tyhmä, itsekäs vai ihan normaali mies?

[miehiä miehiä]

Tunnistan em. miestyypin isässäni mutta luojan kiitos oma mieheni on ihan toista maata. Ja vasta mieheni tavattuani olenkin tajunnut kuinka h*vetin itsekäs oma isäni onkaan. Mieheni on kasvatettu siskonsa kanssa hyvin tasavertaisesti. Heidän huushollissaan ei ole eroa onko tyttö vai poika ja appeni muunmuassa on samaa sorttia. Se näkyy myös sitten siinä, että mieheni osaa ja haluaa tehdä kotitöitä, on empaattinen ja osaa ottaa todella hyvin muut ihmiset huomioon.

Te jotka narisette itsekkäistä miehistänne, muistakaa, että sillä kasvatuksella on oikeasti merkitystä. Älkää passatko niitä omia poikianne piloille mutta älkää myöskään passatko niitä miehiännekään enää. Niin kuin joku tuossa edellä kirjoitti, jättäkää ne pyykit pesemättä ja ruuat tekemättä, jättäkää huomauttelematta itsestään selvistä asioista jne. Jos ei mene jakeluun niin ei menem mutta tuolla tavalla te periaatteessa passaatte niitä ukkoja ihan samalla lailla kuin niiden mamma aikoinaan.

 

[Liila]

Kaiken maailman urpojen kanssa naiset lisääntyykin.

Kun kerran 99 % miehistä on näitä urpoja, niin valitettavasti kaikille naisille ei riitä herra täydellisyyksiä. Ja etukäteen ei aina voi tietää, millainen mies on perheenisänä.

Minä seurustelin mieheni kanssa yli 10 vuotta ennen lasten tekoa, mutta silti yllätyin (=petyin) siitä, kuinka vähän mies ottaa osaa perheen arkeen. En osannut aavistaa, ettei mies muuttaisikaan tapojaan ja ajankäyttöään lasten saannin jälkeen, kuten minä jouduin tekemään pakosti. Valitettavasti en omaa ennustajan lahjoja. Muuten olisin valinnut mieheni käytännöllisemmästä näkövinkkelistä, enkä vain rakkauden perusteella.

 

[--neito--]

Olen samalla linjoilla nimimerkin miehiä miehiä kanssa. Ne teidän miehet käyttäytyvät tasan niin kuin ne on kasvatettu. Vaikutusta asiassa on myös puolisolla, joka antaa saman menon jatkua. Monet naiset kasvattavat poikansa piloille. Tyttärensä kyllä laittavat siivoamaan, viemään roskat, auttamaan tiskauksessa tms. Poikien ei tarvitse osallistu "moiseen". Pojille tuntuvat puhtaat vaatteet ilmaantuvan kaappiin tuosta noin vaan, ruoka tulee nokan eteen itsestään, sitä voi mennä ja tulla ihan miten vaan haluaa, välittämättä kotihommista. Monilla tytöillä on taas ukaasina, ettei kavereiden luo lähdetä, mikäli joku kotihomma on tekemättä.

Kyllä ne pojat osaavat yhtä lailla kuin tytötkin ja mitä eivät osaa, niin pystyvät kyllä opettelemaan. Tässä maailmassa ei ole mitään sellaista kotihommaa tai pientäremonttia, mihin sukupuoli vaikuttaisi, niin ettei sitä kykene tekemään. Muutenkin ainoa asia mihin sukupuoli vaikuttaa on lisääntyminen, se vaatii sekä miehen että naisen, mutta jokaisen muun homma pystyy hoitamaan sekä mies tai nainen.

Omalla käytöksellään nainen sallii sen, että mies ei hoida omaa osuuttaan perheestään. Mies ei osaa lukea ajatuksia, joten istukaa hyvät naiset miestenne kanssa alas ja keskustelkaa asiasta ja rauhallisesti ilman syyttelyä. Kertokaa, että ette jaksa olla yksin vastuussa kaikesta ja kertokaa selvin sanoin mihin kaikkeen haluatte miehen osallistuvan. Kyllä mies ymmärtää, mikäli selvin sanoin kerrotte asianne. Ilman haukkumista ja syyttelyä. Perustelkaa myös mielipiteenne. Kertokaa miksi vauvan vaippa pitää vaihtaa ennen lähtöä, miksi pitää varmistaa, että lapset käyvät vessassa ennen lähtöä. Todennäköisesti mies ei ole tullut vain ajatteeksi asiaa laisinkaan! Jos mies pääse laistamaa kaikista hommista kuin koira veräjästä, se on mahdollista vain siksi, että te sallitte sen! Muistakaa myös se millaiseksi kasvatte oman poikanne.

 

[ärsyärsyärsy]

Kyllä jurppii täälläkin mies! Kun ei voi edes poikkipuolista sanaa sanoa kun toinen äyskii loppupäivän. Ja mitään ei voi tehdä heti, vaan sitten myöhemmin... Aamupäivälläkin pyysin miestä tyhjentämään tiskikoneen (kun ei todellakaan oma-aloitteisesti sitä koskaan tajua tehdä), niin sanoi siihen, että "joo, tänään". Eli ehkä sit illemmalla. Mä luulen että se jää häneltä kyllä tänään tekemättä. Mä en kestä kun kaikkea täytyy lykätä aina "huomiseen"!! Voi että kyllä ärsyttää just nyt. Ja sit kun vauva oli päiväunilla ja itkuhälyttimestä kuului ääntä, hän makasi sohvalla ja suunnilleen odotti että mä lähtisin katsomaan. Kun siitä sit sanoin vähän terävämmällä äänensävyllä, niin soppa oli valmis - mies on vihainen eikä voi mulle puhua enää varmaan tänään normaalisti. Vauvalle kyllä lirkuttelee. Kaikkea täytyy aina pyytää tekemään, mitään ei tehdä oma-aloitteisesti. Äsken kyllä meni vaihtamaan kakkavaipan, oho! GRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR!!!

 

[Meillä myös]

Meillä kylläkin tuo miehen uusavuttomuus rajoittuu tosiaan vain lapsen syöttämiseen ja pukemiseen, kaikki muu luistaa hyvin ja ihan 50/50 osallistuu lapsen hoitoon ja kotiaskareiden pyörittämiseen. Luulen, että tuo syöttäminen tökkii siksi, että lapsemme on ollut 6 kk pelkällä rintaruokinnalla ja siten ollen ruokinta minun vastuullani. Nyt kun sitten kiinteitäkin jo syödään, olen varmaan ääneen höpötellyt, mitä saa antaa ja mitä ei. Ehkä siksi mies ei oikein uskalla tarttua hommiin ilman opastusta. Ja mitä pukemiseen tulee, mies tietää että olen tarkka siitä, että ihmisten ilmoille lähdettäessä lapsella on siistit ja omaa silmää miellyttävät vaatteet päällä. Kotona saa kyllä olla mitä vaan, ei ole niin väliä. Eilen kyllä taas kävi niin, että kun olin ohjeistanut laittamaan tietyt housut pojalle päälle kaupunkireissua varten, kuinka ollakaan, matkalla huomaan, että housuthan ovat taas väärin päin...noh, pikku juttu sinänsä.
Mutta tosiaan osa mieheistä on aika saamamttomia kotitöissä ja esim. oma isäni isoisästä puhumattakaan, eivät juurikaan lastenhoitoon ole aikoinaan osallistuneet. Eivät oikein nytkään osaa olla lapsenlapsensa kanssa. Isoisäni on niin saamaton, että vieläkään ei osaa itse ottaa kaapista ruokaa, vaan mummoni pitää kattaa ruoka nenän eteen. Hupaisinta on se, että tykkäävät riidellä joka asiasta ja pitää päivätolkulla mykkäkoulua. Silloinkin mummo kattaa kellontarkasti aamiaisen, lounaan...isoisän nenän eteen, siinä sitten syövät kaikessa hiljaisuudessa...Että sellaista.
No meillä kyllä mies osallistuu kaikkiin kotitöihin, joten enpä nyt tuon syöttämis/pukemisavuttomuuden takia ole vielä miestä pellolle potkimassa. Pesee pyykit, leikkaa ruohon, pyyhkii pölyt, imuroi. Itse en ole ainakaan kolmeen vuoteen juuri imuriin koskenut. Lapsen kanssa touhuaa mielellään ja hoitaa esim. kylvetyksen,/suihkun itsekseen.
Tosiaan kannattaa mies jättää lapsen kanssa kaksin, silloinhan sitä oppii mieskin. Minä käyn useamman kerran viikossa jumpassa, jolloin mies saa luvan pärjäillä vauvan kanssa.
Jos kovasti jurppii miehen saamattomuus, kannattaa nostaa kissa pöydälle ja selvittää asiaa miehen kanssa. Tehkää yhdessä vaikkapa siivouskalenteri, johon on merkitty jokaiselle päivälle pieniä siivoustehtäviä, ja sopikaa miten työt jaetaan.

 

[--neito--]

Näistäkin asioista (tai ylipäätänsä mistä tahansa) kannattaa keskustella silloin, kun kumpikin on paremmalla päällä. Jos jompi kumpi tai kumpikin on jo kerennyt räjähtämään, niin siinä on melko turha keskustella järkevästi... Silloin tulee helposti sanottua sellaista mitä ei oikeasti tarkoita tai sanoa asiat turhan kärjistetysti. Myös toinen saatta tahallaan ymmärtää asioita väärin.

Joten istukaa alas silloin kun tilanne ei ole päällä. Keskustelkaa rauhallisin mielin ja syyttelemättä. Asiat kannattaa esitttää, minä muodosssa. Jos toista alkaa syyttelemään tyylillä: sinä et ikinä tee sitä tai tätä tai teet aina asiat väärin, niin asia ei oikein etene. Tehoaisiko sinuun syyttelevä tyyli? Kerro miltä sinusta tuntuu, kerro miten toivoisit asioiden olevan, perustele myös mielipiteesi. Pyydä myös miestä kertomaan oma mielipiteensä tilanteesta, onko hän siihen tyytyväinen? Mitä hän toivoo? Kuuntele mitä miehesi kertoo. Normaali miehen luulisi ymmärtävän, jos hänen kanssaan järkevästi asiasta keskustelee. Sopikaa myös käytännössä miten hoidatte asian tulevaisuudessa. Moni mies tuntuu tarvitsevan selkeät ohjeet kuinka toimia... Pohtikaa mitä asioita sinä hoidat, mitä mies hoitaa ja mitä hoidatte yhdessä. Myös se kuinka useasti ko. asioita tarvitsee tehdä. Esim. imuroinnin suhteen, jollekin riittää kerran kahdessa viikossa ja toinen tahtoo, että imuroidaan kahdesti viikossa. Joten siis tarkenusta tämän tapaisissa asioissa, koska ihmiset ovat erilaisia. Toinen tulkitsee hoitavansa asian hyvin ja toinen kokee hänen hoitavan huonosti, koska tulkitsevat asiaa omasta näkökulmastaan!

 

[näkijä...]

Minulla on selkä kipeä. Pystyn juuri ja juuri kävelemään kahden voimakkaan kipulääkkeen ja aamulla saadun kipupiikin turvin. En pysty nostamaan kymmenkiloista lastamme lähes lainkaan ja näin kaikki hoitotoimenpiteen ovat erittäin vaikeita. Mieheni on töissä ja minä kotona lapsen kanssa. Aamulla esitin miehelleni toivomuksen, että tulisi mahdollisimman ajoissa kotiin. Hän lupasikin lähteä heti kolmelta, käydä treenaamassa ja tulla sitten suoraan kotiin....voi V.....treenaamassa, kun vaimo on 100% invalidi. Voiko tyhmempää ja itsekkäämpää olla, kun ei ymmärrä kotiutua, vaikka minä etenen kivusta johtuen konttaamalla?

Olen sen sortin ihminen, että en ala ratakiskosta vääntämään, vaan mielestäni joitain asioita pitäisi tajuta myös itse. Eipä ukko tajunnut ja omaa syytähän jouduin kärvistelemään iltaan asti. Ihmetyttää vain, eikö miehet ymmärrä yhtään mitään ilman hirvittävää vääntöä? Ihan turha tulla sitten valittamaan, että aina nalkutetaan, kun mikään ei menen perille ilman ...kele!

Kyllä. Hän on sekä tyhmä että itsekäs. Eikä edes naurata. Kuule...mikähän tuossa selässäsi on? Oletko tutkituttanut sitä kenelläkään muulla kuin lääkärillä? Alkoi vain kiinnostamaan kun kerroit että syöt voimakkaita lääkkeitä tuohon vaivaasi...

 

[Lähes kaikki kokeiltu]

Kylläpä osui ja uppos nää jutut!
Olen kokeillut sitä, et jätän miehen käyttämät likaiset tiskit pöydille lojumaan. Lojuivat muutaman päivän, jonka jälkeen ei minun hermot enää pitäneet vaan oli pakko ne pestä. Samoin olen antanut lojua miehen likavaatteiden pitkin lattioita, et tajuais viedä ne pyykkiin. Se usein kysyykin, et miksi et ole pyykännyt sitä ja tätä vaatetta niin kuittaan vaan sanomalla, et ei ole ollut pyykkikorissa.
Siinä on vaan sellainen kurja puoli, et usein käy vieraita niin noloa kun likasia astioita ja vaatteita pitkin taloa. Laiskan emännän syyksihän ne menee

Ei mullakaan omaa aikaa ole. En edes muista et mitä sellainen on. Meillä on neljä lasta, nuorin 3vkoa ja olen ollut jo yhden pidennetyn viikonlopun yksin lasten kans. Ei mies ole menojaan vähentänyt. Juniori syntyi sektiolla, ja mulla ois kuukauden nostelukielto päällä, mutta kylläpä sairaalasta kotiuduttuani jouduin alkaa nosteleen kymmenkiloista toiseksi nuorinta lasta.
Mies tietää että minä kyllä pärjään ja selviän lasten kanssa. En vain koskaan aiemmin osannut ajatellakaan, että kantaisin vastuun lapsien kasvatuksesta yksin.
Turhaapa tässä on anoppiakaan alkaa syytteleen, mutta pikkasen enemmän ois kyllä voinut kiinnittää huomiota tiettyihin juttuihin.

Reilun kymmenen vuoden yhdessäolo aikana olen saanut koulutettua ukkoani sen verran, et useimmiten hän vie likaiset tiskinsä tiskipöydälle eikä jätä enää pöytään (kuin harvoin). Tiskikoneen kansi on kuitenkin vielä aivan liian painava ja vaikea avata, että sen sais aukaistua ja sinne astiat laitettua...

Päivä kerrallaan eteenpäin.

 

[Miten...]

.... teidän äitien elämä eroaa yksinhuoltajaäitien elämästä?
Paitsi että yksinhuoltajaäidit saavat monet vapaata siksi että lapsi on isällä ja muuten rauhan olla yksin ja kantaa vastuu vain itsestään ja lapsesta ilman että tarvii yhtä isoa lasta hoitaa. ))

Paitsi sitten unohdetaan yksi juttu, olisi kai kiva saada joskus halaus, hellä kosketus, seuraa, juttelua ja muuta... mutta saako niitä pienen lapsen kanssa parisuhteessa keskiverto äiti muutenkaan...?

Kunhan mietin...

 

[no...]

Edelliselle: kyllä meillä ainakin halaillaan ja pussaillaan joka päivä. Ja ollaan toistemme seurana. Vaikka mies onkin sellainen, että "unohtaa" tehdä kotitöitä...

 

[oletteko?]

Oletteko koskaan puhuneet rauhalliseen sävyyn miehenne kanssa teitä vaivaavista asioista? Miehet eivät osaa lukea ajatuksia eivätkä täydentää lauseita. Oletteko koskaan puhuneet rauhalliseen sävyyn ilman syyttelyitä siitä kuinka teidän perheessä työnjako hoidetaan? Oletteko sanoneet ääneen, että minua väsyttää ja haluaisin levätä ja että toivoisit miehen sillä aikaa hoitavan tarvittavat jutut (määrittellä myös ne miehelle)?

Luotatteko siihen, että miehenne osaa hoitaa kotiasianne ja lapsenne? Jos ette niin miksi? Oletteko kertoneet miten haluat asiat hoitaa? Miksi miehen tapa ei kelpaa?

 

[zzzzzzzzzzz]

Oletteko koskaan puhuneet rauhalliseen sävyyn miehenne kanssa teitä vaivaavista asioista? Miehet eivät osaa lukea ajatuksia eivätkä täydentää lauseita. Oletteko koskaan puhuneet rauhalliseen sävyyn ilman syyttelyitä siitä kuinka teidän perheessä työnjako hoidetaan? Oletteko sanoneet ääneen, että minua väsyttää ja haluaisin levätä ja että toivoisit miehen sillä aikaa hoitavan tarvittavat jutut (määrittellä myös ne miehelle)?

Luotatteko siihen, että miehenne osaa hoitaa kotiasianne ja lapsenne? Jos ette niin miksi? Oletteko kertoneet miten haluat asiat hoitaa? Miksi miehen tapa ei kelpaa?

On puhuttu. Monesti. Ei tunnu menevän perille. Ainakaan pidemmän päälle. Tyhmä mies tai epäselvästi puhuva akka.

 

[kokenut 69]

Mulla pysyvä invaliditeetti koska selkäni olis pitäny saada leikkausten jälkeen luutua ja parantua rauhassa, enkä olisi saanut nostella mitään vähään aikaan, mutta heti leikkauksista kotiuduttuani minun piti vain herätä pienten lasten öisin heräillessä ja hoitaa/nostella heitä päivisin. Leikkaustulokset kestivät pari päivää ja sitten rötsähti selkäranka uudestaan ja toinen jalka jäi epävarmaksi ja helvetilliset kivut jäivät myös päälle, ja kyvyttömyys työhön jota ennen tein kodin ulkopuolella. Mies oli leikkauksista kotiutuessani työtön, mutta ilmoutti että hänen pitää saada 10 tunnin kauneusunensa, että jaksaa päivällä sitten. Jaksaa mitä, kun minä rakkaat lapset hoidin päivät ja yöt? No treenata punttisalilla ja huolehtia omista kehonrakentajan ruokavalioistaan ja mitata hauistaan. Itsekkyys ei ainoa syy, miksi ero tuli. Onneksi tuli. Avioliittoni ovat elämäni pahimmat virheet. Toisaalta lapseni ovat parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Nim. Pysyvästi ikisinkku

 

[Satumainen tuuri]

Mulla pysyvä invaliditeetti koska selkäni olis pitäny saada leikkausten jälkeen luutua ja parantua rauhassa, enkä olisi saanut nostella mitään vähään aikaan, mutta heti leikkauksista kotiuduttuani minun piti vain herätä pienten lasten öisin heräillessä ja hoitaa/nostella heitä päivisin. Leikkaustulokset kestivät pari päivää ja sitten rötsähti selkäranka uudestaan ja toinen jalka jäi epävarmaksi ja helvetilliset kivut jäivät myös päälle, ja kyvyttömyys työhön jota ennen tein kodin ulkopuolella. Mies oli leikkauksista kotiutuessani työtön, mutta ilmoutti että hänen pitää saada 10 tunnin kauneusunensa, että jaksaa päivällä sitten. Jaksaa mitä, kun minä rakkaat lapset hoidin päivät ja yöt? No treenata punttisalilla ja huolehtia omista kehonrakentajan ruokavalioistaan ja mitata hauistaan. Itsekkyys ei ainoa syy, miksi ero tuli. Onneksi tuli. Avioliittoni ovat elämäni pahimmat virheet. Toisaalta lapseni ovat parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Nim. Pysyvästi ikisinkku

Minäkin erosin samanlaisesta tyypistä aikanani ja ajattelin kuten sinä: Ei ikinä miestä riesakseni, selviän lasten kanssa paljon helpommalla itsekseni. Tuli suoranainen inho noita kehonrakennustyyppejä kohtaan ja se muutti täysin miesihanteeni. Tavallinen, terveesti elävä mies on nyt kuvani ihanteellisesta miehestä.

Sinkkuna en edes vilkuillut miehiin päin, mutta miten ollakaan, siihen ilmestyi sellainen kaveri hiljalleen lähestyen, johon halusi tutustua paremmin. Hienotunteinen, fiksu ja huomaavainen, empaattinen ihminen. Ulkomuotokin juuri sitä mitä pitää eli ei mikään pullistelija, vaan tavallinen, liikunnallinen mies. Juttelimme paljon kaikesta mahdollisesta ja huomasin kiinnostuvani uudelleen parisuhteessa elämisessä. Se oli itselleni kiva yllätys päästä irti menneestä. Olemme eläneet yhdessä tämän kivan miehen kanssa yli 20 vuotta. Teemme yhdessä kaikkea kotiaskareista harrastuksiin.

Jos ihminen viestii koko olemuksellaan omaan itseensä keskittymisestä, hänen kannattaa kiertää kaukaa, tähän tulokseen olen tullut. Peiliin vilkuilevia ihmisiä en halua edes ystäväkseni.

.