Argh,Argh,Argh,Argh,Argh, sanon minä. Pakko purkaa johonkin tämä v*tutus. Nielly tätä tuskaa jo jouluaatosta asti, mutta jotenkin tänään vaan heitti käppyrä punaiselle ja purkaa pahamieli pois.
eli mä en ole palkkaa päässyt nauttimaan sitten syyskuun, elänyt kotihoidontuella ja miehen palkalla. Alku meni ihan jees, rahat riitti ja niitä käytettiin yhteisesti vaikka mies tietenkin toi enemmän kotiin kuin minä.
Oli tulossa joulu ja mä stressasin että ei kait tänä vuonna täydy niin paljon ostaa lahjoja kuin yleensä. Kuitenkin on kiva ostaa lahjoja ja mä en siitä halua luopua vaikka kuinka rahat olis finaalissa. Sovittiin että ostaa toiselle jos haluaa mutta ei mitään kallista koska rahasta on tiukkaa.
Mä olin jossain vaiheessa syksyä puhunut että vois olla kiva saada pitkästä aikaa yöpaita lahjaksi. No, ennen joulua mä sitten tokaisin, että ei sittenkään. Mä pyrin jälleen kerran pistää itseni ruotuun ja aloitan laihdutuksen. Kun ei tässä maailmassa enää nuorruta ja olis kiva vielä joskus laittaa bikinit päälle ja narutoppi ja nauttia olosta. Ja kun tosi asia on, että herkut ei lopu maailmasta, mutta oma ikä tuo haasteensa ja bikinikesiä ei niin enää ole jäljellä.
sanoin toisin sanoen etten kaipaa näitä valaan kokoisia vaatteita vaan kirjoja ja musiikkia..
Jouluaattona sain musiikkia ja kirjoja sekä 100 LAHJAKORTIN ALUSASUOSASTOLLE. Voi ziisus että mä kirosin (tietty naama peruslukemilla). Ei juma, just päässyt sanomaan että en halua tän kokoisena mitään vaatetta... No, alkujärkytyksen jälkeen, ajattelin että onneks ne nyt on vuoden voimassa ne lahjakortit. Mutta ei. Ei voi olla totta. Vanhenee helmikuun puolessa välissä.
Tietty täytyisi olla iloinen että mies on ajatellut mua ja itseään sillä että hakisin jotain kivaa alusasua itselle. Mutta kun tällä hetkellä ei vaan kiinnosta ostaa mitään pitsihepeneitä vaan sen takia että mies tykkää. Stringit ei nyt tän valaan päällä voi seksikkäiltä näyttää enkä mä mitään korsettia haluaisi ostaa tälle vartalolle. Tekis mieli ostaa vaan yöpaita vaikka ei tuon hintaista yöpaitaa kiinnosta ostaa... se täytyis olla jotenkin pitsinen babydollunelma ja sitäkään ei nyt oikein kiinnostais pistää päälle.
Se ei ole puhunut asiasta mitään sitten joulun kunnes tänään aamulla otti puheeksi asian. Kait se ihan ystävällisesti halus kysyä että koska käyn lunastamassa lahjakortin ja kun en mitään voinut sanoa, kun alkoi itkettää niin paljon. Sen takia, että mun rahatilanne on nyt hyvin heikko, mies on menettänyt hermonsa siihen ettei mulla palkka vieläkään kulje ja sen täytyisi elättää mut. Ja nyt se ei sitten enää elätä. Ja mun rahat on nyt loppu eli tarkoittaa että autosta on bensa loppunut ja mun kortilla ei käydä tankkaas kun siellä ei ole kuin 5 e rahaa. Joten mä en pääse sinne isompaan kaupunkiin ostoksille... ja kun mun ainoot housut jotka vielä oli siinä kunnossa että kehtas mennä ulos ovesta on nyt haaroista puhkikulunut niin ei oikein ole fiilistä käyttää rahaa alusvaatteisiin. Ja kun perusalusvaatevarasto mulla on ihan kunnossa...
Ja sitten vielä mies jatkaa että hän nyt haluaa pitää asian mielessä kun oon missannut aikaisemmin lahjakortin. Viittasi kauneushoitolan lahjakorttiin jota en pystynyt lunastamaan työni takia. Varasin ajan ja jouduin perumaan aina. Viidennellä kerralla peruminen tuli niin myöhään että he eivät voineet myydä aikaa enää joten he lunastivat sen lahjakortin minun sitä käyttämättä. (hermostuin sillon, sillä muut perumiset oli tullut todella hyvissä ajoin, n viikko ennen aikaa, että en niin kuin tehnyt suuresti heille ohareita) mutta joo, en päässyt rentoutumaan ja miehen rahat meni hukkaan. Ja nyt se sitten otti puheeksi asian... prkle että otti päähän. Tokaisin vain että miksi piru sitten ostaa noita lahjakortteja jos kerta pelkää että en käytä...
Mutta nyt mua ottaa todella paljon päähän kun mulla on 100 jossain ketun lahjakortissa mutta mä tarttisin sen rahan aivan muuhun.
Niin, normaalitilanteessa jos mulla olis rahaa ostaa vaikka ne 50 e farkut niin en valittais. En valittais vaikka ostamani alusasu jäisi isoksi alta kolmen kuukauden. Mutta nyt kun ei ole rahaa ostaa ruokaa, omille lapsille oikeankokoisia vaatteita niin tuntuu niin saatanan tyhmältä käyttää 100 e pitsihepeniin.
Jopa helpotti kun sai sanottua asian.
Itsehän mä nyt olen hyväksynyt nämä asiat siis sen että mies nyt alistaa mua näillä raha-asioilla. Ja että mä en elämääni saa muutettua nyt. Mutta mä jotenkin koen, että syyskuu-tammikuu on vielä todella lyhyt aika pitkässä juoksussa että ei kannata heittää kaikkea pois tän elämäntilanteen takia. Jos tää tilanne jatkuu vielä n puoli vuotta eli mä en saa rahaa, työpaikkaa ja mun mies on tuollainen alistaja rahallisesti niin ehkä mä sittn nostan kytkintä. Mä olen sen verran monessa liemessä jo ollut, että joskus on parempi antaa asioiden olla. En mä nyt uusia vaatteita kaipaa, mä vaan kaipaan laihtumista. Silloin mulla on paljon hyviä vaatteita. On paljon housuja, hameita ja vieläpä edelleen käypiä. Mä olen aina ollut sitä mieltä että klassista ja tyylikästä ja laatua pitää olla. Toki siis täytyy olla jotain muodikastakin mutta noin perusvaatteet pitää kestää aikaa... eli kun saa pois kiloja niin pääsee omalle kaapille tekee hienoja löytäjä. 
