Työpaikalla vipinää toisen miehen kanssa

[mrs. x]

Sanokaapas Ellit, mitä nyt teen. Mieheni kanssa ollaan oltu pian 15 vuotta yhdessä ja pari lastakin on siunaantunut. Seksielämä meillä on melkein kuollutta, kerran kuussa hätäisesti käydään vällyjen välissä, en muista koska olisin mieheni kanssa seksistä edes nauttinut saati halunnut sitä. Suoraan sanottuna, seksi oman miehen kanssa:EVVK!

Nyt töissä olen tutustunut mieheen, johon olen ihastunut ja haaveilen hänestä kaiket päivät. Luulen, että tunne on molemminpuolinen. Tekisi niin mieli viedä tää juttu eteenpäin, kokeilla miltä se seksi tuntuu toisen miehen kanssa, vieläkö sitä vanhakin jaksaisi innostua...

Ennen aina kuvittelin, etten ole kovin seksuaalinen ihminen eikä seksi ole minulle tärkeää, mutta niin vain huomaan taas olevani päiväkuvitelmien vallassa tästä toisesta miehestä.

Mitä teen? Vai jäänkö vain kuvitelmieni varaan ja jatkan samaa, tuttua parisuhdetta, joka antaa muilla paitsi seksin saralla minulle kaiken?

 

[xl vaimo]

Elä tätä elämää, jos tunnet suhteestanne puuttuvan jotain , korvaa se muilla keinoilla. Eli tartu tilaisuuteen.

 

[ironista]

Opettele ottamaan mieheltäsi mitä haluat. Kikkeli kai sunkin ukollasi on. Käytä sitä hyödyksi. Älä kysele liikoja.
Kuvittele että hän on se mies. Tai osta tekokikkeli.
Ehkä seksuaalisuutesi on pääsemässä valloilleen, älä liikaa kuitenkaan riskeeraa.
Kekseliäisyyttä vaatiikin saada kaikki omasta parisuhteesta. Siksihän ihmiset eroaa kun mielikuvitus loppuu kesken.

 

[amalia ahnas]

Ihastumiset ja flirttailut parisuhteen ulkopuolella ovat vain mukavaa elämisen piristettä, joista itsekin pidän. Mutta mennäkö siitä pitemmälle onkin hyvä miettiä, koska joskus riski voi olla liian suuri mitä sen vuoksi voi ehkä joutua menettämään! Mikset voi vain nauttia siitä tunteesta mikä sinulla nyt on kuin ryhtyä ahmimaan uudesta tuttavuudestasi aivan kaikkea? Ehkäpä pitkään jatkunut ihastuminen voi olla sinulle palkitsevampaa vähän samaan tapaan kuin nauttisit jonkun hyvän aterian ilman kiirettä?

Jotenkin minulle tulee mieleen, että jos et ole selvinnyt parisuhdettasi vaivaavista asioista niin tuskin löydät työkaveristakaan vastauksia. Kannattaisi pohtia ennemminkin elätkö elämää mitä haluat elää ja lähteä ihan siitä mitä voisit tehdä ensin ihan itse esim. muuttaa asennettasi pitkään jatkunutta parisuhdettanne kohtaan (olet varmasti todennut miehessäsi muitakin hyviä puolia kuin vain muistella suhteenne kiihkeitä alkuaikoja).

Minä erehdyin työkaverini tunteista ja käytyäni suoraan asiaan tilaisuuden tullen menetin todella ihanan ihmisen läheltäni.HÄnelle olisi riittänyt vain ihastuminen ja hän kunnioitti avioliittoani, joten olisimme hyvinkin pysyneet samalla aaltopituudella jos minä en olisi ollut niin järkyttävän ahne saamaan aivan kaikkea. Sen vuoksi vastaukseni sinulle on mikä on.