M
MiSAA
Vieras
Olen polttanut kohta 9 vuotta ja haluaisin lopettaa, enemmän kuin mitään. Olen kerran lopettanut n. vuosi sitten ja olin 2kk polttamatta. siinä ajassa pääsin siihen pisteeseen etten enää ajatellut tupakkaa edes joka päivä kunnes olin idiootti ja menin yhden polttamaan "huvikseen"
siitähän se taas lähti ja taas on vuosi poltettu..
millä ihmeen ilveellä saisin lopetettua. tuntuu että kun lopetan niin koko elämä seisahtuu joka kuulostaa sairaalta, varsinkin niille jotka eivät ole koskaan tuprutelleet.. tuntuu että päivistä tulee todella pitkiä, tekee mieli vaan nukkua ja jotenkin asiat tuntuu merkityksettömiltä. koko ajan takaraivossa tuntuu raivo ja raivoan lemmikeille ja miehelle vaikka hänkin yrittää lopettaa samaan aikaan. mulla on limaisuutta, yskää ja tuntuu että joskus keuhkot kipeät (eihän ne voi olla..) ja kurkku karhea. silti kerta toisensa jälkeen otan savukkeen ja menen pihalle polttelemaan.
mua ahdistaa se että olenko oikeasti näin kova pelle etten pysty tuota ällöttävää tapaa lopettamaan..
haluaisin niin syödä terveellisesti ja liikkua ja olla savuton mutta tuntuu että jokin suurempi voima pitää mua otteessaan tuon tupakan suhteen. kiroan sen päivän kun menin tyhmänä polttamisen aloittamaan..
sitten jos jollain ihmeen kaupalla pystyisin tämän lopettamaan ja saamaan hyvät fiilikset niin työpaikalla työkaverit polttaa ja haisee kun tulevat takaisin sisälle töihin ja työmatkan teen sellaisen ystävän kyydissä joka polttaa.. koettelee todella..
millä ihmeen ilveellä saisin lopetettua. tuntuu että kun lopetan niin koko elämä seisahtuu joka kuulostaa sairaalta, varsinkin niille jotka eivät ole koskaan tuprutelleet.. tuntuu että päivistä tulee todella pitkiä, tekee mieli vaan nukkua ja jotenkin asiat tuntuu merkityksettömiltä. koko ajan takaraivossa tuntuu raivo ja raivoan lemmikeille ja miehelle vaikka hänkin yrittää lopettaa samaan aikaan. mulla on limaisuutta, yskää ja tuntuu että joskus keuhkot kipeät (eihän ne voi olla..) ja kurkku karhea. silti kerta toisensa jälkeen otan savukkeen ja menen pihalle polttelemaan.
mua ahdistaa se että olenko oikeasti näin kova pelle etten pysty tuota ällöttävää tapaa lopettamaan..
haluaisin niin syödä terveellisesti ja liikkua ja olla savuton mutta tuntuu että jokin suurempi voima pitää mua otteessaan tuon tupakan suhteen. kiroan sen päivän kun menin tyhmänä polttamisen aloittamaan..
sitten jos jollain ihmeen kaupalla pystyisin tämän lopettamaan ja saamaan hyvät fiilikset niin työpaikalla työkaverit polttaa ja haisee kun tulevat takaisin sisälle töihin ja työmatkan teen sellaisen ystävän kyydissä joka polttaa.. koettelee todella..