H
"hermoheikko"
Vieras
Huoooooooh. Ei todellakaan mikään vanhemmuuden tähtihetki menossa. Koko illan 3-vuotias temppuillut vastaan JOKA asiassa. Argh. Kylvystä poistuminen, yövaatteiden pukeminen, iltapala, hammaspesu, potalla käyminen, nukkumaan meneminen....mikään ei suju. On sorruttu lahjomiseen, kiristämiseen, uhkailuun, äänen korottamiseen, pelotteluun (tiedän, kamala äiti 
)...on kokeiltu hyvällä ja pahalla. Pyydelty anteeksi puolin ja toisin, halailtu ja pusuteltu ja minuutin päästä taas sama temppuilu jatkuu. Ihan kuin puhuisi kuuroille korville. Virnuilee vaan takas ja kun komentaa, homma vaan pahenee ja poika nauraa räkättää päin naamaa. Muutaman kerran olen laskenut kymmeneen illan aikana. Argh. Poika äsken tossa kysyi "Äiti, miksi sä käskit mut pois kylvystä? Miksi?" Eli poju tuli siis sieltä kylvystä pois vasten tahtoaan ja taitaapi nyt olla jotain hampaankolossa äitiä kohtaan, kun kylvyn jälkeen koko temppuilu alkoi. Itsepäisyyden huippu.
Mutta on tuo silti niin ihana <3 Niin mainioita kommentteja tänään taas letkautellut...naurattaa vieläkin, kun niitä mietin. Osuutta tähän kaikkeen riehumiseen ja temppuiluun on varmaan myös sillä, että poju on ollut kipeänä muutaman päivän eikä ulkona olla siksi oltu. Energiaa on nyt vaikka muille jakaa
Joo, turhaa purkautumista. Kunhan tulin tuulettelemaan. Nyt taas takaisin nukuttamispuuhiin. Isänsäkin perkule lähti justiinsa jäkistä pelaamaan. Yksin taistelen siis loppuillan. Ou jee.
(Nytkin poika taitaa heitellä koiran raksuja, sellanen mekkala kuuluu.) Ei kun menoks taas.
Kyllä helpotti
)...on kokeiltu hyvällä ja pahalla. Pyydelty anteeksi puolin ja toisin, halailtu ja pusuteltu ja minuutin päästä taas sama temppuilu jatkuu. Ihan kuin puhuisi kuuroille korville. Virnuilee vaan takas ja kun komentaa, homma vaan pahenee ja poika nauraa räkättää päin naamaa. Muutaman kerran olen laskenut kymmeneen illan aikana. Argh. Poika äsken tossa kysyi "Äiti, miksi sä käskit mut pois kylvystä? Miksi?" Eli poju tuli siis sieltä kylvystä pois vasten tahtoaan ja taitaapi nyt olla jotain hampaankolossa äitiä kohtaan, kun kylvyn jälkeen koko temppuilu alkoi. Itsepäisyyden huippu.Mutta on tuo silti niin ihana <3 Niin mainioita kommentteja tänään taas letkautellut...naurattaa vieläkin, kun niitä mietin. Osuutta tähän kaikkeen riehumiseen ja temppuiluun on varmaan myös sillä, että poju on ollut kipeänä muutaman päivän eikä ulkona olla siksi oltu. Energiaa on nyt vaikka muille jakaa
Joo, turhaa purkautumista. Kunhan tulin tuulettelemaan. Nyt taas takaisin nukuttamispuuhiin. Isänsäkin perkule lähti justiinsa jäkistä pelaamaan. Yksin taistelen siis loppuillan. Ou jee.
(Nytkin poika taitaa heitellä koiran raksuja, sellanen mekkala kuuluu.) Ei kun menoks taas.
Kyllä helpotti
