Ei se imetys vaan oikeen lähteny.. Oltiin sairaalassa 9 päivää synnytyksen jälkeen, poitsu oli valohoidossa. Laskettiin miehen kanssa, että tosta ajasta yhteensä 6 vuorokautta oli siellä valon alla. Hoitajat teki kaikki hoitotoimenpiteet (vaipanvahdot yms) sillä aikaa kun poika oli siellä ja toivat vaan vauvan mulle syötettäväks. Alusta asti annettiin lisämaitoa siellä kun bilirubiinien takia ei jaksanu sitte imeä tarpeeks. Jotenki mulle vaan tuli sellanen olo, että oon pelkkä syöttökone, en muuta.
Siitä se varmaan sillon lähti, tää pienimuotonen synnytyksen jälkenen masennus (tosin on melkeen jo ohi, aika huimasti valosemmat päivät jo vaikuttaa). Oli aikamoista taistelua se imetys. Ei oltu pojan kanssa ihan anatomisesti yhteensopivia joten vauva kiukkus kun ei saanu tissistä kiinni ja mulla meni hermo. Plus että jostaan syystä koko imetys ahdisti ihan sikana. Ja viel enemmän ahdisti se, että se ei onnistunu.
Nojoo, kai se olis onnistunu jos olisin veitsi kurkulla ja tissit ruvella yrittäny, mut ihan molempien mielenterveyden takia parempi näin. Jonkun aikaa pumppailin, mut sit alko tulla niin onnettomia saaliita että annoin senki olla.