Turhasta hirmu pahaolo?

[Tallamuspurkuna]

Kun esikoinen syntyi saimme onnittelukortteja postista kotiin kamalasti, ja osa toi jopa lahjoja ovelle. Kun kuopus syntyi, emme juurikaan saaneet onnittelukortteja.

Kun esikoinen syntyi järjesti mies varpajaiset ja juhli ylpeänä vauvaa. Kun kuopus syntyi ei mies järjestänyt varpajaisia ( esikoisen läsnäolo ei ollut syynä koska esikoinen oli pari yötä mummilassa ).

Kun esikoinen syntyi mies näytti ylpeänä joka kerta kun joku tuli kylään valokuvia joita hän itse innoissaan oli ottanut hirveän paljon. Kuopuksesta hän ei kovinkaan montaa kuvaa ole ottanut, minä olen yrittänyt ottaa tasavertasuuden nimissä hänestäkin. Eikä hänestä ole kuvia kellekään mies näyttänyt. Tänään tosin koiranpennusta näytti isälleen ja siinä vilahti kuvia tytöistäkin.

Kun esikoinen oli vauva, miehen suku halusi hirmu kasan kuvia jopa leikkaussalista ja muutenkin vauvasta. Kuopuksesta kukaan ei ole pyytänyt ainuttakaan kuvaa.

Kun esikoinen oli vauva oli hän koko suvun mussukka. Kun kuopus on vauva ei kukaan uskalla kiinnittää häneen huomiota koska pelkää että esikoinen tulee mustasukkaiseksi. Varovasti tervehditään vauvaa ja muuten huomio on esikoisessa tai nykyään KOIRASSAKIN enemmän kuin vauvassa.

Ja minun sattuu sydämeen kun mietin miten toisarvoinen on tämä kuopus.

Jos koira hyppää esikoisen päälle tai puree niin että esikoinen alkaa itkemään ottaa mies heti hänet syliin ja lohduttaa. Kun näin tapahtuu kuopukselle, hän ei ole huomaavinaan.

Silti kun tästä puhutaan, sanoo hän rakastavansa kuopusta yhtä paljon.

 

[lentää]

Yks juttu alko todella kauhistuttaa... käsittääkseni kuopus on vieläkin aika pieni ja kun koira hyppää vauvan päälle tai puree niin mies ei reagoi!! Mitä *elvettiä??

 

[Tallamuspurkuna]

Yks juttu alko todella kauhistuttaa... käsittääkseni kuopus on vieläkin aika pieni ja kun koira hyppää vauvan päälle tai puree niin mies ei reagoi!! Mitä *elvettiä??

Vauva vielä, 4kk. Tänään sattunut tämä. Esikoisen kanssa haasteltiin sohvalla ja mies istui yhtä lähellä vauvaa tietokoneella. Koira tuli ja pomppasi vauvan "päälle". Ei paljon vauvaan osunut mutta haukahti ja vauva sitä pelästyi ja alkoi kamalasti huutamaan. Mies jatkoi vain istumista ja minä menin vauvan luo. Odotin hetken että mies varmasti menee kun minulla oli esikoisen kanssa juttu kesken ja juuri ihan hetkeä aiemmin koira oli hypännyt lattialla istuneen esikoisen niskaan ja esikoinen alkoi sitä itkemään. Lopetti itkun ja mies meni vielä hänen luo "tule tänne" ja otti syliin, hali ja leperteli ja tottakai nelivuotias alotti itkun sitten uudestaan kun huomasi saavansa sillä tuollaista sääliä. :kieh:

 

[Kuopus]

No, ainakin sun täytyy nostaa kuopus ylemmälle jalustalle

 

[lentää]

Kyllä kuulostaa kummalliselta tuo sinun miehen käytös. Jos nyt hyvällä tahdolla yrittäisi etsiä jotain selitystä miehen käytökseen tulisi mieleen vaikka tällainen: mies kokee vauvan jollai tavalla "pelottavaksi". Vanhemman ja jo tutuksi tulleen lapsen kanssa on helpompi olla ja miehellä on vahvempi suhde esikoiseen kuin kuopukseen. Ehkä mies kokee olevansa velvoitettu olemaan enemmän esikoisen kanssa, kun sinulla tod.näk menee enemmän aikaa vauvaa hoitaessa.

En tidä... mutta siis missään tapauksessa en hyvällä kattelis tollaista touhua... suvun vielä saattaa jotenkin ymmärtää, mutta lapsen isä...

 

[Tallamuspurkuna]

No, ainakin sun täytyy nostaa kuopus ylemmälle jalustalle

Minä yritän rakastaa kuopusta muidenkin edestä mutta yhtä paljon toki rakastan esikoistakin eivätkä ole mitenkään eriarvoisia minun silmissäni. Sattuu vaan kuopuksen puolesta vaikka hän ei sitä vielä tajuakaan. Tottakai hänkin haluaisi olla toivottu, odotettu, hyväksytty, rakastettu jne.

 

[Tallamuspurkuna]

Kyllä kuulostaa kummalliselta tuo sinun miehen käytös. Jos nyt hyvällä tahdolla yrittäisi etsiä jotain selitystä miehen käytökseen tulisi mieleen vaikka tällainen: mies kokee vauvan jollai tavalla "pelottavaksi". Vanhemman ja jo tutuksi tulleen lapsen kanssa on helpompi olla ja miehellä on vahvempi suhde esikoiseen kuin kuopukseen. Ehkä mies kokee olevansa velvoitettu olemaan enemmän esikoisen kanssa, kun sinulla tod.näk menee enemmän aikaa vauvaa hoitaessa.

En tidä... mutta siis missään tapauksessa en hyvällä kattelis tollaista touhua... suvun vielä saattaa jotenkin ymmärtää, mutta lapsen isä...

Olen tästä monet kerrat miehelle puhunut. Hän sanoo aina vaan että ihan yhtä tärkeitä ovat mutta ei keksi mitään selitystä sille miksi hän tai muuta käyttäytyvät niin eritavalla vauvaa kohtaan.
Minusta esikoisen olisi myös syytä oppia siihen että perheessä on vauva ja papat jne. huomioi myös häntä. Ei esikoisen mielipahaa voi vetää aina kaiken edelle. Ei kenestäkään voi tulla kuopuksen kanssa läheisiä jos kaikki pelkäävät että esikoinen tulee mustasukkaiseksi ja pahoittaa mielen. Varsinkaan kun esikoinen ei ole mustasukkainen vauvasta ollutkaan.

Minä ajattelen asian myös niin että miehen on helpompi olla esikoisen kanssa, enkä muista olisiko hän ollut kamalan läheinen hänenkään kanssa silloin kun esikoinen vielä oli vauva. Mutta nyt tuntuu pahalta kun toinen on niin eriarvoisessa asemassa. :/

 

[tsemppiä]

Pääasia että sinä olet molemmille lapsille tasavertainen. Se korjaa paljon tilannetta myöhemminkin, jos tämä jatkuu.

 

[?]

Miksi ihmeessä otitte koiranpennun kun vauva noin pieni?

 

[pieras]

Mun isäni sanoi siskoni synnyttyä, että "ihan samanlainen kuin edellinen" . Ja silti on varmasti rakastanut häntä yhtä paljon kuin muitakin. Ei ne miehet osaa aina ajatella sitä uutta vauvaa ihmisenä ennen kuin sitä persoonaa alkaa näkyä.

Mutta koita saada miehesi puuhaamaan vauvan kanssa yhdessä esikoisen kanssa. Se tekisi hyvää kaikille .

 

[Se]

Se oli se uutuudenviehätys esikoisen kanssa, sukulaisilla. Ja ehkä vähän miehelläkin. Nyt on jo tuttua kauraa vauvat ja vauva-arki.

 

[Toivoi poikaa?]

Tänään tosin koiranpennusta näytti isälleen ja siinä vilahti kuvia tytöistäkin.

Tässähän se syy tais tulla, kaksi tyttöä. Pettymys vähän taitaa kaihertaa, kyllä se ohi menee.

 

[Kotilehmä]

Minusta tuo on ihan normaalia, mutta ymmärrä kyllä harmistuksen. Arvaa miltä tuntuu olla viidettä kertaa raskaana, kun kellään ei kiinnosta yksikään raskausvaiva, neuvola, ultra tms. Onneksi mies ja lapset mukana tässäkin jutussa, mutta muu suku on kyllä täysin jo kyllästynyt minun vauvan odotukseen
Mutta sitten taas toisaalta meidän neljäs tyttö on ollut miehelleni kaikista läheisin jo heti vauvasta lähtien, koska mies osaa jo olla vauvojenkin kanssa. On itsekin myöntänyt että vauvat ei ole ennen tuntuneet niin läheisiltä, hän on aina vaan odottanut että ne vauvat kasvaa, nyt osaa jo nauttia siitä lyhyestä vauva-ajastakin.

 

[..]

meillä on hiukan sama homma sukulaisten osalta. oon vähän ajatellut, että nämä jotenkin eivät vaan ole osanneet tutustua pikkusiskoon, kun on niin arka. tai sitten he pitävät poikaa jotenkin arvostettavampana. tiiä heistä, vähän on kyllä laittanut ihmetyttämään välillä. pojalle ostellaan kaikenlaista, tytölle ei mitään.