Työ ja kotityö?

[Pilkettä]

heippa

Kiinnostaisi tietää muiden mielipiteitä kotityön ja kodinulkopuolisen työn eroavaisuuksista. Millä tavalla olette järjestäneet perheessä omasta mielestänne hyvin sen esim.että molemmat saavat nukkua tarpeeksi, tai ainakin yhtäpaljon kun perheeseen on tullut vauva.
Onko mielestänne vauvan hoito kotona työtä ollenkaan?
Kyselen siksi, että monelta taholta olen kuullut että esim.se, joka käy kodin ulkopuolella töissä pitäsi saada nukkua yönsä....millä perusteella kotona olevan pitäisi pystyä valvomaan ja tehdä "kotityöpäiväänsä" ympäri vuorokauden.
Monestihan luullaan että esim.pikkuvauva nukkuu päivällä, mutta näin ei ainakaan meillä ole. Vauva nukkuu n.40min pätkiä päivisin ja senkin osin sylissä, mutta mies vaatii että hänen pitäisi saada nukkua yönsä heräilemättä.
Mun logiikkaan ei vain mahdu se, että kodin ulkopuolella tehtävä työ olisi jotenkin raskaampaa kuin kotona. Luulisin että monesti asia on toisinpäin ja itse kannatan tässä täyttä jakamista ns.molempien työpäivän jälkeen..myös esim.yösyöttöjä ja heräilyjä ( silloin kun vauva ei ole ihan vastasyntynyt ja voi esim antaa jonkuin syötön pullosta).

Olisi kiva kuulla toimivia systeemeitä perheissä. Ja myös mielipiteet ovat tervetulleita.

 

[Pilkettä]

...piti laittaman että pitkään meilläkin on mennyt esim.yöheräilyjä jakamalla, mutta nyt on vähän ilmassa muunlaista toivetta....katsotaan miten saadaan toimimaan ja siitä syystä myös kyselen eri vaihtoehtoja.

 

[pampelo]

meillä mies tekee vain yötöitä ja tuo yöheräily ei siis tule vaikuttamaan, ennemmin varmaan sit se että kun mies nukkuu päivällä ja herää ni minä pääsen päikkäreille, jos ei tarvise imettää juuri silloin.
onneksi miehellä on noita töitä max. 4 yötä/viikko ja onkin sitten muuten melkein aina kotona.

 

[kultakala]

meilläkin vääntöä aiheesta kokemuksia otetaan enemmän kuin mielellään vastaan

 

[Emilyn]

Itse ajattelen, että omien voimavarojen mukaan jaksan (jaksoin) valvoa vauvan kanssa (nukkui kuitenkin vieressä, helpotti tilannetta) ja että miehellä on jonkun verran raskaampaa kun joutuu ajamaan työmatkat ja olemaan skarppina töissä.

Mutta ei vuoden univelat kenellekään hyvää tee. Hyvin meni siihen asti, kunnes kävi ilmi että mies ajatteli että hän on väsyneempi kuin minä (nukkui yönsä) ja että minun nukkumisellani ei ole merkitystä. Olin väsynyt, rikki ja hermoraunioisuuden partaalla väsymyksestä mutta sitä mies ei ymmärtänyt, että se johtui univeloistani.

Niinpä mm. tuon seikan ja muittenkin piirteiden johdosta erosimme (minun aloitteestani) hieman ennen tytön 1v synttäreitä. Nykyään saa äitikin nukkua, kun tyttö on isällään.. ja nukkuu onneksi yleensä kokonaisia öitäkin vajaa 1,5v lapsi.

 

[Mörri825]

Että kaikki on ohimenevää.
Vauva ei pian enään olekkaan vauva.
Tilanteet muuttuu.
Hoitovaatimukset ja tavat muuttuu.
Kyll avioliitto on vähä hepposella pohjalla jos pitää erota sen takia, että vauva valvottaa tms.
Munkin tuo 1v8kk järjestää ihan uutta aktiviteettia kun on jokapaikassa yhtäaikaa.., repii kaiken alas ja pienessä katastrofikiertees koko ajan.
Kiva sen touhui on seurata ja varmaan se jo muutaman kuukauden sisällä oppii uskomaan, että Ei tarkoittaa Ei.

 

[Avemaria]

Meillä mies on poissa maanantai-aamusta perjantai-iltaan eli viikolla teen 24/7 kotona "töitä". Viikonloppuisin kun mies on kotona niin teen myös suurimman osan kotitöistä mutta mies päästää mut päiväunille sekä lauantaina että sunnuntaina. Ja saan nukkua niin kauan ku nukuttaa. Raskas se viikko on mutta viikonlopun päikkäreillä jaksaa sit taas seuraavaa viikkoa pitkälle. Meillä on yks koululainen jonka vuoksi joudun nousta arkena joka aamu seitsemältä vaikka vauva nukkuis myöhempään. Lapset meillä on siis 8v, 5v ja kohta 5 kk vauva.

 

[Mörri825]

Minä teen 24/7 myös lauantait ja sunnuntait..., jo vuoden tehny.
Tytöt nyt 5v8kk ja 1v8kk.
Ei ole apua tarjottu..., en ole kyllä pyytänytkään.
5 kertaa oltu jo lastensuojelun hampaissa viimesen 10 kuukauden aikana ja taas mennään 07.01.2008.
Kiitos tyttöjen äidin..., tytöt varmaan joskus kiittää.
Istuu keskustan baareissa ja täsmäpommittaa.
Paras mitä se nyt viimeks sano..., että helppohan mun on uutena vuotena kun voin soittaa meille kenen tahansa naisen..., hän kun kuulemma joutuu viettämään uuden vuoden yksin.., heh..., turun keskustassa.
Sääliks käy.

 

[winhis]

Vaikea tähän on sanoa mitään yleispätevää, riippuu niin töistä ja vauvasta. Meillä mies on raksalla töissä, herää viim. 06.00 ja tekee todella raskasta työtä. Olisi myös jopa vaarallista jos hän menisi liian väsyneenä töihin. Mies ei ole hoitanut vauvaa yhtäkään yötä jos itse olen ollut hoitokunnossa, silloin kun olen ollut kavereiden kanssa ulkona, on hoitanut yön. Ja kerran olin vanhempieni luona nukkumassa univelkoja pois. Tämä on tullut luonnostaan, ilman erillisiä sopimuksia. Ekat kuukaudet kun tyttö valvotti, sain nukuttua päivisin, sillä päiväunet tyttö on aina nukkunut hyvin. Lisäksi usein kun mies tuli töistä, hän lähti vaunukävelylle tai jollekin kaverille vauvan kanssa, niin sain nukkua.

Mielestäni "oikeissa" töissä olevan yöunet on siksi etusijalla, että töissä pitää olla aivot skarppina ja saada tulosta aikaan, kotona voi haahuilla tukka pörrössä, eikä ole niin vakavaa jos unohtelee asioita. Mutta ilman muuta tilanteen niin vaatiessa öitä täytyy jakaa, vaikka viikonloppuisin. Mielestäni asiat ovat silloin oikealla tolalla, kun MOLEMMAT ovat tyytyväisiä. Jos mies osallistuisi työpäivän jälkeen enemmän vauvan hoitoon, saisit ehkä kerättyä paukkuja yöhön? Tai jos sinä saisit viikonloppuisin nukkua niin pitkät päiväunet kuin haluat? Sopikaa selkeät sävelet, niin molemmat tietää miten homma toimii.

 

[Kimppa]

Edellisen kanssa samoilla linjoilla.

Mä oon asennoitunut äitiyslomaan niin, että se on nyt mun työtä. Ympärivuorokautista sellaista. Mies saa nukkua yöt ainakin viikolla ja minä herään vauvan kanssa. On se kuitenkin eri lähteä töihin ja olla siellä skarppina koko päivä kuin jäädä kotiin. Kotona voi ollakin vähän pihalla valvomisesta ja välillä pystyy ottamaan nokoset.

Oman jaksamisen varmistamiseksi saan nukkua aina toisena viikonloppuaamuna pitkään. Ja arkisin voin ottaa miehen palattua kotiin iltapäivällä nokoset. Harvoin enää kuitenkaan tarvitsee kun ei ole enää niin poikki. Vauva puoli vuotias.

 

[Mörri825]

Mun perhetutun poikavauva ei nukkunut päiväuniaan kuin hetkellisesti ja ainoastaan äitinsä sylissä.
Tätä kesti varmaan 6 - 8 kk, oli joku vatsajuttu jonka nimeä en nyt muista.
Oli varmaan raskasta, koska oli 2v tyttökin viellä hoidettavanaan.
Nyt kaikki ohi ja on kiva kattella äitiä joka nauttii, rakastaa ja on onnellinen lastensa kanssa.

 

[Mörri825]

Tommonen 20 minuutinkin torkahdus ( kylläkin harvoin, ehkä kerran 2 viikossa, jos on niin väsyny ) auttaa kummasti.
Tarkoitan semmosta hetkellistä, ( joskus ) päiväkohtaista, väsymystä.
Muuten en ole väsynyt vaikka nukunkin lyhyehköjä öitä, 6 - 7h ja välill usein pitää niittenkin aikana herätä.
Olen tottunut lyhyisiin öihin elämässäni.

 

[kolmastulossa]

ei tuohon AP:n kysymykseen löydy "oikeaa" vastausta, vaan jokaisen perheen on (välillä kantapäänkin kautta) itse löydettävä oma toimiva ratkaisu.
Perusajatuksena mulla kuitenkin olisi se, että kummankin vanhemman on saatava tarpeeksi lepoa. Meillä se edellisenä vauva-aikana tarkoitti, että mies sai nukkua häiriöttömät (tai ainakin lähes) yöunet. "Yöunet" tarkoittaa meidän perheessä miehen kohdalla arkisin uni-aikaa kello n 21.30 - 02:00, työpäivä kun alkaa viim klo 03. Myös päiväunia on miehen saatava nukkua vähintään 2 tuntia häiriöttä. Viikonloppuisin mies sai nukkua täydet yöt (tarkoittaa tässän 8 tuntia unta putkeen), mutta vastaavasti minä menin silloin nukkumaan aikaisemmin (eli mies jäi kukkumaan vauvan kanssa) ja minä myös heräsin myöhemmin. Ne yöt kun tiesin että mies on nukkunut tosi vähän, tai huomasin hänen olevan erittäin väsynyt, oli mulla kyllä ns pelko perseessä että aamuyön tunteina saattaaisi jopa nukahtaa rattiin... Itse imetin vauvaa n 7 kk ajan, ja samalla kun imetys loppui, loppui myös yösyötöt. Yöheräämisiä toki on edelleen, ja minä niihin herään. Nyt olen taas äitiyslomalla, ja seuraava syntyy helmikuussa. Tiedän jo nyt että jatketaan samalla tavoin kun edellisen ollessa vauva.
Kotityöt jakaantui edellisen äitiysloman aikana niin, että mies kävi aina arkisin kaupassa kotimatkalla. Ruokaa tein minä pääsääntöisesti, siivous & pyykit & silitys jakaatui varmaan 70% minä, 30% mies. Tosin meillä myös nyt 12-vuotias on jo useamman vuoden osallistunut kotitöihin (kuten imurointi, roskien vienti, pyykkien ripustaminen jne). Varmaan samanlainen jako tiedossa myös nyt tämän vauvan aikana. Onneksi mulla sattuu olemaan mies joka ei pidä lasten tai kodinhoitoa "akkojen hommana" (olikin vuoden hoitovapaalla tytön ollessa 1-2 vuotias) eli osaa oma-aloitteisesti tehdä kotitöitä (vaikka vauditankin usein kevyellä nalkutuksella) ja ymmärtää että lapsen kotona hoitaminen on työtä ja että siihenkin/siitäkin voi väsyä!
lsten iät siis nyt 12-v, 2-v, ja LA helmikuussa