En siis jaksanut lukea koko ketjua läpi, enkä tiedä, mikä tilanne siellä on ja mikä tuon kortin tarina oikeesti on, mutta tuli mieleen yks oma sotku nuoruusvuosilta, johon myös liittyi postikortti. Tämä ei siis mitenkään liity tuohon toiseen ketjuun, siihen en ota kantaa, mutta tän oman juttuni haluan kertoa.
Tää tapahtui siis aikana ennen kännyköitä ja nettiä, joskus 90-luvun alussa. Tapasin teatterifestareilla miehen, jonka kanssa vietin koko viikonlopun. Mies sanoi olevansa vapaa, enhän muuten ois hänen kanssaan millekään alkanutkaan. Osoitteita tai puhelinnumeroita ei vaihdettu, mutta viikonlopun jälkeen halusin ottaa yhteytta ja hankin muistaakseni numerotiedustelusta miehen osoitteen. Lähetin hälle kortin, jossa oli jotain juttua tyyliin "ois kiva vielä tavata" jne., ja mun puhelinnumero. No, menee pari päivää, ja mulle soittaa hyvin kiukkuinen nainen joka tivaa, miksi olen lähettänyt hänen miehelle tämmöisen kortin, ja että mikäs juttu tää nyt on.
Mä muistan sen tunteen mikä mulle tuli, olin aivan kauhuissani! Olinko siis sotkeutunut ukkomieheen, oliko se mies kusettanut mua ihan täysillä, mitä helvettiä, ei voi olla totta... Ja kamala syyllisyys, muistan että menin aivan lukkoon siinä puhelimessa ja se nainen raivosi toisessa päässä. Jotenki musta kuitenki tuntui, ettei me puhuttu samasta miehestä, nainen kuulosti paljon vanhemmaltakin kuin me, tai se mies. Siinä kun sitten rauhotuin ja aloin kyseleen tästä tän naisen miehestä niin kävi ilmi, ettei todellakaan puhuta samasta miehestä. Onneksi. Tosin tämä toinenkin mies oli ollut edellisenä viikonloppuna reissussa, mutta ei todellakaan teatterifestareilla vaan työmatkalla jossain aivan muualla.
No, sain tän "mun" miehen oikean osoitteen selville festareiden osanottajaluettelosta ja silloin selvi, että hän käyttää toista nimeään epävirallisesti, ja virallisissa paikoissa (kuten numerotiedustelussa) on kaikki sitten sillä ensimmäillä nimellä, josta mä en tiennyt mitään. En muista, soitinko hälle sitten vai kirjoitinko vai mitä, yhteydessä kuiteski oltiin ja miestä nauratti tää sotku aivan kamalasti, mutta mua ei. Laitoin tälle ekalle miehellekin ja hänen vaimolleen vielä uuden anteeksi pyyntö-kortin jossa selitin koko jutun.
Että kaikkea sitä voi sattua...
Tää tapahtui siis aikana ennen kännyköitä ja nettiä, joskus 90-luvun alussa. Tapasin teatterifestareilla miehen, jonka kanssa vietin koko viikonlopun. Mies sanoi olevansa vapaa, enhän muuten ois hänen kanssaan millekään alkanutkaan. Osoitteita tai puhelinnumeroita ei vaihdettu, mutta viikonlopun jälkeen halusin ottaa yhteytta ja hankin muistaakseni numerotiedustelusta miehen osoitteen. Lähetin hälle kortin, jossa oli jotain juttua tyyliin "ois kiva vielä tavata" jne., ja mun puhelinnumero. No, menee pari päivää, ja mulle soittaa hyvin kiukkuinen nainen joka tivaa, miksi olen lähettänyt hänen miehelle tämmöisen kortin, ja että mikäs juttu tää nyt on.
Mä muistan sen tunteen mikä mulle tuli, olin aivan kauhuissani! Olinko siis sotkeutunut ukkomieheen, oliko se mies kusettanut mua ihan täysillä, mitä helvettiä, ei voi olla totta... Ja kamala syyllisyys, muistan että menin aivan lukkoon siinä puhelimessa ja se nainen raivosi toisessa päässä. Jotenki musta kuitenki tuntui, ettei me puhuttu samasta miehestä, nainen kuulosti paljon vanhemmaltakin kuin me, tai se mies. Siinä kun sitten rauhotuin ja aloin kyseleen tästä tän naisen miehestä niin kävi ilmi, ettei todellakaan puhuta samasta miehestä. Onneksi. Tosin tämä toinenkin mies oli ollut edellisenä viikonloppuna reissussa, mutta ei todellakaan teatterifestareilla vaan työmatkalla jossain aivan muualla.
No, sain tän "mun" miehen oikean osoitteen selville festareiden osanottajaluettelosta ja silloin selvi, että hän käyttää toista nimeään epävirallisesti, ja virallisissa paikoissa (kuten numerotiedustelussa) on kaikki sitten sillä ensimmäillä nimellä, josta mä en tiennyt mitään. En muista, soitinko hälle sitten vai kirjoitinko vai mitä, yhteydessä kuiteski oltiin ja miestä nauratti tää sotku aivan kamalasti, mutta mua ei. Laitoin tälle ekalle miehellekin ja hänen vaimolleen vielä uuden anteeksi pyyntö-kortin jossa selitin koko jutun.
Että kaikkea sitä voi sattua...
