Moi!
Pakko kirjoittaa oma tarinamme, koska pelkäsin ihan tolkuttoman kauan tutin pois ottamista, mutta osaksi turhaan...
Lapsosemme on nyt 2,5 vuotta ja tuti oli hänelle tosi tärkeä. Koskaan ei ollut ilman sitä vekotinta nukahtanut, ehkä sylivauvana imetyksen jälkeen joskus torkahti mutta aina tarvitsi tutin rauhoittuakseen- Viimesen vuoden ajan tuti oli vain nukahtamistilanteessa käytössä ja yöllä sen perään huudeltiin vaihtelevasti, joskus kerran yössä sitä etsittiin joskus ei ollenkaan.yleensä unet jatku heti kun tuti löytyi.
Tutin poisantamisesta ollaan puhuttu kesästä saakka, ja aina lapsi sanoi, että en anna pois, minä tarviin sitä ym. Yhtäkkiä 3 viikkoa sitten hän halusi antaa tutin pois ja saman tien ne "lähetettiin "tonttuvauvoille.
Eka iltana itku pääsi, että minä haluan tutin ja haetaan ne huomenna pois mutta itkut loppui siihen, mutta....
Nukahtaminen on VAIKEAA! Ja päiväunia ei olla sen koommin nukuttu!
Ennen hänet vain pystyi viemään sänkyyn unille ja jäi sinne ja nukahti itsekseen, nyt tulee pois sängystä useita kertoja, ei itke eikä kiukkua, muttei osaa rauhoittua. Eli yleensä silittelen 10-20 minsaa ja nukahtaa unilelu kainalossa. Aamuyöstä herää JOKA yö ja yleensä tahtoo äitin ja isin viereen, vaikkei ole koskaan ennen meidän keskessä nukkunut.
Enimmäkseen oon tietty iloinen, että tuti on nyt historiaa,pelkäsin eniten sitä että hampaat kasvaa vinoon, mutta kieltämättä joskus suututtaa, että sinne meni päikkärit tutin mukana. Järjestelmällisesti päikkäreille laitetaan saman rutiinin jälkeen kuin ennenkin, mutta kun on takana tunti sänkyyn takaisin viemistä, luovutan.Ja sitten kuitenkin kiukkuaa väsymystään koko illan ja yöunille menee TOSI aikaisin.
Eli näin meillä.
