Tuntuuko teistä, että lapsettomat ystävät jäävät ja eivät ymmärrä uutta vauvaelämäänne?

[Starbucks]

No siinä kysymys tulikin jo. Olenko siis ainut?
Mulla on paljon lapttomia ystäviä, jotka kyllä ovat vakisuhteessa.
Tuntuu tosi pahalta kun oon just 2kk sitten synnyttänyt ja aikas sekasin vielä, niin ystävät pyytävät rannoille ottamaan aurinkoa ja pelaamaan lenttistä ja eivätkä tajua, että vauvan kanssa ei niin vain lähdetä ja sovita mihinkään tiettyyn aikatauluun. :kieh:
Kiva olis olla ystävä heidän kanssaan ja pitää yheyttä, mutta se on jotenkin tosi vaikea kun heillä ei ole mitää ymmärrystä "todellisesta" lapsenhoidosta.

Onko muilla samoja kokemuksia? :'(

Taidan alkaa etsiä uusia peheellisiä ystäviä... :heart:

 

[miamis]

moi!

Kylläpä ne lapsettomat ystävät on jääny!! Ei kyllä omasta tahdosta.. Ne vaan ei enää pidä yhteyttä niin ku ennen! Ja tosiaan pyydetään ihan ihme juttuihin mukaan.. joihin todellakaan en lastani mukaan ottaisi! Uusia ystäviä olen onneksi saanut joilla lähes samanikäisiä lapsia =)

On ilmeisesti aika yleistä että näin käy.. Siinä vaiheessa usein aletaan olla uudelleen enempi tekemisissä kun heillekkin lapsia on tulossa/syntynyt =)

Miamis ja Tyttö 5pv vajaa 1v.

 

[äiti -79-]

No esimerkiksi sellaisessa tapauksessa että synttäri juhliin (joissa on tarkoitus hieman ottaakkin) pyydettiin kerran samana päivänä,kuin ne olivat. Ei oikein taida mennä jakeluun,että ei sitä helposti muutamassa tunnissa saa kahdelle lapselle hoitopaikkaa...Meillä kun lapset ovat olleet vain mummojen luona hoidossa ja yleensä toinen toisen luona,että pääsevät helpommalla Ja toinen mummoista ei pysty vielä edes nuorempaa hoitamaan,kun ei pysty vauvaa nostamaan pyllyn pesua varten sairautensa takia

 

[LEAL]

No joo olen kyllä huomannut sen, että vanhat lapsettomat kaverit eivät oikein vieläkään ymmärrä sitä, että olen ÄITI ja se on ihan eri juttu kuin olla lapseton sinkku!
Kaverit tosin jäivät jo raskausaikana, nyt olenkin tekemisissä oikeastaan vain sukulaisten kanssa... Perheellisiä ystäviä ei ole, mukavaa olisi jos sellaisia saisi...

 

[villahousu]

Sinnepä ne on lapsettomat ystävät jääneet matkan varrelle, lapsuus- ja nuoruusiän parastaystävää myöten. Sitä vaan ollaan niin eri aaltopituuksilla, että ei tunnu löytyvän enää mitään yhteistä. Tyyliin kerran vuoteen sitten soitellaan muodon vuoks, mutta sekin tuntuu niin väkinäiseltä. Ymmärrän kyllä, että lapsetonta uraihmistä, joka ei lapsista juuri edes piittaa ei vois vähempää kiinnostaa lapsiperheen elämää koskettavat asiat ja toisaalta ei muakaan järin kiinnosta ainaiset höpinät baari-illoista ja miestenmetsästyksistä.

 

[HMML]

Taitaa olla pikemminkin poikkeus, jos jollain EI perheen perustamisen jälkeen yhteys lapsettomiin kavereihin viilene. Näin myös minulla - omalla kohdallani pari "kaveria" (näyttivät siis todellisen välittämisensä...) pisti välit poikki kanssani jo ollessani raskaana, kun musta tuli niin tylsä etten voinut käydä baarissa ja juoda. Nämä tyypit eivät edes onnitelleet tai mitään, toinen katsoi minua valehtelematta nenänvarttaan pitkin kuullessaan raskaudestani ja antoi ymmärtää, että olen tylsä ja keskiluokkainen, kun viitsin 'tehdä' lapsen! Ja ne, joiden kanssa vielä tapaillaan (mm. ex?-paras ystäväni) tuntuvat olettavan, että vauva on sellainen nukke, joka hereillä ollessaan on kiltisti hiljaa nurkassa, eikä muuta elämää millään tavalla. Että ei ole ihan kauhean hedelmällistä yrittää puhua heidän kanssaan siitä, mitä se vauva-arki oikeasti on. Mutta näinhän se on, että ei sitä voikaan tajuta, ennen kuin siitä tulee omalla kohdalla totta. Lapsen saaminen on niin valtava muutos, että se pistää omat arvot ja oikeastaan ihan kaiken uusiksi, kun elämän sisällöksi tulee jotain paljon tärkeämpää, kuin vaikka juhliminen ja shoppaileminen...
Sen vielä lisäisin, että mä olen vieläpä tietoisesti pyrkinyt lapsettomien ystävien kanssa puhuessani välttämään jatkuvaa vauvasta puhumista eli en todellakaan jauha mitään kakkavaippajuttua koko ajan. Mutta ei se ole auttanut, meillä on vaan nyt niin eri kiinnostuksen kohteet - ja kai sitä itse on sitten muuttunut sen verran, että ei jaksa enää kuunnella sellaista, mikä itsestä tuntuu ihan turhanaikaiselta. :saint:

 

[Kimalainen]

Kuulostaapa tutulta!
Itse olen huomannut, että, vaikka ystäviä näkisikin, se on erilaista kuin ennen. Ihan vaan siitä syystä, että ei enää pyöri samoissa ympyröissä ja sitä vaan on niin eri aaltopituuksilla. Ulkopuolinen olo siis puolin ja toisin. Harvoin tulee nähtyä. Meillä myös sikäli onnettomasti, että lapsellisia =) tuttuja ei juuri ole.
Ehkäpä kaksplussan tapaamisista teitä löytyisi!

 

[very important baby]

Kuulostaa ihan mun siskolta! On pyytänyt mm. patikoimaan, uimaan, tapettiostoksille ja kaatopaikalle romuja viemään... Olen vaan kerta toisensa jälkeen sanonut että on vähän vaikeaa kun on tuo pieni vauva, mutta tule sinä meille kun kerkiät! On kyllä sitten aina ymmärtänyt.

Omien kavereiden kanssa on aika hyvin mennyt, johtuu varmaan siitä kun yks toinen meidän kaveriporukasta sai juuri lapsen, ja muutenkin alkaa lapsia olla jo useimmillakin tuttavilla. Lapsettomilla ystävillä on vaan nyt tullut semmonen tapa, että eivät uskalla soitella tai käydä, kun pelkäävät että meillä on niin kiire että häiritsevät. Olen sitten vaan useammin soitellut ja pyydellyt kylään =)

 

[Starbucks]

Oon ajatellut mennä perhekerhoon, ekavauva-ryhmään, niin ehkä sieltä sais joitain vauvaperhetuttuja.

Vauvaantuminen on kyllä ehkä isoin muutos mikä elämään on tullut. Kaikki ns. "tärkeät jutut " ovat kyllä jääneet kuten liika shoppaaminen tai painon kyttääminen...

 

[very important baby]

Vaikkupallero, mistä saa tietoa tollasista kerhoista? Tai yleensäkin vauvan kanssa tehtävistä asioista, kunnalta, seurakunnalta vai mistä? voisi olla ehkä ihan kiva jossain käydä..

 

[HMML]

Kommentoin tätä, vaikka en vaikkupallero olekaan (paitsi ehkä niiden vanhojen kaverieni mielestä
Käsittääkseni perhekerhot ovat seurakunnan toimintaa eli niistä saa tietoa oman kotiseurakunnan sivuilta. Neuvolan ilmoitustaululla näkyy myös olevan silloin tällöin tietoa erilaisista tapahtumista/kerhoista. Sitten on tietysti työväenopiston vauvamuskarit ja äiti-vauvajumpat, vauvauinnit tai yksityisten musiikkikoulujen muskarit (jotka on ainakin meilläpäin KALLIITA...). Googlaamalla löytynee jotain kirjoittamalla joku em. jutuista ja oman paikkakunnan nimi.

 

[Poni06]

Mielestäni hauska juttu oli aiheeseen liittyen se ,että eräs meidän ystäväparinkunta tuli meille kylään lauantai-iltana klo 21 kaljakassi mukana, kun meidän vauva oli 2 kk:n ikäinen. Ne ei etukäteen mitenkään ilmoittaneet vasta pihalta soittivat. Ei me niitä poiskaan kehdattu ajaa. Minä menin makkariin imettään/nukuttaan vauvaa melkein heti ja mieheni johdatteli vieraat ulkosaunalle jatkamaan iltaa . Eivät ole sen jälkeen käynneet.

 

[hipsis-hässiäinen]

Sinnepä ne on lapsettomat ystävät jääneet matkan varrelle, lapsuus- ja nuoruusiän parastaystävää myöten. Sitä vaan ollaan niin eri aaltopituuksilla, että ei tunnu löytyvän enää mitään yhteistä. Tyyliin kerran vuoteen sitten soitellaan muodon vuoks, mutta sekin tuntuu niin väkinäiseltä. Ymmärrän kyllä, että lapsetonta uraihmistä, joka ei lapsista juuri edes piittaa ei vois vähempää kiinnostaa lapsiperheen elämää koskettavat asiat ja toisaalta ei muakaan järin kiinnosta ainaiset höpinät baari-illoista ja miestenmetsästyksistä.

kavereilta...siis ns. entisiltä kuulee niitä iänikuisia baarijuttuja jotka ei vois vähempää enää kiinnostaa ja heitä taas ei liiemmin kiinnosta meikäläisen mukulat saati mun elämä joten yhteydenpito on jäänyt kerta kerralta vähemmälle mutta onneks oon löytäny uusia ystäviä toisista lapsiperheistä

 

[hipsis-hässiäinen]

Mielestäni hauska juttu oli aiheeseen liittyen se ,että eräs meidän ystäväparinkunta tuli meille kylään lauantai-iltana klo 21 kaljakassi mukana, kun meidän vauva oli 2 kk:n ikäinen. Ne ei etukäteen mitenkään ilmoittaneet vasta pihalta soittivat. Ei me niitä poiskaan kehdattu ajaa. Minä menin makkariin imettään/nukuttaan vauvaa melkein heti ja mieheni johdatteli vieraat ulkosaunalle jatkamaan iltaa . Eivät ole sen jälkeen käynneet.

olipas siinä tosi vieraita =)

 

[berttaliina]

Nimittäin mulla on useita ystäviä/ystäväpariskuntia, joilla ei ole lapsia. Yksikään ei ole jättänyt tai muuttanut suhtautumistaan minuun. Kaikki huomioivat sen, että meillä on lapsi. Meitä ei ole myöskän unohdettu, eli kutsutaan kyllä juhliin ja muihin rientoihin ja saamme osallistua niihin vauvan kanssa (tai ilman). Olisi mielestäni tosi kurjaa, jos ei koskaan pyydettäisi mihinkään vain siksi, että on vauva. Ja he myös ymmärtävät, jos kieltäydyn "perhesyihin vedoten". Onpa useampi tarjoutunut myös lapsenvahdiksi sitten kun vauva on vähän isompi. Minulla siis taitaa olla tosiystäviä :heart:

 

[Jaa-a]

ennenkuin on sen itse läpikäynyt. Ainakin itselleni on tullut melkoisena yllätyksenä mitä kaikkea joutuu/saa ottaa huomioon, kun elämää on tullut rikastuttamaan oma rakas hymy-/ränkkä-mönkyrä =) vaikka muutosta kyllä koetti hahmotella raskausajan aikana. Joten en lainkaan ihmettele sitä, että lapsettomien kavereiden on vaikea tajuta ettei tästä enää niin vaan irrotakkaan (tai ei edes haluakkaan) ties minne rientoihin. Olenkin koettanut vain jankuttaa itselleni, etteivät ne muutamat "mikset-sä-enää-ollenkaan"-kaverit sitä tahallaan tee. Toivottavasti

 

[Starbucks]

Vaikkupallero, mistä saa tietoa tollasista kerhoista? Tai yleensäkin vauvan kanssa tehtävistä asioista, kunnalta, seurakunnalta vai mistä? voisi olla ehkä ihan kiva jossain käydä..

Viime kerralla kun olin neuvolassa, niin TH ehdotti ja tsemppasi kovasti mukaan! Olin varmaan niin uupuneen ja väsyneennäköinen, että yritti kovasti piristää mun uutta erakkoelämää
Varmaan siis neuvolasta kannattaa kysellä ja neuvolan ilmoitustauluja tsekkailla. Mannerheimin lastensuojeluliitollahan on kanssa perhekerhoja yms.

Mun päivän kohokohtana on monesti ollut kahvihetki Prisman pullatiskillä vauvan nukkuessa. heh...