L
Lähetti
Vieras
Ensiksi kerron vähän itsestäni. Olen 33-vuotias mies, pitkässä suhteessa ja kyvytön saamaan lapsia. Rakastan lapsia ja esimerkiksi siskoni lapset on meillä usein yökylässä. Tunnen jonkun verran vihaa ihmisiä kohtaan jotka laiminlyövät lapsiaan ja haluaisin tarkistaa missä mennän.
Siskoni on nuori 24-vuotias nainen. Hänellä on 3 lasta kahden eri miehen kanssa. Ensimmäinen lapsi syntyi hänen ollessa vain 18 ja toinen pari vuotta esikoisen jälkeen. Siskoni erosi silloisesta miehestään ja muutti lasten kanssa omilleen. Ei mennyt kuin vuosi erosta ja siskolla oli uusi aviomies ja uusi mitä ihanin vauva. Sitten meni taas vuosi ja uusikin mies sai jäädä.
Nyt hänellä on jälleen uusi mies kierroksissa ja pelkään, että tällainen toiminta vahingoittaa hänen lapsiansa. Varsinaisesti hän ei lyö lapsia laimin, mutta aikaa heidän harrastuksille yms. ei riitä. Lisäksi lapset on joka toinen viikonloppu ja satunnaisesti viikolla isiensä luona. Tästäkin huolimatta siskoni "oma aika" ei riitä ja hän usein järjestää lapset myös "omina" viikonloppuina joko lasten isille, isovanhemmille ja minulle. En kysele häneltä missä mennään, mutta tiedän ettei vakuuttelut opiskeluista yms. ole osatotuus. Lapset olivat hänen kesälomallaan vain viikon hänen kanssaan ja loput isillään, isovanhemmillaan tai minulla.
Nyt on taas uusi mies kierroksissa ja hirveästi pelkään, että tulee taas uusi lapsi ja historia toistaa itseään. Olenko minä turhaan huolestunut vai onko oikein kehottaa siskoa katsomaan peiliin ja kysymään itseltään mitä hän oikein elämältään tahtoo ja mitä hän voi tarjota lapsilleen? Mielestäni se, että kaikki mahdollinen vapaa-aika käytetään mieluummin muualla kuin lasten kanssa on tällaiselle miehelle kuin minä mitä hirvittävin asia.
Yritin kesällä nätisti puhua näistä loma-asioista, mutta sain osakseni pelkkää ivaa ja tietenkin sen kaikkein pahimman ja iskun arimpaan paikkaan. Kuulemma kun en ole isä en ole hänelle missään arvossa kommentoimaan kasvatuksellisia asioita. Se sattui kamalasti.
Miten tällainen asia otetaan esille niin, että siitä voidaan käydä järkevä keskustelu. Viimeksi kun lapset tulivat tänne niin nuorempi tihrusti itkua ja kysyi "minkä takia äiti antaa meidät aina lomalla pois". Mitä tuollaiseen kysymykseen vastaisit?
Siskoni on nuori 24-vuotias nainen. Hänellä on 3 lasta kahden eri miehen kanssa. Ensimmäinen lapsi syntyi hänen ollessa vain 18 ja toinen pari vuotta esikoisen jälkeen. Siskoni erosi silloisesta miehestään ja muutti lasten kanssa omilleen. Ei mennyt kuin vuosi erosta ja siskolla oli uusi aviomies ja uusi mitä ihanin vauva. Sitten meni taas vuosi ja uusikin mies sai jäädä.
Nyt hänellä on jälleen uusi mies kierroksissa ja pelkään, että tällainen toiminta vahingoittaa hänen lapsiansa. Varsinaisesti hän ei lyö lapsia laimin, mutta aikaa heidän harrastuksille yms. ei riitä. Lisäksi lapset on joka toinen viikonloppu ja satunnaisesti viikolla isiensä luona. Tästäkin huolimatta siskoni "oma aika" ei riitä ja hän usein järjestää lapset myös "omina" viikonloppuina joko lasten isille, isovanhemmille ja minulle. En kysele häneltä missä mennään, mutta tiedän ettei vakuuttelut opiskeluista yms. ole osatotuus. Lapset olivat hänen kesälomallaan vain viikon hänen kanssaan ja loput isillään, isovanhemmillaan tai minulla.
Nyt on taas uusi mies kierroksissa ja hirveästi pelkään, että tulee taas uusi lapsi ja historia toistaa itseään. Olenko minä turhaan huolestunut vai onko oikein kehottaa siskoa katsomaan peiliin ja kysymään itseltään mitä hän oikein elämältään tahtoo ja mitä hän voi tarjota lapsilleen? Mielestäni se, että kaikki mahdollinen vapaa-aika käytetään mieluummin muualla kuin lasten kanssa on tällaiselle miehelle kuin minä mitä hirvittävin asia.
Yritin kesällä nätisti puhua näistä loma-asioista, mutta sain osakseni pelkkää ivaa ja tietenkin sen kaikkein pahimman ja iskun arimpaan paikkaan. Kuulemma kun en ole isä en ole hänelle missään arvossa kommentoimaan kasvatuksellisia asioita. Se sattui kamalasti.
Miten tällainen asia otetaan esille niin, että siitä voidaan käydä järkevä keskustelu. Viimeksi kun lapset tulivat tänne niin nuorempi tihrusti itkua ja kysyi "minkä takia äiti antaa meidät aina lomalla pois". Mitä tuollaiseen kysymykseen vastaisit?
