Tuosta eroamisesta käytännössä,

[yhä harmaana]

toiseen ketjuun kirjoittelin jo meidän tilanteesta. Nyt todella näyttäisi ero olevan edessä, riidellään joka asiasta ja ahdistaa. Mitään kolmansia osapuolia tilanteeseen ei liity, onko tuo sitten jotain erilleenkasvamista tai vastaavaa? Luulen että kaikki on tapahtunut liian nopeasti, yhteenmuutto ja lapset. Lisäksi viimevuosina on tapahtunut kaikkea muuta ikävää mikä on tehnyt elämästä raskaan ja tuntuu että kaikki voimat menee arjen pyörittämiseen, töihin ja lapsiin. Parisuhteelle ei ole jäänyt mitään. Välillä mietin itsekseni kuka tuo ihminen on ja miksi olen perustanut perheen juuri hänen kanssaan. Kuitenkin tuntuu että tunteita olisi yhä olemassa, jossain.

Mies on se joka ehdotti alunperin eroa ja olen itsekin sitä mieltä ettei näin voi jatkua, en halua lasten kasvavan tällaisessa kodissa missä vanhemmat vain riitelee ja on kireitä. En kuitenkaan haluaisi vielä allekirjottaa eropapereita, pidän sitä niin vakavana asiana. Siis mielummin haluaisin kokeilla ensin ihan rauhassa ainakin muutaman kuukauden tuollaista omaa asumuseroa että saataisiin molemmat vähän tuulettua ja koota ajatuksia. Haettaisiin eroa vasta sitten kun ollaan varmoja ettei meistä enää tule mitään.

Mies kuitenkin haluaa hoitaa nuo käytännön asiatkin vireille samoin tein kun on hakemassa omaa kämppää. Nyt kun joudutaan paljastamaan tilanteemme myös sukulaisille ja ystäville, tiedän sen tulevan täytenä yllätyksenä lähes kaikille.

Kysyisin kuitenkin onko tuo ehdotukseni eropapereiden viivyttämisestä typerä? Pitäisikö vain suosiolla taipua miehen tahtoon vai yrittää vielä puhua häntä odottamaan?

 

[chrissy]

muuttakaa erilleen, mutta ette kirjottele mitään papereita vielä.. katsokaa hetken aikaa sitä ja jos ei tunnu hyvältä nii sitten

 

[D-mamma]

kannattaa laittaa paperit menemään,siinähän on puolen vuoden harkinta-aika jonka jälkeen vasta haetaan lopullista eroa. siinä tais olla puoli vuotta kans aikaa toimittaa paperit. ja jos ei haluakkaan erota niin ei tarvii tehdä mitään,se vaan raukeaa kun määräaika menee umpeen

 

[muumuu]

Jos yhtään mietityttää niin kannattaa kokeilla jotakin perheneuvontaa (jos siis ette oo jo koittanu), varsinki kun on lapsia.

 

[r u u s a]

Siis sä haluaisit "tuulettua". Mitä se tarkoitttaa?

 

[ap]

Siis sä haluaisit "tuulettua". Mitä se tarkoitttaa?

Siis käytännössä muuttaa erilleen ja katsoa miltä tuntuu elämä ilman toista. Tiedän ettei tällä hetkellä suju, mutta en ole vielä täysin luopunut toivosta. Eli asuttaisiin jokunen kuukausi erillämme ja katsottaisiin miltä sitten tuntuu, halutaanko vielä yrittää uudestaan vai laitetaanko eropaperit menemään.

 

[kokenut]

kannattaa kokeilla. Itse erosin - ja kadun katkerasti.

 

[ap]

kannattaa laittaa paperit menemään,siinähän on puolen vuoden harkinta-aika jonka jälkeen vasta haetaan lopullista eroa. siinä tais olla puoli vuotta kans aikaa toimittaa paperit. ja jos ei haluakkaan erota niin ei tarvii tehdä mitään,se vaan raukeaa kun määräaika menee umpeen

Sitä mieskin sanoo että tuossa jää sitä harkinta-aikaa. Kuitenkin pidän tuota papereiden laittamista jo niin isona asiana etten halua tehdä sitä ennen kuin olen varma. Kai jäänyt jotain traumoja siskosta ja (nykyään jo)ex-miehestään jotka kerkesivät ties kuinka monta kertaa laittaa eroa vireille palaten aina välissä yhteen.

 

[ölömölö]

Tiedän kyllä sellaisia pareja jotka on kokeilleet erillään asumista muutaman kuukauden ja olleet tyytyväisiä kokeiluun, toiset eronneet, toiset palanneet yhteen. Pitää siis olla valmis myös siihen että ero tulee (mutta te ilmeisesti olette jo hyvin pitkällä siinä). Ja tosiaan ero raukeaa jos ei vahvista erohakemusta puolen vuoden kuluttua. Voimia!

 

[anu]

kannattaa kokeilla. Itse erosin - ja kadun katkerasti.

:hug: eikö paluuta entiseen enää sit ole? miks kaduttaa?

 

[vieras vielä]

kannattaa kokeilla. Itse erosin - ja kadun katkerasti.

:hug: eikö paluuta entiseen enää sit ole? miks kaduttaa?

Ei ole. Mies löysi uuden äkkiä. Niin itsekin, mutta ero oli NIIN TURHA, niin turha eikä vaihto ollut parempaan. Erosin omasta aloitteestani hyvästä miehestä 30v. kriisini vuoksi. Paluuta ei ole. Mies ei eroa lainkaan halunnut. En missään tapauksessa ole halunnut mitenkään aiheuttaa lisämurheita hänelle eikä hän tietenkään tiedä asiasta. Elän eteenpäin.

 

[r u u s a]

Mä en muuta osaa sanoa, kun että tää "roikkuva" tilanne ahdistaa.

Mä olen varma, että haluan eron. Mies taas on sitä mieltä, että niin kauan kuin asutaan samassa taloudessa, ollaan yhdessä.


Helvetin helvetti. *ryhtyy etsimään asuntoja*

 

[D-mamma]

Mä en muuta osaa sanoa, kun että tää "roikkuva" tilanne ahdistaa.

Mä olen varma, että haluan eron. Mies taas on sitä mieltä, että niin kauan kuin asutaan samassa taloudessa, ollaan yhdessä.


Helvetin helvetti. *ryhtyy etsimään asuntoja*

sulla on aika lailla sama tilanne kun meillä
:hug:

 

[anu]

kannattaa kokeilla. Itse erosin - ja kadun katkerasti.

:hug: eikö paluuta entiseen enää sit ole? miks kaduttaa?

Ei ole. Mies löysi uuden äkkiä. Niin itsekin, mutta ero oli NIIN TURHA, niin turha eikä vaihto ollut parempaan. Erosin omasta aloitteestani hyvästä miehestä 30v. kriisini vuoksi. Paluuta ei ole. Mies ei eroa lainkaan halunnut. En missään tapauksessa ole halunnut mitenkään aiheuttaa lisämurheita hänelle eikä hän tietenkään tiedä asiasta. Elän eteenpäin.

:hug: voi surkeus. :hug: kuinkahan paljon on näitä turhia eroja kun nykyvään erotaan niin helposti.

 

[ap]

Mä en muuta osaa sanoa, kun että tää "roikkuva" tilanne ahdistaa.

Mä olen varma, että haluan eron. Mies taas on sitä mieltä, että niin kauan kuin asutaan samassa taloudessa, ollaan yhdessä.


Helvetin helvetti. *ryhtyy etsimään asuntoja*

Onnea asunnon löytymiseen!

kai tilanne olisikin selkeämpi jos tietäisi varmasti että ero on oikea ratkaisu. Kuitenkin olisin valmis laskemaan että molempien väsymys raskaaseen tilanteeseen on osatekijänä siihen että meillä on nyt tällaista. En odota liikoja, sanotaan vaikak että olen 80% eron kannalla, mutta tuo jäljelle jäävä 20% kuitenkin kaihertaa.

Siksi haluaisin juuri kokeilla tuota erillään asumista, josko silloin saisi tunteet selviämään. Jos vaikka tulisi kovin huojentunut olo ja tajuaisi ettei enää kannata hakata päätä seinään, silloin voisi hakea eroa ilman jossitteluja mielessä.

 

[r u u s a]

Mä en muuta osaa sanoa, kun että tää "roikkuva" tilanne ahdistaa.

Mä olen varma, että haluan eron. Mies taas on sitä mieltä, että niin kauan kuin asutaan samassa taloudessa, ollaan yhdessä.


Helvetin helvetti. *ryhtyy etsimään asuntoja*

sulla on aika lailla sama tilanne kun meillä
:hug:

Paitsi että mulla on käytännössä täydellinen mies, joka siis yhä uskoo, että toivoa on, ja kun mä lähden, sanon jo toisen kerran heit.

Montako kertaa pitää kyetä hylkäämään? Mä en jaksa tätä. :headwall: