystävän elämässä voi pysyä niin monella muullakin tapaa kuin näkemällä. Tekstareita voi naputtaa vaikka vessassa istuessa tai illalla sängyssä nukkumaan mennessä, työpaikan kahvitauolla tms. ja toinen voi vastata sitten kun hän ehtii. Muutamia ystäviä näen useammin, lähinnä niitä jotka asuu lähellä, on lapsettomia tai ovat kotiäitinä, jolloin on helpompi tavata kun ei tarvitse yhdistellä kuin yhden työvuorot ja mun on helppo poiketa vapaapäivänäni kun tiedän että toinen on "aina kotona".

 

["aapee"]

Laitoin nyt parit tekstarit missä vaan kyselin kuulumisia. Toivottavasti joskus edes vastaavat...

 

[jokujossain]

Ei kannata väkisin yrittää. Jos ne kaverit ei vastaa, anna olla ja odota että sieltä päästä tulee jotain. Itse teen nykyään näin, ja yleensä sieltä on tullut sitten viestiä pitkänkin ajan päästä. Keskity omaan hyvään oloon ja yritä etsiä vaikka joku harrastus, josta voisi löytyä uusia ystäviä. Nettikin on hyvä keksintö. Itsekin kaipailisin uusia tuttavuuksia.

 

[nöppönen]

Ei kannata väkisin yrittää. Jos ne kaverit ei vastaa, anna olla ja odota että sieltä päästä tulee jotain. Itse teen nykyään näin, ja yleensä sieltä on tullut sitten viestiä pitkänkin ajan päästä. Keskity omaan hyvään oloon ja yritä etsiä vaikka joku harrastus, josta voisi löytyä uusia ystäviä. Nettikin on hyvä keksintö. Itsekin kaipailisin uusia tuttavuuksia.

Tämäkin on hyvä neuvo, homman pitää toimia molempiin suuntiin.

 

[vrs]

Mulla on kaks vanhaa ystävää, joiden kanssa on tunnettu vauvasta asti. Välillä nähdään paristi viikossa, joskus on menny vuoski. Tällaset ystävät pysyy, vaikka elämä veis (jopa kirjaimellisesti) eri suuntiin. Kolmas "vanha kaveri" tarttu mukaan yläasteelta ja samansuuntasesti pidetään yhteyttä; tasasen epätasasesti.

Sitte taas sellaset kaverit, joiden kanssa ollaan tosi intensiivisesti yhteydessä; ne tulee ja menee. Elämäntilanteesta, asuinpaikasta ja fiiliksistä riippuen. Tällasia kavereita saattaa nähdä vaikka joka päivä, mutta kaverisuhteet kuihtuu parissa kolmessa vuodessa. Sellasta se elämä on, leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";27113825]Laitoin nyt parit tekstarit missä vaan kyselin kuulumisia. Toivottavasti joskus edes vastaavat...[/QUOTE]
Kiva asenne.