Mä olen tosi lapsirakas ihminen, olen jo teininä ja nuorempanakin vahtinut paljon lapsia, olen innokas kummi kummilapsilleni, minulla on paljon valokuvia ystävieni/sukulaisteni lapsista ja tykkään olla päiväkodissa töissä yms. Omia lapsia ei siis vielä ole.
Monelta olen kuullut, että omien lasten jälkeen ei ole enää jaksanut kauheasti innostua muiden lapsista. Muut lapset tuntuvat lähinnä rasittavilta ja omat ihanilta jne. Toisaalta jotkut ovat oppineet ymmärtämään lasten maailmaa vasta omien lastensa synnyttyä ja tykkäävät muistakin lapsista aiempaa enemmän tai ainakin sietävät heitä paremmin. Saas nähdä, millainen musta tulee, jos/kun saan omia lapsia.
Mites teillä? Miten äidiksi/isäksi tulo on vaikuttanut siihen, miten yleisesti suhtaudutte lapsiin vai onko se muuttunut mitenkään?
Monelta olen kuullut, että omien lasten jälkeen ei ole enää jaksanut kauheasti innostua muiden lapsista. Muut lapset tuntuvat lähinnä rasittavilta ja omat ihanilta jne. Toisaalta jotkut ovat oppineet ymmärtämään lasten maailmaa vasta omien lastensa synnyttyä ja tykkäävät muistakin lapsista aiempaa enemmän tai ainakin sietävät heitä paremmin. Saas nähdä, millainen musta tulee, jos/kun saan omia lapsia.
Mites teillä? Miten äidiksi/isäksi tulo on vaikuttanut siihen, miten yleisesti suhtaudutte lapsiin vai onko se muuttunut mitenkään?
Viimeksi muokattu: