M
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Olin lukion jälkeen, 2000-luvun alussa, yhden kesän päiväkodissa työkkärin harjoittelussa. Menin lähinnä siksi, kun en oikeita töitä saanut, rahaa ei muualtakaan tullut ja päiväkotiin pääsi helposti. Lapset (3-7 v.) ja työntekijät olivat mukavia, mutta työ itsessään ihan hitsin tylsää. Päivää piristi ainoastaan ruokailun jälkien siivoaminen ja pk:n keittiössä avustaminen, muutenhan se oli vain istumista ja lasten leikkien seuraamista. Varmasti jos ala kiinnostaa ja on hyvin lapsirakas, homma on mielekkäämpää, mutta itse en niinkään tykännyt.
Tähän on huomautettava kyllä, että kun ollaan työntekijänä päiväkodissa, niin siihen toki kuuluu paljon muutakin kuin sitä, että vain tuijotetaan lasten leikkimistä. Toki vapaalla leikkimisellä ja sen seuraamisellakin on oma paikkansa, mutta lastenhoitaja, lastenohjaaja ja lastentarhanopettaja suunnittelevat ja toteuttavat myös paljon mm. liikuntaan, musiikkiin, askarteluun, uskonnolliseen kasvatukseen ja ulkoiluun liittyviä toimintatuokioita. On satujen lukemista, aamupiiriä, nukkaria, vaikka mitä. Harjoittelijan kohdalla tuo työnkuva on sitten ehkä ollut tuota, mutta kyllä siellä paljon muutakin ainakin pitäisi tehdä kuin katsella lasten leikkimistä.
Niin tätä ajattelinkin, sosionomikoulutukseenkin otetaan mieluiten niitä, joilla on työkokemusta alalta. Ja kyllä tässä kaupungissa on paljon tunkua lähihoitajiksikin, arvioin että joka 20 pääsee koulutukseen, joten vara on valita ketä ottavat. Jotkut ihmiset tuntuvat olevan kovasti sitä mieltä että lähäriksi pääsee kuka vaan...itse olen hakenut opiskelemaan lähihoitajaksi aikuispuolelle mutta siellä valitaan ensin ne joilla kokemusta alasta ja nyt sitten haluan harjoitteluun että saisin sitä kokemusta alasta. mutta siis oli tehtävät siellä päiväkodissa mitä vaan niin eiköhän ne auta sen opiskelupaikan saannissa.