Tylsä Arki??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksinäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yksinäinen

Vieras
Olen kotona lasten kanssa ja mies käy töissä. Töiden jälkeen mies tulee kotiin ja istahtaa tietokoneelle. Ilta menee tavallisesti niin että mies on koneella ja minä tv:n ääressä lasten kanssa touhuillen, välillä pyykkiä pesten tai astioita keräillen.. yhdessä menemme aina nukkumaan ja silloin on läheisyyttä ja jutellaan ennen nukahtamista. Rakastan miestäni ylikaiken ja tiedän että hänkin rakastaa minua, mutta arki on tylsää ja olemme aina kotona, eri huoneissa suurimman osan päivästä. Saan omaa aikaa kun pyydän sitä, kyllä mies katsoo lapsia ja on aivan ihana isä lapsilleen. Silloin kun meillä käy kavereita tai sisaruksiamme niin olemme kyllä yhdessä ja meillä on hauskaa mutta kun olemme omalla porukalla, tuntuu että varsinkin mies tylsistyy nopeasti..
Mitä ihmettä keksisin millä piristää miestäni ja tehdä iltoihin jotain ohjelmaa.. muuta kun tv:n tai tietokoneen? Miestäni ei tarvitse kahta kertaa käskeä jos haluan hänet pois koneelta, mutta miksi pyytäisin hänet luokseni sohvalle katsomaan saippuasarjoja jotka eivät häntä kiinnosta.. lasten kanssa hän tosiaan puuhailee, mutta mitä me kaksi olemme toisillemme..?

Olenko yksin ajatusteni kanssa vai onko muillakin arki tätä nyt kun on lapsia..?
 
Työssäkäyvänä ja pitkää työpäivää tekevänä voin sanoa, että en mä arki-iltoihini mitään extremeä kaipaa. On ihanaa, kun voi vaan olla...vaikka näpytellä palstalla tai katsoa telkkaria. Olla kotona. Mä olen yh, mutta jos eläisin parisuhteessa, voisin hyvin kuvitella viihtyväni iltaisin ihan yksinkin. Töissä kun saa ihmisten kanssa olemisesta ihan tarpeekeen.

Jos teillä muuten menee hyvin ja miehesi on tilanteeseen tyytyväinen, niin ei sun tarvitse tehdä yhtään mitään. Vikonloppuisin voi sitten järjestää jotain perheen yhteistä kivaa, vaikka uimareissuja tai retkiä luontoon tms.
 
Kyllä me ennen lapsia arkisinkin huomattiin enemmän toisiamme.. tehteen yhdessä hyvää iltapalaa (esim. salaattia ja sämpylöitä) käytiin pitkillä lenkeillä ja illalla maattiin sohvankulmassa katsomassa leffaa ja syötiin herkkuja..
Kyllä me saatettiin arki-iltanakin pyörähtää kauniina kesäiltana terassilla oluella tms..
Nyt tuntuu että toinen meistä on aina lasten kanssa ja toinen saa sitä omaa aikaa.. vuorotellen toki, mutta kaipaisin myös sitä yhdessä olemista.. nyt tuntuu että olemme yhdessä mutta aina erikseen.. mutta silti rakkaus ei ole kadonnut. Mies viihtyy omissa oloissaan mutta minä taas tunnen itseni välillä yksinäiseksi vaikka minulla onkin lapset lähelläni.. kaipaan miestäni vaikka hän olisikin kotona.. mutta tosiaan, vaikka kaipaan häntä niin mitä minä haluaisin hänen tekevän kanssani? En tiedä.. katsovan kai tylsiä saippuasarjoja kanssani minun mieliksi.. en tiedä.. :ashamed:
 
Koittakaa järjestää viikonloppuihin jotain yhteistä kivaa, joskus myös ihan kaksistaan, jos teillä on mahdollisuus saada lapsia hoitoon. Sua ilmeisesti vaivaa aikuiskontaktien puute, mikä on ihan tavallista, kun on lasten kanssa kotona. Miehesi taas saa ilmeisesti aikuiskontakteja ihan riittävästi, joten tarpeenne arki-illoista eivät kohtaa. Eikä se ole mitenkään epänormaalia. Tilanne varmasti muuttuu, kun sinäkin palaat takaisin työelämään. Ne arki-illat on kyllä sellaisia, ettei silloin viitsisi tehdä yhtään mitään, mitä ei ole ihan pakko tehdä.

Ymmärrän tarpeesi viettää enemmän aikaa miehesi kanssa ja ymmärrän miehesi tarpeen olla itsekseen. Siksipä juuri ehdotin sitä yhteistä tekemistä viikonloppuihin.
 
Ehkä olet oikeassa keittiönoita ja kiitos myös sählärille. Viikonloppuisin me usein kyläilemme jossain tai meillä on kavereitamme/sisaruksiamme käymässä.. ja minä kun tosiaan kaipaan miestäni.. haluaisin että myös meidän yhteinen arki ilman vieraita olisi mukavaa yhdessäoloa edes joskus eikä vain "minä ja lapset" tai "mies ja lapset" ja toisella sitä omaa aikaa.. ehkä tilanne tosiaan muuttuu kun palaan 3kk:n päästä töihin ja saan niitä aikuiskontaktejakin.. mutta nyt vain tuntuu siltä että olen aika yksin..
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.05.2007 klo 13:24 yksinäinen kirjoitti:
Ehkä olet oikeassa keittiönoita ja kiitos myös sählärille. Viikonloppuisin me usein kyläilemme jossain tai meillä on kavereitamme/sisaruksiamme käymässä.. ja minä kun tosiaan kaipaan miestäni.. haluaisin että myös meidän yhteinen arki ilman vieraita olisi mukavaa yhdessäoloa edes joskus eikä vain "minä ja lapset" tai "mies ja lapset" ja toisella sitä omaa aikaa.. ehkä tilanne tosiaan muuttuu kun palaan 3kk:n päästä töihin ja saan niitä aikuiskontaktejakin.. mutta nyt vain tuntuu siltä että olen aika yksin..
Mä edelleen ehdotan niitä viikonloppuja teidän perheen yhteiseksi ajaksi. Vähän vähemmän kyläilyjä ja vähän enemmän perheen yhteistä kivaa. Mun lapseni ovat aina nauttineet retkistä luontoon ja niin nautin minäkin lapsena. Eväät mukaan ja jonnekin metsiin samoilemaan, uimarannalle uimaan tai mitä nyt haluattekaan. Kevät on luonnon heräämisen aikaa ja mä kaipaan kyllä sitä aikaa, jolloin saattoi lähteä lasten kanssa eväät repussa samoilemaan ja ihmettelemään kesän tuloa. Nyt teen sitä koiran kanssa, mutta ilman eväitä. Toivottavasti mulla on joskus lapsenlapsi, jota ottaa mukaan =)
 

Similar threads

A
Viestiä
16
Luettu
6K
V
V
Viestiä
13
Luettu
2K
V
V
Viestiä
7
Luettu
2K
Aihe vapaa
Rukoilijasirkka
R
H
Viestiä
6
Luettu
635
I

Yhteistyössä