V
voi taivas
Vieras
kun on lapsellinen. Luuletko, että turkkikomistus on selibaatissa (panematta) siellä. kaikille se lepertelee samalla tavalla. Tyypillinen pukki.
H
hehhehhehhehhehhe
Vieras
Marmarislainen takkikauppias sanoi:"suomalainen nainen hyvä kaksi vuotta mutta sitten muuttuu huonoksi".
Siitäs saitte Suomitytöt!
Siitäs saitte Suomitytöt!
N
nti M
Vieras
Seurustellut parisen vuotta Alanyasta olevan miehen kanssa...ihmetytti alituinen halu
anaaliseksiin. Sanoi sitten humalassa, että kun oli tottunut lampaiden kanssakin samaan touhuun...mutta kyllä siihenkin tottui loppujen lopuksi
anaaliseksiin. Sanoi sitten humalassa, että kun oli tottunut lampaiden kanssakin samaan touhuun...mutta kyllä siihenkin tottui loppujen lopuksi
Y
yok
Vieras
...eiko ne lampaiden peput ole ihan paskasia...hyi kamalaa...
Viimeksi muokattu:
P
pöh!
Vieras
Heippa!
Minua kiinnostaa ihan mielenkiinnosta kuulla kokemuksista, joissa suomelaisella naisella on ollut Turkkilainen poikaystava/partneri/aviomies.
Miten teilla sujui/sujuu kommunikointi keskenanne? Mitka olivat/ovat hyvia ja mitka huonoja seikkoja yhteiselossa? Miten kuivailisit tata miesta? Esim, kuinka han vertaillen menetteli ystavana, tukijana, kumppanina, sangyssa? Kuinka han kohteli sinua ihmisena, naisena?
Mitka olivat sellaisia seikkoja jotka koit liittyvan enemman kulttuurieroihin, kuin esim henk koht luoteenpiirteisiin?
Voit kertoa ihan mita haluat, ja mitaa tulee ensimmaisena mieleesi!!
Kiitos asiallisesti vastanneille etukateen!
mihin tarvitset toisten tietoja/ kertomuksia?
Viimeksi muokattu:
K
kirjoittaa
Vieras
Kaikkea eli mitä olette kirjoittanut tänne turkklaisista miehistä , ihan samaa voi kirjoittaa suomi -miehistä, eikö? elikkä töpselinokka puna naamasta, ja sitä paitisi ...
aika moni suomi mies on alkoholisti, juoppo. kaiken päälle.
turkkilaiset miehet ei.
aika moni suomi mies on alkoholisti, juoppo. kaiken päälle.
turkkilaiset miehet ei.
P
Pensseli-setä
Vieras
Ai jaa? Onko suomalaiset miehetkin turistityttöjä naurattavia rantapummeja, jotka menevät viikon tutstumisen jälkeen suomalaisen naisen kanssa naimisiin, jotta saisivat oleskeluluvan Suomeen? Onko suomalaiset miehet muslimeja ja pitävät siksi naisia alempiarvoisina? Ovatko suomalaiset miehet suomen kieltä osaamattomia ja avuttomia kuin pikkulapset, joille naisen täytyy tulkata kaikkialla ja kiertää virastosta toiseen täyttelemässä lappuja?
Ja toi juoppojuttu on niin kulunut. Ihan yhtä lailla suomalaiset naiset nykyään ryyppää, mutta jos on fiksu ja aloitteellinen ja tajuaa etsiä kumppania oikeista paikoista, niin Suomesta varmasti löytää miehiä ja naisia, joille alkoholin liiallinen kulutus ei ole ongelma.
Viimeksi muokattu:
T
turg
Vieras
Tiedän tanssipiireistä naisen jolla on turkkilainen mies. Mies ei liiku mukana piireissä, vaan on kotona.
S
se nuorempi sisko
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pensseli-setä;10523629:
mun siskon tuore mies on tunisiasta ja mä olen kysynyt, että menisitkö naimisiin suomalaisen miehen kans 2,5 viikon tuttavuuden jälkeen? Se 2,5 viikkoa kahes eri erässä mun sisko on tota miestä nähny livenä. Ei kuulemma menis. Mut tunisialaisen kans se vaan jotenki mystisesti on eri. Yhteinen kieli englanti, joka ei oo kummankaan kotikieli. Kaveri on about 10 vuotta nuorempi, asunu aina Tunisias, hengaillu siel kavereiden kans, ei opiskellu, ei mitään. Ja nyt täs on sit se elämän mies, jonka kans kaikki onnaa sormia napsauttamalla??
Siis todella tuttavuuden. Koska mä en todellakaan usko, että netin välityksellä oppii tuntemaan yhtään ketään. Sä et ole siinä läsnä. Sä voit siinä teeskennellä mitä vaan, myötäillä toista ja näyttää itestäs sen mitä sä haluat toisen näkevän. SE EI OLE MIKÄÄN OIKEE SUHDE. Vaik mitä väittäisitte. Sit kun ollaan nenäkkäin, näkee, kokee, tuntee, kuulee, maistaa tosiaan mitä se toinen on. Miten se reagoi asioihin, miten se näkee tän elämän, miten se elää arkea ja mitä se haluu siihen. Sitä se toisen kans eläminen on ihan missä maassa tahansa. Ja jos siinä ollaanki sit ihan eri linjoilla, niin vaikeuksia tulee.
Tän mä oon sanonu monelle. Siis et on ihan eri heilua jossain romanssin alkuvaihees ja sit elää suhteessa arkea sen toisen kans. Romanssin aikana halutaan aina näyttää itestä vaan ne helpot, kivat, suloset puolet. Tehä vaikutus. Se on varmaa ihan sama kaikkialla. Mut sit se suhde ja varsinki avioliitto on ihan jotain muuta. Ei ehkä Suomessa mis eletään yhessä jo pitkään ennen liittookin mut tuol muualla mones maassa se avioliitto on niinku pyhä ja muuttaa radikaalisti monia juttuja. Sitä kannattaa kelata tarkkaan ja ottaa selvää.
Aina vaahdotaan nois juopoist suomalaisista ja kaikest siitä skeidasta mut mä ja mun sisko ollaan kasvettu suvuissa, jossa miehet ei oo yhtään tollasia. Vaan kivoja, ajattelevia, hauskoja tyyppejä lähes kaikki. Eikä oikeestaan kukaan dokaa. Joten on aika väärin leimata myös kaikki suomalaiset miehet tollasiks, vaik niit renttujakin on.
PS. lukekaa tuolt mun "Mies Tunisiasta" osiosta sen erään lähetystöduunarin vastaus, siinä on aika hyvä kuvaus mitä ainaki Pohjois-Afrikasta päin tapahtuu, miksei siis Turkistakin mis varmaan kans on niitä köyhiä paremman leivän etsijöitä.
T
tatlim
Vieras
Juu, kyllä on aika paksua tekstiä turkkilaisista miehistä. Minä olen itse seurustellut viisi vuotta turkkilaisen knssa ja nyt olemme olleet naimisissa kohta kaksi vuotta. Hän asuu myös nyt Suomessa.
Meidän suhteemme ei ainakaan muuttunut mitenkään naimisiinmenon jälkeen. Olej hänelle ihan yhtä tärkeä ja hän kunnioittaa minua ihan kuten ennen avioliittoakin. Hän ei käy baareissa, eikä muutenkaan juuri missään yksin. Toisinaan tapaa tietenkin kavereitaan. Ei ikinä kuljeta heitä tänne, mikäli emme ole sopineet etukäteen.
Hän ei myöskään käytä alkoholia, ei polta tupakkaa. <kunnioittaa minun uskontoani siinä missä minäkin hänen. Sianlihaa hän ei itse syö, mutta me muut kyllä syomme.
Hän on erittäin ystävällinen minun sukulaisilleni ja ystävilleni, eikä milloinkaan ole kieltänyt minua tapailemasta heitä yksikseni.
Olenko ollut harvinaisen onnekas?
Meidän suhteemme ei ainakaan muuttunut mitenkään naimisiinmenon jälkeen. Olej hänelle ihan yhtä tärkeä ja hän kunnioittaa minua ihan kuten ennen avioliittoakin. Hän ei käy baareissa, eikä muutenkaan juuri missään yksin. Toisinaan tapaa tietenkin kavereitaan. Ei ikinä kuljeta heitä tänne, mikäli emme ole sopineet etukäteen.
Hän ei myöskään käytä alkoholia, ei polta tupakkaa. <kunnioittaa minun uskontoani siinä missä minäkin hänen. Sianlihaa hän ei itse syö, mutta me muut kyllä syomme.
Hän on erittäin ystävällinen minun sukulaisilleni ja ystävilleni, eikä milloinkaan ole kieltänyt minua tapailemasta heitä yksikseni.
Olenko ollut harvinaisen onnekas?
J
Juuli
Vieras
Nyt kyllä olet väärässä. Niin niitä turkkilaisiakin on juoppoja vaikka muslimeja ovatkin. Ovat vaan piilo juoppoja. Kokemusta on...
Viimeksi muokattu:
A
Antaa kukkia
Vieras
Olen katsellut, että näiden turkkilaisten kanssa seurustelee ainoastaan vähän kouluja käyneet alemmasta yhteiskuntaluokasta olevat naiset. Porvarinaisilla harvoin on maahanmuuttajaa miehenä. Ei se minua kouluja käynyttä miestä haittaa kun he eivät vie minun työpaikkoja eikä naisia.
N
näinkin päin
Vieras
Meinaatko, että vähemmän koulutetut ja alemmasta yhteiskuntaluokasta olevat naiset ovat vähemmän rasistisia?
Viimeksi muokattu:
N
näin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja näinkin päin;10916160:
Lähinnä, että isäntä- ja palvelusväki eivät seurustele keskenään. Roskasakki löytää toisensa...
F
FM, MA (USA)
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja näin;10916697:
Ja etä nimimerkki "näin" ei mielipiteistä päätellen ole juuri kouluja käynyt.
W
wii
Vieras
Siis mitä ihmettä? Onko minulla sitten ollut harvinaisen hyvä tuuri, kun olen löytänyt itselleni hyvän miehen Turkista? Aluksihan se oli vain lomaromanssia, molemmat ajatteli ettei tule johtamaan mihinkään muuhun, mutta toisin taisi käydä.
Tavattiin siis yökerhossa, mies oli ja on edelleen töissä siellä. Hänen suustaan en kuullut kertaakaan alkuvaiheessa "rakastan sinua" tms. Ei edes kysynyt, että nähdäänkö jatkossakin kuin vasta muutaman kerran jälkeen. Niiden kolmen lomaviikon jälkeen lähdin itku kurkussa takaisin Suomeen. Jatkettiin keskustelua Facebookissa ja lähdin takaisin Turkkiin muutaman kuukauden päästä.
Ja kuinka ollakaan, nyt seurustellaan ja minä asun ihan omasta tahdostani Turkissa. Meillä on molemmilla omat asunnot, ei olla edes puhuttu yhteenmuutosta tai naimisiinmenosta. Minä ainakin toivon saman kaavan jatkuvan ja mieskin tuntuu ainakin puheidensa perusteella olevan täysin onnellinen. Mies tulee toimeen vanhempieni ja Turkissa asuvien länsimaalaisten ystävieni kanssa ja minä tulen toimeen hänen perheensä kanssa, vaikka kulttuurieroja samasta uskonnosta huolimatta kuitenkin on. En sitten tiedä, että johtuvatko muiden ongelmat turkkilaisten miesten kanssa eri uskonnosta, mutta meillä ei ainakaan riidat tai ne pienet ongelmat liity siihen mitenkään.
Mieheni on yhtä omistushaluinen ja mustasukkainen kuin suomalainen ex-poikaystäväni, mutta kaikki ne mustasukkaisuudesta johtuvat riidat on aina saatu sovittua. Ja jokaiseen suhteeseenhan kuuluu riitelyä tms, mikä suhde se muuten on? Kyllä välillä on pakottava tarve päästä sanomaan suoraan, vaikka se ei niin ihanalta kuulostaisikaan. Huoraksi minua ei kuitenkaan ole tässä suhteessa kertaakaan sanottu tai syyllistetty mitenkään, vaikka en aina niin ihana tyttöystävä olekaan ollut. Tunnen kuitenkin erään länsimaalaisen naisen, joka seurusteli myös kristityn turkkilaisen kanssa ja heillä mies halusi samantien asumaan saman katon alle eikä antanut naiselle ollenkaan omaa tilaa. Mutta onhan näitä tavattu Suomessakin. En kuitenkaan ala tässä todellakaan väittämään, että turkkilaisissa ja suomalaisissa miehissä olisi paljon yhteistä, sillä mielestäni jokaisessa on aina jotakin hyvää ja jotakin huonoa.
Kiitos, olen puhunut.
Tavattiin siis yökerhossa, mies oli ja on edelleen töissä siellä. Hänen suustaan en kuullut kertaakaan alkuvaiheessa "rakastan sinua" tms. Ei edes kysynyt, että nähdäänkö jatkossakin kuin vasta muutaman kerran jälkeen. Niiden kolmen lomaviikon jälkeen lähdin itku kurkussa takaisin Suomeen. Jatkettiin keskustelua Facebookissa ja lähdin takaisin Turkkiin muutaman kuukauden päästä.
Ja kuinka ollakaan, nyt seurustellaan ja minä asun ihan omasta tahdostani Turkissa. Meillä on molemmilla omat asunnot, ei olla edes puhuttu yhteenmuutosta tai naimisiinmenosta. Minä ainakin toivon saman kaavan jatkuvan ja mieskin tuntuu ainakin puheidensa perusteella olevan täysin onnellinen. Mies tulee toimeen vanhempieni ja Turkissa asuvien länsimaalaisten ystävieni kanssa ja minä tulen toimeen hänen perheensä kanssa, vaikka kulttuurieroja samasta uskonnosta huolimatta kuitenkin on. En sitten tiedä, että johtuvatko muiden ongelmat turkkilaisten miesten kanssa eri uskonnosta, mutta meillä ei ainakaan riidat tai ne pienet ongelmat liity siihen mitenkään.
Mieheni on yhtä omistushaluinen ja mustasukkainen kuin suomalainen ex-poikaystäväni, mutta kaikki ne mustasukkaisuudesta johtuvat riidat on aina saatu sovittua. Ja jokaiseen suhteeseenhan kuuluu riitelyä tms, mikä suhde se muuten on? Kyllä välillä on pakottava tarve päästä sanomaan suoraan, vaikka se ei niin ihanalta kuulostaisikaan. Huoraksi minua ei kuitenkaan ole tässä suhteessa kertaakaan sanottu tai syyllistetty mitenkään, vaikka en aina niin ihana tyttöystävä olekaan ollut. Tunnen kuitenkin erään länsimaalaisen naisen, joka seurusteli myös kristityn turkkilaisen kanssa ja heillä mies halusi samantien asumaan saman katon alle eikä antanut naiselle ollenkaan omaa tilaa. Mutta onhan näitä tavattu Suomessakin. En kuitenkaan ala tässä todellakaan väittämään, että turkkilaisissa ja suomalaisissa miehissä olisi paljon yhteistä, sillä mielestäni jokaisessa on aina jotakin hyvää ja jotakin huonoa.
Kiitos, olen puhunut.
E
ennen aamenta
Vieras
Joo, ette ole vielä naimisissä, pieni vaara on että jätät miehen jos kohtelee sinua huonosti. Vaimo on jo enemmän omaisuutta, pidä mielessäsi.
T
tytteli
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja yleistät hiukan;8466143:
Ei suinkaan kuulosta mustasukkaiselta mieheltä. Vastaan tähän viestiin , omalla kohdallani oli aivan sama tilanne. Kihlaus aika oli todella ihanaa ja todella onnellista. Avioliittoon mentyämme
todella alkoi HELVETTI ISOLLA HOOLLA! MIEHENI SANOI HETI, NYT SINÄ OLET HÄNEN AKKA!
EI JÄÄNY KYLLÄ HUOMAAMATTA. SE OLI TODELLA MAANPÄÄLLISTÄ HELVETTIÄ!
POLIISIKIN SANOI TÄLLE TURKILAISELLE MIEHELLE OLI KULTTUURI SHOKKI TULLA SUOMEEN!
M
MOIMOI
Vieras
KUULEPPAS, TURKISSA VUOSIA ASUNEENA VOIN SINULLE SANOA, TURKISSAKIN ON ALKOHOLISTEJA JA JUOPPOJA. SE SIITÄ, EI KAIKKI JUOPOT JA ALKOHOLISTIT ASU SUOMESSA!
Viimeksi muokattu:
H
HEI
Vieras
USKOTKO ITSE TUOHON ?
PAREMMAN ELÄMÄN TOIVOSSA NE PUHUU JA JOS OLET VARAKAS VIELÄ PAREMPI.
ON NÄÄS NÄHTY!
Viimeksi muokattu:
F
fakta juttu
Vieras
Turkkilaselle miehelle on kunnia-asia saada valkoinen vaimo, mitä lihavempi sen parempi. Lihavuus on varakkuuden merkki. Kun pappi sanoo Amen, niin miehen kultainen käytös muuttuu kyttäileväksi ja alistavaksi. Jos tuut kapupasta 5 min. myöhässä, niin alkaa tiuskiva kyseleminen.
S
Serefe
Vieras
Heippa!
Minua kiinnostaa ihan mielenkiinnosta kuulla kokemuksista, joissa suomelaisella naisella on ollut Turkkilainen poikaystava/partneri/aviomies.
Miten teilla sujui/sujuu kommunikointi keskenanne? Mitka olivat/ovat hyvia ja mitka huonoja seikkoja yhteiselossa? Miten kuivailisit tata miesta? Esim, kuinka han vertaillen menetteli ystavana, tukijana, kumppanina, sangyssa? Kuinka han kohteli sinua ihmisena, naisena?
Mitka olivat sellaisia seikkoja jotka koit liittyvan enemman kulttuurieroihin, kuin esim henk koht luoteenpiirteisiin?
Voit kertoa ihan mita haluat, ja mitaa tulee ensimmaisena mieleesi!!
Kiitos asiallisesti vastanneille etukateen!
Minä olen naimisissa Turkkilaisen miehen kanssa.Menimme naimisiin Istanbulissa ja asuin siellä hänen vanhempiensa kanssa jonkun aikaa.Kävimme ravintoloissa ja baareissa ja välillä oltiin tukkanuottasilla keskellä katua baari illan jälkeen mutta tein hänelle alusta lähtien selväksi sen että käyn baareissa jos haluan yksin tai kaksin miten vaan.Ja tämän tein hänelle jo selväksi Istanbulissa.Suomeen hän tuli noin vuosi sitten ja sai oleskeluluvan puoli vuotta täällä oltuaan.Kun olen töissä hän siivoaa kotona ja laittaa ruokaa.Nyt hän aloittaa opiskelun ja kyllä meillä kulttuurierosta huolimatta menee hyvin.Minulla on omat mielipiteet ja periaatteet ja maassa maan tavalla.Hän tituuleeraakin itseään moderniksi muslimiksi ??? no meillä ei ainakaan paastoa vietetty eikä muutenkaan tuo muslimi elämä näy muuta kuin siinä että possua ei meillä syödä.Itse en edes syö possua eli sehän oli alusta alkaen itsestään selvyys että EI !! Mieheni on siis turkkilainen ei kurdi.Ja hän on perheessä ainoa lapsi.Nyt ollaan suomessa ja milloin vain voidaan ottaa ja lähteä turkkiin asumaan jos halutaan.Suomi on todella tylsä maa näille turkkilaisille jotka ovat tottuneet elämään lähellä perhettä ja sukua.Täällä on hiljaista ja kylmää suurin osa vuodesta.Kun luin täällä näitä ihmisten kirjoittamia tarinoita ni huh huh aika kaukana minun ja mieheni elämästä =)
Viimeksi muokattu:
M
Mäkäjäkä
Vieras
No ilmankos meidän talon alakerrassa pizzeeriaa pitävät turkkilaiset ukot kyylää mua silmät leimuten.Muutaman kerran kun olen pizzaa hakenut niin aina extratäytteet ja alennusta.Olen siis aika persevä ja rintava vaikken mikään löllö.
Yök,täytyy tyytä grandioosaan tästedes.
Viimeksi muokattu:
I
Istanbul Kral
Vieras
"Jos sinulla ei ole taloudellisia rahkeita niin sanoisin,että älä edes yritä".Ei se rikkaus aina ole rakkautta merkityksellisempää,ts. ei koskaan kun kyse aidosta,kypsästä,rakkaudesta.Jos se rakkaus rahan puutteeseen kuolee,kyseessä ei alun perinkään,ainakan puhtaasti,ole ollut rakkaus,vaan mukavuudenhalu ja seurustelu muista motiiveista,kuin puhtaasti rakkaudesta,käsin.Itse seurustelen turkkilaisen miehen kanssa,taloudellisesti aivan olemattomin rahkein,mutta kun intohimoa,yritystä;organisointikyky ja järjestelmällisyys,ynnä kova paineensietokyky löytyy,niin näillä onnistuu kyllä,mikäli ylipäänsä on onnistuakseen.Itselläni toki auttaa jo se tosiseikka,että olen ollut jo kaksi vuotta islamissa,kuin myös kaikki mieheni kuluneen 2,5 vuoden ajalta ovat olleet joko Turkista taikka Irakista.Irakilaismiehen jälkeen,jopa palavasilmäinen turkkilaismacho on helppo käsitellä.
Muutoinkin,rahan puutteen uskoisin vaikuttavan lähinnä tapauksissa joisaa a)nainen on ahne,taikka muuten ei omillaan toimeentulevana ole innostunut vielä miehenki mahdollisesta elättämisestä Suomessa b)kun mies on gigolo joka deittailee naista lähinnä rahan ja seksin vuoksi.Oma mieheni teki gigolot itseään vanhemman naisen kanssa ennen minua,ja heillä suhde kesti niin kauan kuin naisen rahahanat olivat avoinna,ja kunnes mieheni rakastui oikeasti,mutta tossa nt ei kyse mistään molemminpuolisesta rakkaudesta tän rahakirstun kanssa ollutkaan.Vaan kyseessä tyypillinen suomalaisnainen,jolla ei Suomessa vientiä ole,mutta joka oletti turkkilaisten miesten olevan jotenkin vähemmän kranttuja,kun vakava suhde tulee kyseeseen.Usein,niinuin tässäkin tapauksessa,nainen saakiin syyttää myös itseään,ja tässä tapauksessa jopa lähinnä itseään,olivat nuo kuvitelmansa sen verran epärealistisella pohjalla.Harvoinpa muslimimies muutoinkaan ei-musliminaista niin vakavasti ottaa,kuin myös naiskauneus on erityisen tärkeä siellä,eikä nainen nyt missään tapauksessa saisi olla miestä vanhempi.Minun kanssani tämä sama mies on aivan erilainen,ja liikuimme ja joimmekin Alanian-yössä HÄNEN laskuunsa,siinä missä hän ja exänsä liikkuivat SEN NAISEN laskuun.Kyllä playboykin/donjuankin voi rakastua,siinä missä playgirlkin;entisenä donnajuanitana itsekin tämän tiedän.Tästä ei luonnollisestikaan kuitenkaan seuraa,että millä vain eväin liikkeellä olevalle naiselle olisi mahdollista saada gigolon sydän,vaan tässäkin pätee tietty yhdenvertaisuusperiaate.Mutta kun ne sydämet sitten on menetetty,ei suhteen pitäisi rahapulaan kaatua. Meillä pelinaisilla ja -miehillähän,motto on ,että rahaa tai muitakaan lisäavuja ei tarvita,koska yksinkertaisesti se,että olemme me,on aina riittänyt.Toki stressi kuin stressi,rahahuolten muodossakin,vaikuttaa kaikkeen - miksei parisuhteeseenkin - mutten usko sen olevan ylipääsemätön este.Ehkä joillain pissiksillä,jotka eivät ole tottuneet pienimpiinkään vastoinkäymisiin,vaan heti moisten ilmetessä luovuttavat,mutta tällainen asenne koituu kyllä esteeksi sitten vähän jokaiselle elämää suuremmalle asialle.Kuulostaan varmaan itsekin pissikseltä tai muulta diivalta,mikä ei ole perimmäinen tarkoitukseni,vaan tarkoitukseni nyt vain on esitellä erilainenkin näkökulma rahalla puutteitaan kompensoimaan tottuville vastapainoksi.
Viimeksi muokattu:
C