Työn aloitus hotovapaan jälkeen AHDISTAA!

[Ahdistaa]

Työn aloitus hoitovapaan jälkeen edessä ja olen nyt saanut jonkun ihmeen ahdistuskohtauksen. Miten selviän vanhasta työstäni? Miten saan aivoni toimimaan jälleen ja tekemään kehitys/suunnittlutyötä? Miten opin kaikki uudet ohjelmat, mitkä tulleet tässä kahden vuoden aikana. Antakaa mulle lohdun sanoja!!!! Nyt jo niin ahdistaa, että pakko nostaa varmaan tuota paniikkilääkitykseni tasoa!

 

[AnniTanniTalleroinen]

Täällä toinen. Huhtikuun toinen päivä pitää palata töihin ja olo on surkea. Mullekin jostain vähän tsemppiä

 

[Sinttura]

Täällä myös 2.4 työt vajaan kahden vuoden tauon jälkeen aloittava :wave:

Aika tuntuu menevän kuin siivillä. Vaikka olen odottanutkin töihin menoa toisaalta niin nyt tuntuu sellasta muutosvastarintaa..

Mutta kyllä se siitä. Pari vuotta sitte palasin töihin esikoisen hoitovapaan jälkeen ja kyl pelotti ja tuntu kamalalta. Mutta tosi hyvin lähti luistaa. Tytöl meni hienosti hoidossa ja kummasti mulla ne vanhat jutut palautui kuin itsestään mieleen ja uudet asiat omaksuin parissa viikossa.

Ja kyllä se heti ekoina työpäivinä tuntui, että oli hyvä valinta.

Niitä aikuiskontakteja olin kaivannu.. Ja rauhallisia ruokatuntia.. Ja tietty palkkaa!

Vaikka nytkin vähän ahdistaa niin yritän muistella parin vuoden takaisia kokemuksia. Että ei se niin paha sitte ollukaan... Mä olin itse asias tosi innoissani töissä.

 

[Ap taas]

Mulla on noita aikuiskontakteja ollut hoitovapaan aika, joten niitäkään en oikein kaipaa. Palkkaa tietenkin eniten. Nyt oikein olen herännyt tähän töihin menoon kun joudun ostamaan vaatekaapinkin uusiksi raskauden kasvattamien jalkon takia kengistä lähtien. Miten osaan taas alkaa sen aamumeikkauksen ja tukan jatkuvan huoltamisen, huh. Jotenkin sitä on saanut olla "aivot narikassa" ja lomakuosissaan tän kaksi ja puoli vuotta ja nyt pitäis jotain alkaa ajattelemaankin ja itestä huolehtimaan. Vielä kun tiedän työpanostani odotettavan työpaikassa ja entäpä jos olenkin ihan "nolla" nyt. Minulla on raskaita työvuosia ollut paljon, joten tässä olen ollut kuin lomalla pari vuotta.

Lapsen vienti hoitoon ei niinkään pelota, koska lapseni on sosiaalinen ja osaa kertoa jo kaikki asiansa.

Joka tapauksessa olen alkanut nyt nostamaan tuota lääkityksen määrää kun tiedän tämän jo nyt ahdistavan vaikka aikaa on vielä melko lailla töitten alkuun.

 

[taustalla]

Palasin ihan juuri takaisin töihin kolmen vuoden tauon jälkeen. Ensin paluu ahdisti ja jännitti aikalailla, miten ihmeessä vielä osaan mitään. Ensimmäisenä työpäivänä huomasin kuitenkin, että kyllä se tieto on edelleen hallussa ja vaikka esim atk-ohjelmistot ovat muuttunet täysin hoitovapaani aikana, ei sekään enää ahdista. Kyllä ne opin, kunhan joku vähän neuvoo ja pääsen käyttämään. Itse asiassa tuntui tosi hyvältä tehdä taas töitä.

Älä turhaan panikoi.

 

[HeMa05]

mä palasin just töihin kahden vuoden jälkeen ja vielä uuteen työhön.mua ei ahdista ollenkaan,ihanaa olla töissä ja saada muutakin arkeen kun kodinhoito.Mä olen iltaisin paljon energisempi ja iloisempi!
rankkaahan se tietty on kun lapsi on päiväkodissa ja opetellaan kaikki uutta arkea, mut kyl se on sen arvoista.

itse voin todeta vaan sen että olen tyttyväinen että tein töihinlähtöpäätöksen silloin kun kotona olokin vielä maistui ettei nyt tarvi katua.

 

[Katjuska71]

Kuulostaa niin tutulta, itse aloitan maaliskuussa työt ja hirvittää. Vielä, kun työnantajani on aikas vaikea tapaus, ei siedä, jos joutuu oleen poissa lapsen tai oman sairauden vuoksi. Mutta mulla menee kyllä terveys edelle, vaikka mikä. Myös iltavuoroja on niin paljon ja viikonlopputöitä, ilman iltalisä- tai viikonloppukorvauksia, sunnuntaista sentään tulee tuplat, työskentelen "villillä alalla" alipalkattuna, joten.. Eipä ole tullut käytyä kouluja aikanaan ja vielä painaa perussairaudet, etten voi tehdä, mitä tahansa työtä :\|

Aivot on tosiaan joka kerta ollut aivan jumissa näissä hoitovapaissa, toivottavasti pian lähtee "rattaat pyörimään" töissä Eikä asiaa auta, että olen kärsinyt pahoista univaikeuksista yli kaksi vuotta, minkä olen jo kotonakin ollut, eipä silloin jää energiaa juuri seuraavaan päivään. No, ei auta, kun kokeilla, miten meikin käy.

 

[Ap jatkaa]

Minulla on vielä sellainen ihmeellinen ajatusmaailma syntynyt, että miksi joku toinen saa palkkaa siitä kun hoitaa minun lapsia siksi, että minä saan tienata. Jotenkin olen saannut siis päähäni, että minä olisin lapselleni se paras hoitaja. Tiedän olevan hirveän kiinni lapsessani ja hän on minulle kaikki kaikessa. Minulla siis pitkä työhistoria jo takana ja ikääkin tullut jonkun verran.

Tilannetta ei yhtään auta, että työpaikallani ollaan tekemässä mm. uusia tilajärjestelyitä nyt hoitovapaani loppumetreillä. Työhuoneeni siirtyy huonompaan paikkaan "ylempien" työntekijöiden edestä. Tämäkin niin sapettaa kovasti.

 

[Sama täällä]

Samoja minäkin mietin. On ihanaa olla pois oravanpyörästä. On saanut kulkea meikittä ja tuulipuvussa.

Kohta pitää aloittaa aamu-unisiin silmiin mascaran tunkeminen ja hiusten värjääminen. Työskentelen myös alalla, jossa pitää olla aika hienosti puettu. Yök!!!!!!!!!!!!!!

Myös minun pitää näyttää osaamiseni heti kättelyssä ja työskentelen pelkästään tietokoneiden kanssa eri atk-ohjelmia käyttäen.

Kuulostaa varmaan siltä, että hyväpalkkainen uranainen kirjoittelee. Väärin! Pienipalkkainen toimistotyöntekijä. Sekin ärsyttää, että pienellä palkalla teetetään todella vaativaa työtä ja PALJON.