Tuntuuko teistä, että teidän lapsenne saisivat ns. paremman lapsuuden kuin muut?

["Erin"]

Sanotaanko vaikka että paremman kuin puolet muista suomalaislapsista? Mistä tällainen tunne kertoo? Ylemmyydentunnosta, onnellisuudesta,...?

Itselleni tulee monta kertaa viikossa mieleen, kuinka onnellisessa asemassa meidän poika on tuon ja tän asian takia jne. Että suurimmalla osalla muista ei ole mahdollisuutta tähän, eivät opi sitä tai tätä tai eivät saa olla perheensä kanssa näin jne.

Vai kertooko tämä kaikki vain mun omasta lapsuudestani, joka ei ollut huono mutta hyvin erilianen kuin nyt tän meidän pojan lapsuus? Kyllä me voimme tarjota pojan elämään ihan erilaiset lähtökohdat kuin omat vanhempani tarjosivat aikanaan mulle.

 

["vieras"]

Ei ihan tuollaista, mutta välillä kyllä pidän itseäni lapselleni parempana vanhempana kuin vaikkapa joidenkin tuttavaperheiden vanhemmat omilleen. Meillä lapsi on hoidossa, mutta vapaa-ajat puuhataan kyllä paljon perheenä. Esim. naapurissa lapset pitkää päivää hoidossa, pari arki-iltaa viikossa mummolassa ja vähintään joka toinen viikonloppukin. Sitten taas ajattelen, että mikäs siinä, kyllähän lapset mummoloissa viihtyvät.

 

[kökköliini]

siinä meidän lapset saavat erilaisen lapsuuden kuin moni heidän hoitokaverinsa (onnellisuudesta en tiedä) että he saavat olla mukana oikeissa maatilantöissä, hoitaa lehmiä, osallistua traktori hommiin, heinän tekoon, rehuntekoon.
suurin osa hoitokavereista oli huulipyöreänä kun kuulivat että muksut on nähneet oikean lehmän...

 

[Meritähti]

Eipä se välttämättä ylemmyydentunnosta kerro. Mä olen lasteni puolesta onnellinen monesta asiasta, jotka eivät ole niinkään itsestä kiinni - heillä on esimerkiksi lähellä asuvat aivan ihanat isovanhemmat jotka ovat läsnä heidän elämässään, molemmin puolin. Toisaalta raasut ovat joutuneet / joutuvat päiväkotiin jo vuoden ikäisenä, joten pilallahan niiden elämä on palstakäsityksen mukaan

 

[ei tod]

ei todellakaan. Tukiverkkojen, isovanhempien läsnäolon puute (asuvat kaukana), oma väsymys, ym.

 

[Jonna_Äiti harmaana]

No varmasti mikäli kaverin kotona on ongelmia, esim alkoholismi jne.

Mutta mä olen riittävän hyvä äiti, teen parhaani yh:na ja lisäksi mulla tää sairaus. Käyn töissä ( lapsi- ja nuorisoala ) toimin tukiperheenä, olen vanhempainyhdistyksen pj jne eli mielestäni annan lapsilleni hyvän kuvan siitä yritteliäisyydestä mitä voi olla yksinhuoltajuudesta sekä sairaudesta huolimatta.

Jos taas vajoaisin masennukseen ja heittäisin hanskat tiskiin olisi varma juttu että se vaikuttaisi myös lapsiini.

 

[Anatolia]

Paremman lapsuuden kuin jotkut lapset: kyllä. Ja lähinnä tunnen silloin surua/suuttumusta siitä, että ne jotkut lapset eivät saa kunnollista lapsuutta, kiitos vanhempiensa.

Paremman kuin suurin osa lapsista? Enpä tiedä, tuskin. Mutta ihan hyvän kelpo lapsuuden kuitenkin saavat nämä meidän lapset. Kuten sain itsekin, mun lapsuus oli hyvä ja mukava

 

[---]

En ajattele, että lapseni saavat paremman lapsuuden kuin KAIKKI muut, mutta varmasti paremman kuin JOTKUT, ja ehdottomasti paremman kuin itse sain!

 

["vieras"]

Millaisia asioita nuo ovat? Siis joita puolella suomalaislapsista ei ole, mutta sun lapsellasi on?

 

["vieras"]

No varmasti mikäli kaverin kotona on ongelmia, esim alkoholismi jne.

Mutta mä olen riittävän hyvä äiti, teen parhaani yh:na ja lisäksi mulla tää sairaus. Käyn töissä ( lapsi- ja nuorisoala ) toimin tukiperheenä, olen vanhempainyhdistyksen pj jne eli mielestäni annan lapsilleni hyvän kuvan siitä yritteliäisyydestä mitä voi olla yksinhuoltajuudesta sekä sairaudesta huolimatta.

Jos taas vajoaisin masennukseen ja heittäisin hanskat tiskiin olisi varma juttu että se vaikuttaisi myös lapsiini.

Hyvänen aika: rauhoitu! En jotenkin usko, että meidän lastemme ongelma tulevaisuudessa olisi haasteiden puuttuuminen vaan se, että ei enää osata rauhoittua. Minun pitää ainakin itsekin ihan tietoisesti jo ponnistella, että osaan rauhoittua ja olla hetkessä läsnä. Ei mun elämä ennen ollut tällaista. Jotenkin tällaista tuntuu olevan ajassa.

 

["mie"]

Saavat mielestäni. Ja syy tähän on se että meillä miehen kanssa on välit todella hyvässä kunnossa. Rakastamme toisiamme ja kunnioitamme ja se on meillä kodin perusta ja pohja. Tärkeä meille vanhemmille myös. Kohtelemme toisiamme hyvin ja nuo tavat tuntuvat heijastuvan ihan suoraan lapsiin.

Kai mä olen vanhoillinen... tiedän. Ja eihän onnea oikein voi mitata. Se on niin kokonaisvaltaista että aivan taatusti eroperheen lapsi voi olla prikulleen yhtä onnellinen kun vanhemmat vaan kykenevät eron järkeistäen hoitamaan ja olemaan "aikuisia".

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";26012601]Millaisia asioita nuo ovat? Siis joita puolella suomalaislapsista ei ole, mutta sun lapsellasi on?[/QUOTE]

No noin kun kysyt, niin esim. näistä asioista perheessämme tykkään:

- sivistys
- kielitaito
- kulttuurientuntemus ja suvaitsevaisuus
- ihanat isovanhemmat ja muut sukulaiset
- terveys
- rahaa
- kaunis koti jonne kaikki ovat aina tervetulleita
- vilkas sosiaalinen elämä
- toisiaan ja lastaan rakastavat vanhemmat
- matkustelua
- "hyvän elämän esimerkki" (ts. tietyt arvot, kannustus ja esimerkki koulutukseen jne.)
- aikaa (äiti kotona ja isänkin työpäivät kohtuullisen pituisia)

Mitäs vielä... Ai niin, no ainakin terveelliset ruokailutottumukset ja muutenkin elämäntavat)

 

["vieras"]

No noin kun kysyt, niin esim. näistä asioista perheessämme tykkään:

- sivistys
- kielitaito
- kulttuurientuntemus ja suvaitsevaisuus
- ihanat isovanhemmat ja muut sukulaiset
- terveys
- rahaa
- kaunis koti jonne kaikki ovat aina tervetulleita
- vilkas sosiaalinen elämä
- toisiaan ja lastaan rakastavat vanhemmat
- matkustelua
- "hyvän elämän esimerkki" (ts. tietyt arvot, kannustus ja esimerkki koulutukseen jne.)
- aikaa (äiti kotona ja isänkin työpäivät kohtuullisen pituisia)

Mitäs vielä... Ai niin, no ainakin terveelliset ruokailutottumukset ja muutenkin elämäntavat)

Onko sulla jotain tilastoja, joiden mukaan puolelta suomalaislapsia puuttuvat nuo asiat? Minusta kun nuo ovat ihan tavallisia asioita, joita suurimmalla osalla suomalaislapsista on.

 

[Jonna_Äiti harmaana]

[QUOTE="vieras";26012610]Hyvänen aika: rauhoitu! En jotenkin usko, että meidän lastemme ongelma tulevaisuudessa olisi haasteiden puuttuuminen vaan se, että ei enää osata rauhoittua. Minun pitää ainakin itsekin ihan tietoisesti jo ponnistella, että osaan rauhoittua ja olla hetkessä läsnä. Ei mun elämä ennen ollut tällaista. Jotenkin tällaista tuntuu olevan ajassa.[/QUOTE]

Rauhoitu? Mitä mahdat tarkoittaa? Meillä ollaan läsnä, mä teen osa-aikatyötä ja olen kotona enemmän kuin laki sallii.

 

["hmm"]

No, jokainen voi olla onnellisia siitä, että tänään olen terve, ja perheeni on terve. Kukaan ei tiedä huomisesta. Terveys on asia, josta voi olla kiitollinen, mutta siitä ei kannata ylpeillä, se ei ole itsestäänselvyys

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";26012706]Onko sulla jotain tilastoja, joiden mukaan puolelta suomalaislapsia puuttuvat nuo asiat? Minusta kun nuo ovat ihan tavallisia asioita, joita suurimmalla osalla suomalaislapsista on.[/QUOTE]

Mulla mitään tilastoja ole, mutta kysymys kuuluikin: "Tuntuuko teistä...?" Minusta tuntuu että normisuomalaislapsella ei ole mahdollisuutta puoleenkaan tuosta listasta, mutta se toki on ihan mutua. Mutta lähinnä siis tiedustelinkin vain, että onko muillakin sellaista, että välillä meinaa pakahtua onnesta, kun ajattelee millaisen alun lapsilleen on pystynyt elämään antamaan / kuinka onnekkaita he ovat.

 

["vieras"]

Mulla mitään tilastoja ole, mutta kysymys kuuluikin: "Tuntuuko teistä...?" Minusta tuntuu että normisuomalaislapsella ei ole mahdollisuutta puoleenkaan tuosta listasta, mutta se toki on ihan mutua. Mutta lähinnä siis tiedustelinkin vain, että onko muillakin sellaista, että välillä meinaa pakahtua onnesta, kun ajattelee millaisen alun lapsilleen on pystynyt elämään antamaan / kuinka onnekkaita he ovat.

Ei tunnu. Tarkoitan, että minusta ei tunnu siltä, että keskivertoperheessä elävät lapseni olisivat sen onnekkaampia kuin muutkaan keskivertoperheissä elävät lapset. Suomessa lapset ja nuoret voivat paremmin kuin koskaan, mutta huono-osaiset lapset voivat huonommin kuin ennen. Suurimmalle osalle lapsista nuo mainitsemasi asiat ovat ihan arkipäivää eikä mitään ylellisyyttä, jota vain harvat ja valitut saavat osakseen.

 

[just]

No noin kun kysyt, niin esim. näistä asioista perheessämme tykkään:

- sivistys
- kielitaito
- kulttuurientuntemus ja suvaitsevaisuus
- ihanat isovanhemmat ja muut sukulaiset
- terveys
- rahaa
- kaunis koti jonne kaikki ovat aina tervetulleita
- vilkas sosiaalinen elämä
- toisiaan ja lastaan rakastavat vanhemmat
- matkustelua
- "hyvän elämän esimerkki" (ts. tietyt arvot, kannustus ja esimerkki koulutukseen jne.)
- aikaa (äiti kotona ja isänkin työpäivät kohtuullisen pituisia)

Mitäs vielä... Ai niin, no ainakin terveelliset ruokailutottumukset ja muutenkin elämäntavat)

höh. kade tästä.
meillä ei ole noita. sivistys??? mistä sen huoma?
Kielitaito? no minä ja mies osataan muutamia kieliä, lapset eivät osaa kuin koulun pakolliset kielet, eivät ole vapaaehtoisia ottaneet.
kulttuurien tuntemus. mistä olette hankkineet sitä? meillä ei tätäkään.
isovanhemmat, kaukana, ja odotukset eivt kohtaa.
terveys ja raha riittävä
koti ei ole mikään sisustuslehtikoti, ei tod.
lapsilla vapaus kutsua itselleen vieraita.
toisiamme ja lapsiamme rakastamme ja hyvän elämän esimerkin yritämme antaa.

 

[just]

voitko ap täsmentää? miten tuo kulttuuri kielet sivistys jne on hankittu ja näkyvät?

 

[Sama juttu]

[QUOTE="mie";26012656]Saavat mielestäni. Ja syy tähän on se että meillä miehen kanssa on välit todella hyvässä kunnossa. Rakastamme toisiamme ja kunnioitamme ja se on meillä kodin perusta ja pohja. Tärkeä meille vanhemmille myös. Kohtelemme toisiamme hyvin ja nuo tavat tuntuvat heijastuvan ihan suoraan lapsiin. [/QUOTE]

Minusta myös tuntuu, että mieheni ja minun välinen rakkaus on se kaikkein arvokkain lahja, jonka osaan lapsellemme tarjota. En tiedä onko meillä rakkautta jotenkin enemmän kuin muilla perheillä, mutta sen tiedän, että ilman mieheni hellyyttä ja tukea en mitenkään jaksaisi arjessa olla sellainen äiti kuin olen.

Niinä hetkinä kun nauramme ja hulluttelemme ja pusuttelemme yhdessä, mietin välillä että voiko kenelläkään olla kotonaan näin ihanaa. Ehkä ajattelen näin siksi, että itse vartuin kylmässä kodissa ja toivoin usein että saisin nähdä jonkinmoisen hellyydenpilkahduksen vanhempieni välillä.

Toisaalta tiedän ja tiedostan myös, että jokaisen lapsuudessa on jotakin, joka jää hampaankoloon. Kriisien kauttahan kaikki kasvu tapahtuu. Viisautta on ymmärtää, että se mikä minulle näyttäytyy ihanana ja idyllisenä, voi olla lapseni mielestä poroporvarillisuutta tai jotakin vielä kamalampaa.

 

["vieras"]

Onhan noi kaikki onnellisia asioita, joista voi olla ylpeä. Varo kuitenkin ettet petaa itselles ongelmia, kun lapset tulee murrosikään. Kaikki ei aina ole täydellistä, kun perheessä riehuu murrosikä.

 

[Jellonainen]

Minusta on outoa, jos joku oikeasti pohtii tuollaisia asioita. Minusta lastenkasvatuksessa on ihan riittävästi työtä muutenkin, ei tässä enää pysty vertailemaan itseään muihin. Hulluksihan sitä tulisi, sillä aina löytyy joku täydellisempi ja jaksavampi äiti ja (ainakin ulospäin) onnellisempi perhe.

Teen parhaani enkä vertaile siihen, miten muilla menee.

 

["mona"]

No jos mä sitä ajattelen niin kyllä musta tuntuu siltä että meidän lapset saavat paremman lapsuuden kuin moni muu suomalaislapsi. Mutta en mä ehkä hirveän usein sitä ajattele..

 

[Mummeliisa]

Tavallaan joo.
Koen , että noilla on ollut hyvä lapsuus kaikilla.
Osalla tosin loppui aiemmin kuin olisin toivonut.

Toisaalta koen myös että itselläni on ollut jotakuinkin Loistava lapsuus useimpiin verrattuna - ja kokemusta ryydittää oivallus että nykyään siitä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

 

["Leena"]

No noin kun kysyt, niin esim. näistä asioista perheessämme tykkään:

- sivistys
- kielitaito
- kulttuurientuntemus ja suvaitsevaisuus
- ihanat isovanhemmat ja muut sukulaiset
- terveys
- rahaa
- kaunis koti jonne kaikki ovat aina tervetulleita
- vilkas sosiaalinen elämä
- toisiaan ja lastaan rakastavat vanhemmat
- matkustelua
- "hyvän elämän esimerkki" (ts. tietyt arvot, kannustus ja esimerkki koulutukseen jne.)
- aikaa (äiti kotona ja isänkin työpäivät kohtuullisen pituisia)

Mitäs vielä... Ai niin, no ainakin terveelliset ruokailutottumukset ja muutenkin elämäntavat)

Minä joudun omien lasteni kohdalla surukseni toteamaan päinvastaista kuin sinä, ikävä kyllä. Ahdistaa, kun lapseni saavat monessakin mielessä huonommat lähtökohdat elämään. Tuo sinun listasi on minulle saavuttamaton unelma. Kunpa voisin hypätä tuollaiseen elämään!

Toivottavasti osaat myös opettaa lapsellesi, että hyvä elämä ja moiset puitteet eivät ole itsestään selvyys, eivätkä myöskään täysin oman työn tulosta.