Tuosta pienen vauvan hoitoon jättämisestä tuli mieleeni

[vieras]

Vauva voi myös paeta turvatonta "tilannetta" esim. hoidossa ollessaan nukkumalla paljon. Uneen pääsy lohduttaa vauvaa, joka ei ole oman äidin sylissä. Pitää muistaa, että vauva tunnistaa äitinsä jo synnytyslaitokselta. Sikiöaikana vauva oppii jo tuntemaan äitinsä.

Tuota minä olen juuri miettinyt, kun minulla on ollut muutaman kerran erään läheisen vauva yökylässä. Vauva on nukkunut meillä PALJON paremmin kuin kotonaan. Ei yhtään kitise, kun laitan nukkumaan ja nukkuu koko yön syömättä kun taas kotona herää syömään 1-3kertaa yössä eikä todellakaan koskaan nuku koko yötä putkeen. Muutenkaan ei meillä paljon inahda mistään. On itkenyt hiukan korkeintaan siinä vaiheessa, jos en ole saanut maitoa lämmitettyä riittävän nopsaan.

Olen siis miettinyt, että johtuuko siitä että hoidan erilaisella varmuudella vauvaa kuin hänen vanhempansa vai minkä verran siinä on mukana sitä osuutta, että vauva "sulkee" itsensä koska hänet on jätetty niin pitkäksi aikaa?

 

[ap]

sellaisia tapauksia minunkin tuttavapiirissä on, että on mielialalääkkeet ja huono itsetunto, taustalla äiti joka ei osannut tai halunnut olla äiti ja lasta hoitivat muut.

Tässäkin tapauksessa on myös niin, että lapsen isä on hoitanut vauvaa tosi paljon äidin mennessä omissa menoissaan.

 

[juu]

Mun tuntemani äidit jotka ei osaa vastata vauvan tarpeisiin on empatiakyvyttömiä, tunnevammaisia, narsisteja, psykopaatteja, ja tunnekylmiä, ei suinkaan mielialalääkkeiden käyttäjiä

 

[vieras]

Tiedän myös lapsia joita on hoidettu hyvin eli itkuun on vastattu heti jne, mutta ovat olleet jo ihan vauvasta asti mummulassa yökylässä. Yhtä ja kahta yötä kerralla. Sielläkin saaneet ihan ykkösluokkaista hoitoa varmasti, mutta eihän se äidin syli ole kuitenkaan. Ja ovat juurikin tuollaisia, että sylittely ja halittelu on heille vierasta ja jotenkin sulkeutuvat.

 

[k]

sellaisia tapauksia minunkin tuttavapiirissä on, että on mielialalääkkeet ja huono itsetunto, taustalla äiti joka ei osannut tai halunnut olla äiti ja lasta hoitivat muut.

Tässäkin tapauksessa on myös niin, että lapsen isä on hoitanut vauvaa tosi paljon äidin mennessä omissa menoissaan.

minä olen isän hoitama, samoin kuin muut sisarukseni. Meillä äiti kävi töissä ja isä oli koti-isänä. Äiti on ollut minulle aina kovin etäinen, isä taas läheinen.Siskollani on mielialaongelmia ja niiden epäillään johtuvan jostain varhaislapsuudessa tapahtuneesta.Olisiko liian aikainen ero äidistä, äiti kun meni töihin heti kun 3kk äitiysloma loppui...??itse sain olla äidin kanssa vajaa 1 vuotiaaksi ennenkuin palasi töihin.

 

[vieras]

Esikoisemme ollessa vauva eräs ystväni syyllisti minua jatkuvasti siitä, kun en antanut vauvaa kenellekään koskaan hoitoon. Uhitteli aina sillä miten parisuhde kärsii, jos ei koskaan ole miehen kanssa kaksin ja että lapsemme ei ikinä opi olemaan hoidossa, jos sitä ei vauvasta asti jätä jonnekin hoitoon jne.

No en ole antanut yhtäkään neljästä lapsestani hoitoon alle 2vuotiaana ja kaikki ovat oppineet silti menemään joskus yökyläänkin. Ja siitä parisuhteesta... me olemme edelleen yhdessä, ystäväni ja hänen miehensä ovat eronneet ajat sitten.

 

[-]

sellaisia tapauksia minunkin tuttavapiirissä on, että on mielialalääkkeet ja huono itsetunto, taustalla äiti joka ei osannut tai halunnut olla äiti ja lasta hoitivat muut.

Tässäkin tapauksessa on myös niin, että lapsen isä on hoitanut vauvaa tosi paljon äidin mennessä omissa menoissaan.

minä olen isän hoitama, samoin kuin muut sisarukseni. Meillä äiti kävi töissä ja isä oli koti-isänä. Äiti on ollut minulle aina kovin etäinen, isä taas läheinen.Siskollani on mielialaongelmia ja niiden epäillään johtuvan jostain varhaislapsuudessa tapahtuneesta.Olisiko liian aikainen ero äidistä, äiti kun meni töihin heti kun 3kk äitiysloma loppui...??itse sain olla äidin kanssa vajaa 1 vuotiaaksi ennenkuin palasi töihin.

Voi tietysti ongelmat johtua tuostakin, mutta kyllä näille lisääntyville mielenterveysongelmille täytyy joku muukin syy olla. Aikanaan ihmisten elämä oli huomattavasti rankempaa ja lapsille oli töiden lomassa vain vähän aikaa (esim. oma äitini vast'ikään kertoi, että häntä ei oma äiti pystynyt käytännössä ollenkaan hoitamaan, kun hän pyöritti yksin karjataloutta; äidilläni oli sitten heti syntymästä ulkopuolisia hoitajia). Enemmän uskon nuorten aikuisten mielenterveysongelmien johtuvan näköalattomuudesta ja lisääntyneistä eri elämänalueiden suorituspaineista.

 

[k]

Esikoisemme ollessa vauva eräs ystväni syyllisti minua jatkuvasti siitä, kun en antanut vauvaa kenellekään koskaan hoitoon. Uhitteli aina sillä miten parisuhde kärsii, jos ei koskaan ole miehen kanssa kaksin ja että lapsemme ei ikinä opi olemaan hoidossa, jos sitä ei vauvasta asti jätä jonnekin hoitoon jne.

No en ole antanut yhtäkään neljästä lapsestani hoitoon alle 2vuotiaana ja kaikki ovat oppineet silti menemään joskus yökyläänkin. Ja siitä parisuhteesta... me olemme edelleen yhdessä, ystäväni ja hänen miehensä ovat eronneet ajat sitten.

Mulla sama, jotkut pitäneet hysteerisenä äitinä kun en oo antanu alle 1v hoitoon kuin pakottavasta syystä maksimissaan 3 tunniksi.Eli olin lähes sen 24/7 vauvani kanssa eikä se ahdistanut mua yhtään, nautin siitä. Ahdistanut olis se, jos olis pitäny olla vauvasta erossa! Esikoiseni oli ensimmäistä kertaa vieraalla hoidossa (=joku muu kuin isänsä tai mummi)3vuotiaana,kuopus ollut vähän aiemmin isoveljensä kanssa.Esikoinen on ollut kotihoidossa 5vuotiaaksi.5vuotiaana aloitti päiväkodin ja vaikka siihen asti oli kotona ja lähes 24/7 isän tai äidin hoidossa, niin poika on ollut päiväkodissa reipas, jää sinne mielellään, ei ikävöi, vasu-keskustelussa kerrottiin että on kaikilta tiedoiltaan ja taidoiltaan samalla tasolla kuin päiväkodissa 1vuotiaasta asti olleet ikätoverinsa ja että lapsesta näkee selvästi että hänellä on turvallinen kiintymyssuhde vanhempiinsa. Ja minulle kun joku kehtasi väittää että lapsi ei kehity kotihoidossa, että siihen tarvitaan päiväkotia.

Kun esikoinen oli vauva, avauduin anopilleni siitä, kuinka jotkut olettaa, että pitäisi antaa vauva hoitoon ja jopa yökylään parisuhteen edistämiseksi. Anoppini lohdutti ja sanoi että hän ei ainakaan edes ottaisi alle vuoden vanhaa lapsenlastaan yökylään, että hänen mielestään vauvan paikka on äidin tissillä eikä mummin pullolla.Se helpotti itseäni kovasti .

Niin, ja olemme edelleen naimisissa ja parisuhteemme on hyvällä mallilla, vaikkei olla vauvaa yökylään laitettukaan ja vaikka lapsemme ovat tosi harvoin hoidossa missään enempää kuin 3 tuntia (päiväkotia lukuunottamatta).Ystäväni, joka työnsi 3 lastaan mummolaan jopa viikoksi kerrallaan, on eronnut. parisuhdetta voi hoitaa lyhyemmälläkin ajalla, itse jätämme lapset 2-3 tunniksi hoitoon voidaksemme olla kahdestaan. Samoin hyödynnämme illan, kun lapset jo nukkuvat ja saamme olla kaksin.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Allekirjoitat? Eli sinusta on ihan sama kuka vauvaa hoitaa ja että sinun vauvoillesi mummu on ollut yhtä hyvä kuin äiti? No minun lapsillani ei ole tuota tilannetta ollut vaan äiti on aina heille äiti.

Kyllä. äiti ei ole mikään pyhä lehmä, joka on ainut ja oikea hoitaja lapselle.

 

[äiti]

Allekirjoitat? Eli sinusta on ihan sama kuka vauvaa hoitaa ja että sinun vauvoillesi mummu on ollut yhtä hyvä kuin äiti? No minun lapsillani ei ole tuota tilannetta ollut vaan äiti on aina heille äiti.

Kyllä. äiti ei ole mikään pyhä lehmä, joka on ainut ja oikea hoitaja lapselle.

ei ei olekaan, mutta terve ja normaalilla järjellä varutettu TUORE äiti on sitoutunut lapseensa niin jo raksauden aikana että ei heti synnäriltä päästyään anna lastaan vaikka viikoksi pois mummin hoitoon "muuten vain".
Mummit ja papat on tärkeitä ja ihania, mutt vastasyntyneelle se tutuin on se oma äiti - johan lapsi sen oman äidin tunnistaa hajusta ja äänestä jne.

Vastasyntyneelle, se oma äiti on - ja kuuluukin olla - pyhä lehmä. eikä sen saa kuvitella olevan pois keneltäkään.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

ei ei olekaan, mutta terve ja normaalilla järjellä varutettu TUORE äiti on sitoutunut lapseensa niin jo raksauden aikana että ei heti synnäriltä päästyään anna lastaan vaikka viikoksi pois mummin hoitoon "muuten vain".
Mummit ja papat on tärkeitä ja ihania, mutt vastasyntyneelle se tutuin on se oma äiti - johan lapsi sen oman äidin tunnistaa hajusta ja äänestä jne.

Vastasyntyneelle, se oma äiti on - ja kuuluukin olla - pyhä lehmä. eikä sen saa kuvitella olevan pois keneltäkään.

Kuka tässä on suoraan synnäriltä puhunut hoitoon jättämisestä? En mä ainakaan. Mutta jos äiti ei jostain syystä pysty hoitamaan lasta, kuka tahansa muu, motivoitunut henkilö pystyy täyttämään äidin paikan.