Toggle sidebar

Tuntuu välillä niin pahalta pojan puolesta (isäasiaa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Littledeath
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Littledeath

Littledeath

Aktiivinen jäsen
20.07.2010
7 122
2
36
Pohjois-Pohjanmaa
Näin isäinpäivän kynnyksellä nämä asiat erityisesti tulee mieleen. Itsesyytökset, turhautuminen, tuska ja henkinen kipu. Miten mä osaan joskus selittää lapselle miksei hänellä ole isää? Tai siis on paperilla, ja joskus käy. Lähetin lapsen isälle lapselta isäinpäiväkortin ja päiväkodissa otetun valokuvan. Ei mitään ole kuulunut, onko tullut edes perille.

Pelottaa, onnistunko kasvattamisessa, kykenenkö elättämään meidät yksin ja huolehtimaan kaikesta. Syyttääkö lapsi mua joskus kun en tehnytkään aborttia?

Tuntuu pahalta, kun ei voi sitä isää lapselle antaa.
 
Miten tän nyt ilmaisisin niin, että tulisi kiva viesti =) Siis sympatiat sinulle. Voisin kuvitella että lapselle on tärkeää että kuitenkin on isä, ja isä joka edes joskus käy. Toivottavasti hänellä on muita (parempia) miehen malleja, kuten sinun isäsi tai joku hyvä kaveri tai kummi tms.
Tulevaisuudessa toivottavasti isä aktivoituu lapsen kanssa tai sitten jos hän kovasti miehen mallia ja korviketta kaipaa niin sitten joku muu mukava mies ja onhan noita tukihenkilömiehiä yms. ellei omasta takaa sellaista löydy. Ja voithan joskus löytää kiva miehen josta on iloa myös lapsellesi.

Kaikkea hyvää ja älä syytä itseäsi siitä mikä ei ole sinun vikasi, aikuinen ihminen ja mies on se jonka pitäisi ottaa vastuuta isyydestään, hienoa että sinä hoidat oman osuutesi (just esim. kuvan lähettäminen) ja olet lapselle se tärkeä aikuinen.
 
:hug:

Älä huoli. Te kaksi pärjäätte vallan mainiosti, kahdestaan, yhdessä. Rakkaus kantaa... Ja sitten vanhempana poikasi ymmärtää, miten paljosta isänsä jäikään paitsi...ja arvostaa hyvin suuresti sitä, mitä sinulta sai :heart:...Hänestä kasvaa hieno mies :).
 
mä olen kaikesta huolimatta saanut susta sellaisen kuvan, että pärjäät, osaat ja kykenet todella hyvin. jokainen kyseenalaistaa itsensä joskus, se on ihan normaalia. lapsen isä on mikä on, se on vain hyväksyttävä. eikä varmasti ole helppoa :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Littledeath:
Näin isäinpäivän kynnyksellä nämä asiat erityisesti tulee mieleen. Itsesyytökset, turhautuminen, tuska ja henkinen kipu. Miten mä osaan joskus selittää lapselle miksei hänellä ole isää? Tai siis on paperilla, ja joskus käy. Lähetin lapsen isälle lapselta isäinpäiväkortin ja päiväkodissa otetun valokuvan. Ei mitään ole kuulunut, onko tullut edes perille.

Pelottaa, onnistunko kasvattamisessa, kykenenkö elättämään meidät yksin ja huolehtimaan kaikesta. Syyttääkö lapsi mua joskus kun en tehnytkään aborttia?

Tuntuu pahalta, kun ei voi sitä isää lapselle antaa.
Click to expand...

eihän tää ikävä sun vikas ole enkä usko että lapsi sua siitä syyttäiskään

jospa mies tulisi joskus järkiinsä, semmostakin on kuulemma sattunut
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04, Sokea Reetta ja erinys
Mä olin pitkään yh lapsilleni. Esikoinen on poika joka kasvoi ilman bg isää 8vuotta. Bg isä lupasi useat kerrat tulla ja usein jätti tulematta. Lopulta jätti lapset ihan kokonaan v.-03. Tapasin miehen joka otti lapset omikseen ja kasvattaa heitä kuin omiaan. Poikani on nyt 15v. On sanonut että nykyinen mieheni on enemmän hänelle isä, kuin oikea isä koskaan. haluaisi vaihtaa sukunimensäkin mieheni nimelle. Hän on myös minulle sanonut että näinä kaikkina vuosina olen kasvattanut häntä hyvin ollessani yksin ja miehen kanssa yhdessä. Kyllä lapset ymmärtävät yllättävän paljon ja oivaltavat asioita kun ikää tulee. :) Uskon että ajan kanssa niin käy teilläkin. Olen itse käynyt oman henkisen helvetin läpi ja vallan silloin kun poika oli kokonaan isätön, ei ollut edes nykyinen mieheni kuvioissa mukana. Syyllistin itseäni ja pelkäsin epäonnistuvani ihan täysin. Nykyään huomaan itsekin että olen onnistunut ja minulla on hieno tasapainoinen poika.
Isä siinä loppujen lopuksi menettää ja paljon!
 
:hug:

kyllä sä pärjäät, lapsen kanssa tulee hetkiä kun et tiedä mitä sanoa, kuinka lohduttaa ja tukea, mut paljon enemmän niitä ilon ja onnen hetkiä joista tiedät et olet tehnyt tarpeeksi.

ja niinkuin tuossa joku jo mainitsi, joskus se isäkin tulee myöhemmin "järkiinsä"
nimimerkillä kokemusta on :)
(pistän sulle kohta yv:n )
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Syyttääkö siitä, ettet tehnyt aborttia? Häh? Mä luulen, että ennemmin kiittää :)

En ole yhdestäkään aikuisesta ihmisestä kuullut, joka ennemmin halusi olla abortoitu, kuin elossa vain siksi, että hältä puuttuu toinen vanhempi.
Click to expand...

Mun isäni olisi halunnut että minut ja pikkuveljeni olisi abortoitu. Yritti painostaa äitiäni tekemään sen. Olen tyytyväinen ettei minulle niin käynyt tai pikkuveljelleni. Isääni en ole nähnyt 22 vuoteen ja hyvä niin.
 
Mä täällä pillitän, kun tuli taas todella paha mieli tuon nuoremman lapsen puolesta. Isä haki vanhemman lapsen luokseen, mutta ei ainakaan vielä ole osoittanut minkäänlaista halua ottaa nuorempaa, pitää tuota lasta ilmeisesti vielä liian nuorena (2v). Nuoremmalla lapsella ei ole mitään yhteyttä isäänsä, näkevät sen pari minuuttia muutaman kerran vuodessa kun hakee ja tuo esikoisen.
Kun ilmoitti milloin ottaisi tuon vanhemman lapsen (4v) luokseen, niin sanoin, että sopiihan se ja vietetään juuri sinä päivänä tuon nuoremman 2-vuotissynttäreitä. No exä haki lapsen ja pari sanaa sanoi nuoremmalle, ei onnitellut, ei mitään lahjaa, ihan kuin toisella ei olisikaan mitään synttäripäivää ollut.
Isänpäiväkortit exä sai molemmilta lapsilta, jotka lapset oli tehneet päiväkodissa.

Itse en oikein tiedä exän ajatuksista, kun eipä se montaa sanaa vaihda kun tuossa käy, se kun ei juurikaan puhu tai jos yrittää kysellä, niin yhden tai kahden sanan lausein vastailee ja sellaisella äänensävyllä, että ei kiinnosta.
 
Kiitos teille :hug:

Lapsi on 1v 8kk eli pieni tosiaan vielä eikä sillä tavalla ymmärrä. Mies ei ole aborttia ehdottanut, isyytensä tunnusti vapaaehtoisesti. En olisikaan alkanut mitään vaatimaan. Mutta toisaalta, nythän minä "vaadin". Tai en oikeastaan, olen vain surullinen.

Tosihan se on, ettei asialle mitään mahda. Tällä miehellä on vanhempikin lapsi, ekaluokkalainen johon on yhteydessä, viettää aikaa jne.

Teille muillekin samankaltaisessa tilanteessa oleville tsemppihalit. :) On se joskus vaan niin vaikea ymmärtää, että miten ei oma lapsi kiinnosta. Omaa lihaa ja verta..

Miehen mallia pojalla kyllä on onneksi ja rakastavia miehiä lähipiirissä. Oma isäni ja äitini mies jotka ovat täysillä mukana :heart: Kuten myös pikkuveljeni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Syyttääkö siitä, ettet tehnyt aborttia? Häh? Mä luulen, että ennemmin kiittää :)

En ole yhdestäkään aikuisesta ihmisestä kuullut, joka ennemmin halusi olla abortoitu, kuin elossa vain siksi, että hältä puuttuu toinen vanhempi.
Click to expand...

Täällä yksi, joka olisi ennemmin abortoitu. Mulla on kyllä molemmat vanhemmat, mutta päätellen siitä kuinka mua kohtelevat olisi ollut parempi ellen olisi koskaan syntynyt. Ei tämä elämä nyt niin ihanaa ole, että olisin jotenkin kiitollinen kun äiti ei tehnyt aborttia. Päinvastoin, olisi jäänyt taas yhden ihmisen kärsimys pois. Ja ihan aikuinen olen, 40 v. Ja joo, äiti oli teiniäiti. Olisi ennemmin kasvanut aikuiseksi kun alkanut leikkiä sellaista.
 
Mä olen itse isättömänä kasvanut ja myöhemmin isäni kielsi minut. Mikään isäni tekemä ja tekemättä jättämä ei vähentänyt rakkautta äitiä kohtaan vaan lisäsi sitä- hänhän oli se joka minut halusi ja toivoi minulle hyvän elämän.

En todellakaan usko että lapsi äitiään kohtaan olisi katkera. Ja kun lapsella on niitä miehen malleja, niin sehän on loistavaa :heart:
 
[QUOTE="vieras";27494883]Täällä yksi, joka olisi ennemmin abortoitu. Mulla on kyllä molemmat vanhemmat, mutta päätellen siitä kuinka mua kohtelevat olisi ollut parempi ellen olisi koskaan syntynyt. Ei tämä elämä nyt niin ihanaa ole, että olisin jotenkin kiitollinen kun äiti ei tehnyt aborttia. Päinvastoin, olisi jäänyt taas yhden ihmisen kärsimys pois. Ja ihan aikuinen olen, 40 v. Ja joo, äiti oli teiniäiti. Olisi ennemmin kasvanut aikuiseksi kun alkanut leikkiä sellaista.[/QUOTE]

Mä olen ymmärtänyt, että ap:n lasta kuitenkin kohdellaan hyvin.

Ap, varmasti tuntuu pahalta, mutta älä turhaan syytä itseäsi, vaan elä lapsesi kanssa ihanaa elämää lähipiirin kanssa =)
 
Meillä on vähän toisenlainen tilanne, lapset on huomenna menossa isälleen, mutta mä en todellakaan hihku riemusta! Isä kun muistaa lapset silloin kun hänelle sopii tai hän voi sillä isyydellään tehdä vaikutusta esim uuteen tyttöystävään. Nytkin tekee niin pahaa, kun koko viikon lapset on tehneet ja puhuneet isänpäivästä, kun päiväkodissa on puhuttu aiheesta ja tehty lahjoja. Ovat ihan tohkeissaan ja isä taas vaan tuhahtelee itsetehdyille lahjoille, eikä pidä niitä missään arvossa, pitäis olla lahjaksi jotain kallista ja merkkituotetta, koska hän on olevinaan vain sen arvoinen :/

Mielestäni lapselle on vähemmän haittaa täysin poissaolevasta isästä kuin isästä, joka käväisee heidän elämässään miten sattuu, harvoin ja hetkellisesti.
 
Mä voin niin tuntea sun tuskasi. Mun poika on 4. Isä on tunnustanut lapsensa ja ollut aika paljonki tekemisissä lapsen kanssa7kk:sta aina 1½ vuotiaaseen asti. Kunnes katkes kaikki näkeminen. Me vaihdetaan isän kanssa tekstareita ja isä tietää mein elämästä.
Mut nyt on alkanu niin raastaa kun laps ikävöi isää, ehkä kaikki tulee pk:sta jossa kaikki puhuu isästä. Sen ikävän vastaanottaminen on niin kamalan surullista kun ei voi asioille tehdä mitään. Mun lapsen elämässä on paljon miehiä, tärkeitä sellasia. Mut se ikävä ja kaipuu, voi apua! Miten mä selviin tästä ikinä...
 
[QUOTE="vieras";27494883]Täällä yksi, joka olisi ennemmin abortoitu. Mulla on kyllä molemmat vanhemmat, mutta päätellen siitä kuinka mua kohtelevat olisi ollut parempi ellen olisi koskaan syntynyt. Ei tämä elämä nyt niin ihanaa ole, että olisin jotenkin kiitollinen kun äiti ei tehnyt aborttia. Päinvastoin, olisi jäänyt taas yhden ihmisen kärsimys pois. Ja ihan aikuinen olen, 40 v. Ja joo, äiti oli teiniäiti. Olisi ennemmin kasvanut aikuiseksi kun alkanut leikkiä sellaista.[/QUOTE]

Ap:n lapsella on kuitenkin se äiti joka rakastaa, huolehtii ja varmasti tekee parhaansa lapsensa eteen. Eli lapsi saa jo äidiltään sen välittämisen mitä kaipaa, siihen päälle muut läheiset joilta saa myös sitä miehen mallia. Ikävää että isästä ei tuohon ole - ainakaan vielä. Kuitenkaan en osaa nähdä että tuo isän puuttuminen olisi ap:n lapselle mikään syy toivoa että olisi päätynyt abortoitavaksi.

Sinulla oli ikävä kyllä huonompi tuuri vanhempien suhteen. Toivottavasti löydät kuitenkin elämästä sen oman tarkoituksesi!:hug:
 
Mä en olekaan ennen kokenut tällaista äidin tuskaa lapsen puolesta.. Voin vaan kuvitella mitä se on esimerkiksi sitten jos vaikka toinen vanhemmista kuolee. Huh huh!

yh minäki: Vaikeaa sulla varmasti, kun lapsi on jo tuon ikäinen ja osaa kaivata sitä isää elämäänsä.. itse olen ajatellut että varmasti lapselle teini-ikäisenä voi tulla jotain kapinaa ja katkeruutta äitiä kohtaan jos on tullakseen.

Kuitenkin tästä kaikesta huolimatta mun itseluottamus on kasvanut huimasti ja haluan uskoa että me selvitään kyllä!!

Tuli muuten mieleen, että Yön Ihmisen poika on sellainen kappale jota en voi itkemättä kuunnella, kertoo jotenkin niin tästä asiasta mun näkökulmasta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Littledeath:
Eli mielestäsi isän ei tarvitse miettiä yhtään lisääntyykö? Kaikki vastuu vaan naiselle?
Click to expand...

niin kauan kun naiset kantavat vastuun raskaudesta naiset ovat vastussa lisääntymisestä. onhan abortti ollut jo vuosikymmeniä suomessa laillinen, ja ehkäisy halpaa ja helposti saatavilla. jotkut miehet nyt vaan ovat kusipäisiä vastuunpakoilijoita, niiden kanssa ei lisäännytä, jos ei haluta että lapsi joutuu kärsimään onnettomasta isänkuvatuksestaan.
 
[QUOTE="vieras";27495486]niin kauan kun naiset kantavat vastuun raskaudesta naiset ovat vastussa lisääntymisestä. onhan abortti ollut jo vuosikymmeniä suomessa laillinen, ja ehkäisy halpaa ja helposti saatavilla. jotkut miehet nyt vaan ovat kusipäisiä vastuunpakoilijoita, niiden kanssa ei lisäännytä, jos ei haluta että lapsi joutuu kärsimään onnettomasta isänkuvatuksestaan.[/QUOTE]

Hienoa jos sinä pystyt näkemään tulevaisuuteen. Tosin en usko semmoseen joten lasken sut hörhöksi.
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa