Tuntuu että vanhempi lapseni on ollut ja on ihan älyttömän helppo lapsi. Tai vertaanko vaan nuorempaan?

[fakjj]

En muista että olisi pienenä ollut mitään uhmaa (vai oliko nuoremman uhma vain niin kamala että olen kokonaan unohtanut vanhemman uhmat)
ekasta luokasta lähtien on omatoimisesti tehnyt läksyt heti koulun jälkeen, käynyt pesemässä hampaat ilman muistuttelua. Joka aamu tasan puolelta lähtee kouluun, ei ikinä minuuttiakaan yli tai alle. Kukaan ei ole hänelle opettanut, että kirjat katsotaan illalla valmiiksi, itse on tätä alkanut tekemään siitä saakka kun lukkarissa aineet on lukenut. Kolmannesta luokasta lähtien mennyt omatoimisesti suihkuun tasan klo 20.15, joka ikinen päivä. Tätä ennen on mennyt kun minä olen pyytänyt. Nukkumaanmenoajan tietää ja on silloin itse jo pedissä. Tuntuuko tämä vain helpolta, koska nuorempaa lasta saa joka ilta patistaa tekemään näitä asioita?

Lapsi ei ole myöskään ikinä tehnyt mitään pahojaan, jos jostain lapsesta voi sanoa ettei ikinä ala polttamaan tupakkaa tai juomaan alkoholia niin tästä lapsesta kyllä voi.

Tuntuu ettei tän lapsen kanssa tarvitse murehtia mistään, on nyt 14v

 

[viera.s]

Hui, kuulostaa melkein pelottavan kiltiltä ja tunnolliselta! :O Noin tarkka rutiinien noudattaminen ja tunnollisuus on minusta siis jo huolestuttavaa. Teidän asemassanne koittaisin noita jo itse rikkoa, enkä muutenkaan 14-vuotiaalle pitäisi enää nukkumaanmenoaikaa, ainakaan ilman erityistä syytä.

Mikä ikäero nuorempaan sisarukseen on? Onkohan tämä "helppo" lapsi voinut jäädä jotenkin nuorempansa jalkoihin ja siksi joutunut ottamaan liikaakin vastuuta itsestään varhain? Oletteko olleet lapselle turhan ankaria siksi, että nuoremman takia on tarvittu tiukat rajat?

 

[vieraskin.]

Meitä on erilaisia. Itse olin tuollainen kiltti aina. Nukkumaan tosin menin koska huvitti, mutta peruskoulun aikana olen yhden kerran myöhästynyt koulusta. Jäi niin mieleen ja äiti siitäkin läksytti, vaikka olis pitänyt siinä tapauksessa olla kyllä hiljaa, kun muutenkin olin tunnollinen ja asiat, jotka ei onnistuneet niin jäivät vaivaamaan.

Oma esikoiseni on poika ja on ollut melkoisen kiltti ala-asteen. Nyt yläasteella on välillä uhmaa ja koulu ei kiinnosta. Kuitenkin iloinen ja hauska poika osaa olla. Keskimmäinen on myös melko tunnollinen ja hänen kanssaan pitää ollakin vähän varovainen ettei tule moittimisia, kun on herkkä ja jää miettimään asioita liiaksikin. Itkukin tulee herkästi, jos huomaa että on epäonnistunut. Nuorin onkin sitten rämäpää, jonka kanssa on vaikeuksia tottelemattomuuden vuoksi ja kolmen vuoden aikana on useasti koulusta viestiä tullut huonosta käytöksestä ja tappelusta. No muuten poika on iloinen ja kotona räyhää. On vain sellainen eemeli ja vilkas.

Meitä on monenlaisia. Sisarukset ei aina ole samanlaisia. Hyvinkin erilaisia voi olla saman perheen lapset ja käyttäytyminen ei riipu vanhempien kasvatuksesta, vaan luonteesta ja muusta ympäristöstä.

 

[vieraskin.]

Siis muuten poika on iloinen ja kiltti ja kotona EI räyhää.

 

[vierassss]

Meillä samantyyppinen tuo esikoinen! Tammikuun lopussa sanoin että nyt on hyvät hiihtokelit, voisit käydä iltaisin hiihtämässä jos ei muu ulkoilu maistu... lähes joka ilta on nyt sitten käynyt 8km lenkin itsekseen.

 

[TiiBii]

Mitä tapahtuu, ellei pääsekään suihkuun silloin ku pitäisi. Tai jos nukkuu pommiin. Tai jos muuten vaan tulee poikkeamia totuttuihin rutiineihin?

 

["a.p"]

Tämä on kerran melkein myöhästynyt koulusta, kun oli huomannut nukkuneensa pommiin, oli juossut koko koulumatkan.. Voi toista

Hän ei myöskään suostunut siihen, että mummu olisi ostanut hänelle uuden kalliimman jutun vanhan rikkimenneen tilalle (koska se maksaa niin paljon, ei huolinut ja otti sitten halvimman mahdollisen kun mummu sanoi että hän ostaa nyt jonkun niistä)

Tarvitsee kyllä nuo omat rutiininsa, on arka kokeilemaan uusia juttuja, mutta kun viimein uskaltautuu kokeilemaan niin sen jälkeen se ei ole pelottava. Esimerkkinä nyt voisin sanoa nuorempana yksin kauppaan meno, ja tämän tyyliset asiat. Kovasti saa rohkaista että tekee, esim ensimmäisen kerran yksin bussilla matkustaminen. Nuoremmalle lapselle tällaiset ei ole mitään, mutta tää vanhempi kyllä murehtii ja miettii että "mitä jos" niin tai näin käy. Mutta, olin itse nuorena aivan samanlainen ja vähän varmaan vieläkin. Kyllä sitä itseäkin jännittää uudet asiat ja mielellään en niitä tekisi.

Tekisi varmaan tuolle lapselle välillä ihan hyvää se, että myöhästyisi sieltä koulusta tai olisi läksyt tekemättä. Mutta toisaalta ihan hyvä asenne asioihin ja varmasti on aikuisena hyötyä

 

[TiiBii]

Kuulostaa aika lailla samalta -siis aralta ja helpolta, kuin meidän asperger-lapsi. Ainoa, minkä mä muistan hankalaksi oli se, että oli vauvana huono nukkumaan.

 

[viera.s]

[QUOTE="a.p";30656403]
Tarvitsee kyllä nuo omat rutiininsa, on arka kokeilemaan uusia juttuja, mutta kun viimein uskaltautuu kokeilemaan niin sen jälkeen se ei ole pelottava. Esimerkkinä nyt voisin sanoa nuorempana yksin kauppaan meno, ja tämän tyyliset asiat. Kovasti saa rohkaista että tekee, esim ensimmäisen kerran yksin bussilla matkustaminen. Nuoremmalle lapselle tällaiset ei ole mitään, mutta tää vanhempi kyllä murehtii ja miettii että "mitä jos" niin tai näin käy. Mutta, olin itse nuorena aivan samanlainen ja vähän varmaan vieläkin. Kyllä sitä itseäkin jännittää uudet asiat ja mielellään en niitä tekisi.

Tekisi varmaan tuolle lapselle välillä ihan hyvää se, että myöhästyisi sieltä koulusta tai olisi läksyt tekemättä. Mutta toisaalta ihan hyvä asenne asioihin ja varmasti on aikuisena hyötyä[/QUOTE]

Mites kaverisuhteet, onko ne kunnossa?

Kohtuus kaikessa, on tunnollisuudesta tietysti monissa tilanteissa hyötyä, mutta myös joustavuutta tarvitaan. En tiedä, onko koulusta myöhästyminen välttämättä paras konsti oppia tuota, koska jos siellä tulee heti ensimmäisestä myöhästymisestä ikävää palautetta, se voi vaikuttaa ihan päinvastoin. Sen sijaan noissa harmittomissa jutuissa koittaisin rikkoa rutiineja. Vaikka keksiä kaikenlaista yhteistä ohjelmaa, jottei teini pääse noihin kellontarkkoihin rutiineihinsa jämähtämään.

 

["a.p"]

Kuulostaa aika lailla samalta -siis aralta ja helpolta, kuin meidän asperger-lapsi. Ainoa, minkä mä muistan hankalaksi oli se, että oli vauvana huono nukkumaan.

Vähän on kyllä jotain asperger piirteitä, mutta en usko että aspergeria on kuitenkaan.

On myös hyvä koulussa, lukee kokeisiin hulluna (sanoo jopa kavereilleen ettei voi olla kun lukee kokeisiin, minä en ole näin koskaan hänen käskenyt toimia)
Lukuaineiden keskiarvo 8,4 liikunnat, kuvikset yms heikompia

Koskaan ei ole kouluun ollut "ei kiinnosta" asennetta. Pärjää koulussa hienosti normaalissa luokassa.

Välillä olen huomannut myös sellaisen liittyen noihin rutiineihin, että iltapala kun on olemassa oleva asia niin se on syötävä kun sen aika on. Ollaan syöty ruoka poikkeuksellisesti myöhään, vasta 18.30-19 aikaan, niin lapsi on 19.30-20 aikaan hakemassa iltapalaa, vaikka vasta ollaan syöty. Ei nälkäänsä, vaan ihan vain sen vuoksi kun on iltapala-aika

 

["a.p"]

Mites kaverisuhteet, onko ne kunnossa?

Kohtuus kaikessa, on tunnollisuudesta tietysti monissa tilanteissa hyötyä, mutta myös joustavuutta tarvitaan. En tiedä, onko koulusta myöhästyminen välttämättä paras konsti oppia tuota, koska jos siellä tulee heti ensimmäisestä myöhästymisestä ikävää palautetta, se voi vaikuttaa ihan päinvastoin. Sen sijaan noissa harmittomissa jutuissa koittaisin rikkoa rutiineja. Vaikka keksiä kaikenlaista yhteistä ohjelmaa, jottei teini pääse noihin kellontarkkoihin rutiineihinsa jämähtämään.

On kyllä kavereita. Voihan se olla, että yrittää vain olla kiltti, koska on huomannut miten rasittavaa se on kun saa sisarukselle olla kokoajan sanomassa samoista asioista (suihku, hammaspesu jne), hän ei halua olla se, jolle kokoajan sanotaan. Ei halua tuottaa pettymyksiä kenellekkään, tai tehdä mitään ikävää mistä saisi huonoa palautetta (esim koulussa)

 

[TiiBii]

[QUOTE="a.p";30656427]Vähän on kyllä jotain asperger piirteitä, mutta en usko että aspergeria on kuitenkaan.

On myös hyvä koulussa, lukee kokeisiin hulluna (sanoo jopa kavereilleen ettei voi olla kun lukee kokeisiin, minä en ole näin koskaan hänen käskenyt toimia)
Lukuaineiden keskiarvo 8,4 liikunnat, kuvikset yms heikompia

Koskaan ei ole kouluun ollut "ei kiinnosta" asennetta. Pärjää koulussa hienosti normaalissa luokassa.

Välillä olen huomannut myös sellaisen liittyen noihin rutiineihin, että iltapala kun on olemassa oleva asia niin se on syötävä kun sen aika on. Ollaan syöty ruoka poikkeuksellisesti myöhään, vasta 18.30-19 aikaan, niin lapsi on 19.30-20 aikaan hakemassa iltapalaa, vaikka vasta ollaan syöty. Ei nälkäänsä, vaan ihan vain sen vuoksi kun on iltapala-aika[/QUOTE]

Samoin meillä, kaikkien aineiden keskiarvo (lukiossa) kasin paikkeilla. Liikunta ja kuvis ne huonoimmat. Ja syömiset, todella, jos haen lapset suoraan koulun jälkeen isältänä niin ettei aspergertapaus ehdi syödä välipalaa, on se syötävä heti kun meille ehditään. -vaikka päivällis ruoka olisikin jo melkein valmiina. Se on syötävä kun kerran välipala on syötävä

 

["a.p"]

Samoin meillä, kaikkien aineiden keskiarvo (lukiossa) kasin paikkeilla. Liikunta ja kuvis ne huonoimmat. Ja syömiset, todella, jos haen lapset suoraan koulun jälkeen isältänä niin ettei aspergertapaus ehdi syödä välipalaa, on se syötävä heti kun meille ehditään. -vaikka päivällis ruoka olisikin jo melkein valmiina. Se on syötävä kun kerran välipala on syötävä

Onko hänelle lääkitys, vai miten diagnoosi helpottaa elämäänne?

Asperger piirteitä on kyllä minunkin lapsessani, mutta kukaan ei ole ikinä missään neuvolassa tms kommentoinut asiaa mitenkään. Hienosti on pärjännyt normaalissa koulussa jne joten asiaa ei ole lähdetty penkomaan sen kummemmin.

 

[TiiBii]

[QUOTE="a.p";30656437]Onko hänelle lääkitys, vai miten diagnoosi helpottaa elämäänne?

Asperger piirteitä on kyllä minunkin lapsessani, mutta kukaan ei ole ikinä missään neuvolassa tms kommentoinut asiaa mitenkään. Hienosti on pärjännyt normaalissa koulussa jne joten asiaa ei ole lähdetty penkomaan sen kummemmin.[/QUOTE]

Lääkitys? Ei kai tuohon edes ole lääkkeitä kun ei ole sairauskaan

Diagnoosi helpottaa lähinnä sitä, että koululla eivät opettajat ja terkkarit sun muut jaksa urputtaa vaikka lapsi haluaa olla omissa oloissaan ja syödä omalla tavallaan (hitaasti).

 

["a.p"]

Lääkitys? Ei kai tuohon edes ole lääkkeitä kun ei ole sairauskaan

Diagnoosi helpottaa lähinnä sitä, että koululla eivät opettajat ja terkkarit sun muut jaksa urputtaa vaikka lapsi haluaa olla omissa oloissaan ja syödä omalla tavallaan (hitaasti).

No minun lapsella ei ole tuollaista, siis että haluaisi olla omissa oloissaan. Koulussa ollaan vain iloisia että on kiltti ja tunnollinen. Wilma on täynnä pelkkää positiivista, muutama "opiskeluvälineet puuttuvat" ilmoitus tullut monen vuoden aikana.

 

["tii-"]

Hyvin kiltti ja tunnollinen nuori. Toiset vaan on sellaisia. Itsekin muistan esim. kuinka joku koulukirjan unohtuminen oli todella kamalaa, vaikkei opettaja olisi mitenkään tehnyt siitä ongelmaa. Tuollaista kellontarkkaa aikataulua tosin en ole harjoittanut, paitsi aamuisin kun koulukyydeistä ei voinut vaan myöhästyä.

Kannattaa rohkaista siihen uusien asioiden (yksin) tekemiseen, ja sitten vaikka yhdessä pohtia mitä tehdä "mitä jos" -tilanteissa. Ja koittaa rikkoa jotain rutiineja, koska kaikki muut ei ole niin tunnollisia ja täsmällisiä, niin osaa sitten suhtautua rennommin sellaisiin ihmisiin.

 

[TiiBii]

Joo mutta siis, kenessä tahansa voi olla aspergerisiä piirteitä vaikkei niitä niin paljoa olisikaan että diagnoosiin riittäisivät.

Nauti helposta lapsestasi! Ja muista varata aikaa uusien juttujen tullessa eteen. Meitä esim. ohjeistettiin, että kun lähtee opiskelemaan muualle, kannattaa käydä nuoren kanssa pari kolme kertaa ainakin paikalla jo etukäteen tutustumassa kämppään ja kulkureitteihin sun muihin. Että osaa sit toimia itsenäisesti paremmin, kun uusi ei niin pelota.

 

[diudii]

Meidän 10-v poika on ihan samanlainen: Kiltti, tunnollinen, noudattaa rutiineja täydellisesti, saa koulusta erinomaisia numeroita, harrastaa paljon, omaa paljon kavereita.... Listaa vois jatkaa loputtomiin. Täydellinen ollut aina.

Mutta sen pikkuveli.... :| ei usko mitään, uhmaa kaikesta, riitelee... Ikää toki vähemmän, mutta esikoinen ei ollut koskaan vaikea.... Huoh.