Turvaverkostosta *turhis*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Keittiönoita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Keittiönoita

Vieras
Joskus kauan sitten elämässäni oli ihminen, joka luultavasti ihan vilpittömin mielin teki asioita minun parhaakseni. Kun hänen elämänsä sitten ylättäin kääntyikin ehtoopuolelle, hän sanoi minulle, että olen taivaspaikkani ansainnut. Harmi juttu, että en ole taivaaseen menossakaan, mutta silti nuo viimeiset sanat lämmittivät mieltäni.

Elämässäni on ollut suurta surua, suurta onnea ja sitten sitä tasaista elämää. Siihen tasaiseen elämään on liittynyt myös huikaisevia onnen hetkiä. Yksi sellainen hetki oli tänään :heart: Jostain syystä - ehkä se kumpuaa sieltä edesmenneen lankoni tavasta elää - mulle on tullut tavaksi tarjota siskonpojalleni maallista hyvää. Jep, maallista...tänään esim pitsa :D Jos siltä pojalta kysyisitte, niin luultavasti hän kertoisi paljon muustakin kuin pitsoista.

Istuin siis hetki sitten tuossa meidän paikallisessa odotellen pitsoja ja siskonpoikaa. Ja tunsin jälleen sen huikaisevan onnentunteen, mitä aina silloin tällöin elämässään tuntee. Sen tunteen, joka saa suurinpiirtein suutelemaan Matti Nykästä. Sen tunteen, jonka myötä voi suudella ihan ketä tahansa, koska oma fiilis on vaan niin hyvä. Tunne, että on niin onnellinen, että haluaisi jakaa onnensa kaikille muillekin.

Mä olen onnekas siinä, että pystyn olemaan yhtenä osana turvaverkkoa siskoni pojallekin. Omille lapsilleni, vanhemmilleni, siskolleni myös.

Tiedän, että tällä palstalla ei tällaista onnea saisi hehkuttaa. Siitä huolimatta toivon koko sydämestäni, että aikanaan voisin luoda samanlaisen sukuun kuulumisen, välittämisen ja auttamisen tunteen myös mahdollisille vävyilleni, miniöilleni ja lapsenlapsilleni.

Kun äsken kävelin kotiin ja siskonpoika kantoi pitsalaatikot, ajattelin, että tätä parempaa elämää ei mulla voisi koskaan ollakaan =)
 
Olipas lämmintä tekstiä =)
Musta tuntui tuolta viimeksi tänään. Ihan yhtäkkiä se huikaiseva fiilis iski kun olin saanut lapsille ruokaa pöytään ja 3-vuotias tyttö tuumasi syödessään että "äiti tää on hyvää. Äiti saat multa kohta pusun!" :D Mä kelasin hetken että en ole koskaan ollut näin onnellinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
Olipas lämmintä tekstiä =)
Musta tuntui tuolta viimeksi tänään. Ihan yhtäkkiä se huikaiseva fiilis iski kun olin saanut lapsille ruokaa pöytään ja 3-vuotias tyttö tuumasi syödessään että "äiti tää on hyvää. Äiti saat multa kohta pusun!" :D Mä kelasin hetken että en ole koskaan ollut näin onnellinen.
Ne on just noita pieniä, lyhyitä onnenhetkiä. Hetkiä, jotka tapahtuu arjessa ja ihan suunnittelematta. Hetkiä, jotka vaikuttaa 10 kertaa enemmän kuin jokin suunniteltu asia. Ne hetket on ihania ja niiden avulla jaksaa ikäviäkin aikoja.

 
Yksi syy tämän päivän lasten ja perheiden pahoinvointiin on turva- ja tukiverkostojen puute tai vähäisyys. Sen moni ymmärtää vasta sitten, kun sitä ei ole tai se on kaukana.
 

Kiitos, olet IHANA! Olisipa minunkin turvaverkostossani enemmän Keittiksen kaltaisia ihmisiä..:)

ps. Meinasin jättää avaamatta tuon *turhis*-kommentin takia, mutta onneksi avasin ja tulin hyvälle mielelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä:
Eikös se ole vähän sellainen; 'ihan hyvähän tuosta tuli'-tunnekin siellä pohjalla? onnistumisen tunne. :heart:
Osuit aika hyvin ytimeenkin =) Onhan tässä ollut, vuosien varrella, huolta jos toista tuosta pojasta. Enemmän varmaan pojasta ovat olleet huolissaan systeri ja isovanhemmat kuin minä. Tosin se kolli onkin aina käyttäytynyt eri tavalla mun seurassani ja muiden seurassa. Mutta ei se munkaan vaikutukseni lopulta pahaksi ollut =) Sitäpaitsi onhan toi sanonut päälle 20 veenä, että vain mulle uskaltaa sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Hyvä poika siitä on tullut, vaikkei elämänsä ole mennytkään kuten yleensä menee.

 
Alkuperäinen kirjoittaja EJK:
Yksi syy tämän päivän lasten ja perheiden pahoinvointiin on turva- ja tukiverkostojen puute tai vähäisyys. Sen moni ymmärtää vasta sitten, kun sitä ei ole tai se on kaukana.
Totta. Siksi itse suhtaudun varsin varauksella näihin "muuta työn perässä" neuvoihin. Saako rahalla välittämistä, huolenpitoa ja aitoa tunnetta?
 
Mä tiedän tasan mitä tarkoitat! Ihanaa tekstiä tosiaan oli :)
Olin tässä kuukausi sitten teatterissa, tai oikeastaan se oli musikaali. Kun esitys alkoi, niin menin ihan kananlihalle ja kyyneleet tuli väkisin silmiin... Olin vain niiiiin onnellinen, että sain istua siinä hiljaa, pehmeässä tuolissa, hämärässä salissa ja kuunnella jotain niin kaunista ja liikuttavaa. Olin niin onnellinen siitä, että olin elossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja EJK:
Saako rahalla välittämistä, huolenpitoa ja aitoa tunnetta?

Ei saa.

Perhetyö, perhekuntoutus, avohuollon eri tukimuodot ei koskaan korvaa läheistukiverkostoa. Valitettavasti monen perheen tukiverkosto koostuu, ei läheistukiverkostosta, vaan viranomaisverkostosta. Se on todella hyvä, että sitä on saatavilla, mutta koskaan se ei korvaa sitä, mitä läheiset antavat ja tuovat tullessaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Saako rahalla välittämistä, huolenpitoa ja aitoa tunnetta?

Ei saa.

Perhetyö, perhekuntoutus, avohuollon eri tukimuodot ei koskaan korvaa läheistukiverkostoa. Valitettavasti monen perheen tukiverkosto koostuu, ei läheistukiverkostosta, vaan viranomaisverkostosta. Se on todella hyvä, että sitä on saatavilla, mutta koskaan se ei korvaa sitä, mitä läheiset antavat ja tuovat tullessaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja EJK:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Saako rahalla välittämistä, huolenpitoa ja aitoa tunnetta?

Ei saa.

Perhetyö, perhekuntoutus, avohuollon eri tukimuodot ei koskaan korvaa läheistukiverkostoa. Valitettavasti monen perheen tukiverkosto koostuu, ei läheistukiverkostosta, vaan viranomaisverkostosta. Se on todella hyvä, että sitä on saatavilla, mutta koskaan se ei korvaa sitä, mitä läheiset antavat ja tuovat tullessaan.
Mä toivon, että jonain päivänä mulla olisi mahdollisuus ryhtyä vapaaehtoismummiksi jollekin lapselle. En ole edes erityisen lapsirakas, mutta jos mun elämäni kohtaa jonkun lapsen elämän, niin mä olen sieluani myöten mukana. No, aika näyttää =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja EJK:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Saako rahalla välittämistä, huolenpitoa ja aitoa tunnetta?

Ei saa.

Perhetyö, perhekuntoutus, avohuollon eri tukimuodot ei koskaan korvaa läheistukiverkostoa. Valitettavasti monen perheen tukiverkosto koostuu, ei läheistukiverkostosta, vaan viranomaisverkostosta. Se on todella hyvä, että sitä on saatavilla, mutta koskaan se ei korvaa sitä, mitä läheiset antavat ja tuovat tullessaan.
Mä toivon, että jonain päivänä mulla olisi mahdollisuus ryhtyä vapaaehtoismummiksi jollekin lapselle. En ole edes erityisen lapsirakas, mutta jos mun elämäni kohtaa jonkun lapsen elämän, niin mä olen sieluani myöten mukana. No, aika näyttää =)

Hieno ajatus. Aivan mahtava. (Lähes tippa linssissä, koska meidän lapsilla ei ole välittäviä isovanhempia.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Mä tiedän tasan mitä tarkoitat! Ihanaa tekstiä tosiaan oli :)
Olin tässä kuukausi sitten teatterissa, tai oikeastaan se oli musikaali. Kun esitys alkoi, niin menin ihan kananlihalle ja kyyneleet tuli väkisin silmiin... Olin vain niiiiin onnellinen, että sain istua siinä hiljaa, pehmeässä tuolissa, hämärässä salissa ja kuunnella jotain niin kaunista ja liikuttavaa. Olin niin onnellinen siitä, että olin elossa.
Elossa olemisen tunne ja onni siitä on oikeastaan mullakin aika merkittävä tekijä siihen huikaisevaan onneen =) Kun kokee jotain kaunista, se ... ei mulla ole sanoja :/ ... kolahtaa ja kovaa =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Hieno ajatus. Aivan mahtava. (Lähes tippa linssissä, koska meidän lapsilla ei ole välittäviä isovanhempia.)

Olepas yhtedessa MLL:n paikallisyhdistykseen ja kysäise onko heillä varaisovanhemmuustoimintaa olemassa. Jos siis koet, että teillä olisi sellaiselle paikka elämässänne =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mä toivon, että jonain päivänä mulla olisi mahdollisuus ryhtyä vapaaehtoismummiksi jollekin lapselle. En ole edes erityisen lapsirakas, mutta jos mun elämäni kohtaa jonkun lapsen elämän, niin mä olen sieluani myöten mukana. No, aika näyttää =)

Minusta sopisit jo nyt ihan hyvin mummiksi. Heti tulee mieleeni alakouluikäinen erityislapsi, poika. Jos mummi-sana tuntuu liian varhaiselta, samaa hommaa voisit hoitaa tittelillä 'tukihenkilö'.
 
Alkuperäinen kirjoittaja EJK:
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Hieno ajatus. Aivan mahtava. (Lähes tippa linssissä, koska meidän lapsilla ei ole välittäviä isovanhempia.)

Olepas yhtedessa MLL:n paikallisyhdistykseen ja kysäise onko heillä varaisovanhemmuustoimintaa olemassa. Jos siis koet, että teillä olisi sellaiselle paikka elämässänne =)

Olen mää sitä pyöritellyt päässäni. Puolitosissani. Ja sitte ajatellu, että jos meidän elämään ajautuu joku ihanuus vahingossa. Joku adoptiomummo ja sielunsisko.

En kauhean helposti osaa tutustua/ystävystyä/päästää ihmisiä ihan lähelle. Johtuen kaiketi rankasta elämästä. Eli sikäli ihan vieraaseen tutustuminen ei kuulosta minusta kovin helpolta. Mitä jos se ei toimi... :/
 

Yhteistyössä