Työhön meno itkettää ja ahdistaa...

[Ahdistunut]

Taidan olla ihan hullu... Oon äitiysloman jälkeen palaamassa töihin, vain 3 illaksi viikossa ettei lasta tarvii laittaa hoitoon, mutta tuntuu että tuokin on liikaa. Mä vaan niin luulin äitiyslomalle jäädessäni ettei sinne enää tarvis palata, kun ala ei tunnu omalta, eikä kiinnosta sitten yhtään. Mutta niin vain kävi etten yrityksistäni huolimatta muutakaan työtä ole saanut joten paluu vanhaan se vain edessä häämöttää. Voi itku, miten mä kestän ne illat siellä?

 

[tipi]

kolme iltaa/vk; ota se loman kannalta kotitöistä! On ihan normia että alkaa pitkän loman jälkeen hirvittää, mieti asian positiivisia puolia (kai niitä sun työssäsi jotain on?) Mitä sitten teet työksesi?

 

[KolmeKertaa]

Taidan olla ihan hullu... Oon äitiysloman jälkeen palaamassa töihin, vain 3 illaksi viikossa ettei lasta tarvii laittaa hoitoon, mutta tuntuu että tuokin on liikaa. Mä vaan niin luulin äitiyslomalle jäädessäni ettei sinne enää tarvis palata, kun ala ei tunnu omalta, eikä kiinnosta sitten yhtään. Mutta niin vain kävi etten yrityksistäni huolimatta muutakaan työtä ole saanut joten paluu vanhaan se vain edessä häämöttää. Voi itku, miten mä kestän ne illat siellä?

Elä nyt *halaa* kaikilla, tai ainakin lähes kaikilla, äideillä se itku siellä puserossa pistää, kun pieni jää hoitoon. Lapsi selviää kyllä ja sinäkin selviät, alussa on vaan haikeaa ja kamala syyllisyys. Itsellesi kuitenkin työ voi olla mukavaa vastapainoa perhe-elämälle, kun siihen tottuu.

 

[jeps1]

mä olen nyt jonkun aikaa käynyt tekemässä tässä kotihoidonvapaan aikana keikkaa päiväkotiin ja kyllä se vaan on ihan omalla tavallaan mukavaa mennä tekemään se työpäivä ja sitten nauttia taas niistä vapaapäivistä kotona lapsen kanssa.
Ja toi kolme iltaa nyt on aika pienen kuuloinen aika olla pois lapsensa luota...tosin se on kyllä pitkä aika jos se duuni on syvältä.

 

[Ahdistus]

mä olen nyt jonkun aikaa käynyt tekemässä tässä kotihoidonvapaan aikana keikkaa päiväkotiin ja kyllä se vaan on ihan omalla tavallaan mukavaa mennä tekemään se työpäivä ja sitten nauttia taas niistä vapaapäivistä kotona lapsen kanssa.
Ja toi kolme iltaa nyt on aika pienen kuuloinen aika olla pois lapsensa luota...tosin se on kyllä pitkä aika jos se duuni on syvältä.

Eniten siinä tosiaan on se ongelma että työ on niin syvältä kuin olla voi. Tuntee itsensä maan matoseksi kun pomo polkee alleen minkä kerkeää... sitä se ahdistuskin johtuu. Mä vaan luulin ja uskoin et löytäisin toisen työn mutta niin ei käynyt. Lapsi on onneksi isänsä kanssa ne illat eli sen puoleen ei travi kokea huolta vaikka ikävä häntäkin tietysti tulee.