Työskentelen sairaalan vuodeosastolla, ja inhoan...

[vierailija själar]

kuinka pitkä työura ap:lla on hoitotyöstä... eletäänkö tässä jotain haavemaailmaa.....
töykeys, ilkeys ei tietenkään ole hyväksyttävää.. potilaat eivät ole myöskään mitään pyhimyksiä. suos. kokeilemaan esim. helsingissä kotihoidossa työtä. ilman ruoka - tai wc-taukoja.. tuplavuoroja pakotetusti.. aamuvuoron jälkeen iltavuoro.. toistuvasti... pelkkää hymyä, tuottaa iloa... on ihanaa olla sisarhentovalkoinen...

 

[Sairaan hyvä hoitaja?]

kuinka pitkä työura ap:lla on hoitotyöstä... eletäänkö tässä jotain haavemaailmaa.....
töykeys, ilkeys ei tietenkään ole hyväksyttävää.. potilaat eivät ole myöskään mitään pyhimyksiä. suos. kokeilemaan esim. helsingissä kotihoidossa työtä. ilman ruoka - tai wc-taukoja.. tuplavuoroja pakotetusti.. aamuvuoron jälkeen iltavuoro.. toistuvasti... pelkkää hymyä, tuottaa iloa... on ihanaa olla sisarhentovalkoinen...

23 vuotta. Myös kotihoidossa. Sitä työtä en tekisikään enää juurikin manitsemiesi asioiden vuoksi. En pidä siitä että asiakkaille jää liian vähän aikaa, ja päiväkäyntien määrää on nostettu sellaiseksi että työtä on vaikea tehdä kunnolla. Mutta kuten mainitsitkin, ilkeys ja töykeys ei ole hyväksyttävää, muuten tuo kotihoito onkin sitten mielestäni toinen juttu, ja ansaitsisi vaikka omankin ketjun.

 

[vierailija]

Potilaana kun luen sun tekstiä niin hirvittää sairastua.
Missä yhteistyö? Missä joustavuus?
Missä inhimillisyys?
Toivon etten koskaan joudu sinun labrasi käsiteltäväksi.
Sinä olisit valmis laittamaan potilaan uudelleen altiiksi kokeen ottoon koska SINÄ olit oikeassa, sinua häirittii ja sinun sääntöjä ei noudatettu?

Kamalaa halveksittavaa käytöstä tuossa työssä. Tai yleensä missäkään.

Kukaan ei ole virheetön. Vai oletko sinä?
Rukoillen sinulle enemmän lempeyttä. Enemmän rauhaa ja enemmän tajua , ettei sinulle ole oikeutta kohdella ketään tuolla tavalla vaikka hän poikkeaisi valitettavasti sinun työpaikkasi käytänteistä.

Nimenomaan, missä yhteistyö, missä joustavuus, missä inhimillisyys???
Ap hoitaja olisi ihan vain voinut pirauttaa labraan että ovat menossa ottaa astruppia onhan se labran puolesta ok, onhan sielä joku paikalla. -Näin pieni asia. Näin pieni. Se on sitä yhteistyötä, se on sitä inhimillisyyttä ja joustavuutta. Kyllä lääkärikin osaa joustaa, että Ok otetaan sitten näyte vasta vartin päästä, kun labrassa on joku paikalla. -Näin helppoa, jos hoitaja vain osaisi tehdä yhteistyötä, olla joustava. Eikä vain talsia labraan ruiskya heilutellen että Määä tulin ny!

Ja edelleen miten kukaan KEHTAA väittää että tämä ASTRUP nyt oli tuon labrahoitajan tärkein asia. Kyllä sen verta pitää toista ihmistä ja toista työntekijää kunnioittaa, että ymmärtää jos toinen sanoo että kun just nyt ei pysty niin Ei Pysty! Olisiko hänen pitänyt alkaa tekemään neiti hoitajalle selontekoa mikä asia hänellä nyt oli kesken??? Onko neiti hoitajalla se korkein päätösvalta alkas arvioimaan mikä kyseisen työntekijän töistä nyt on tärkein ja mikä menee etusijalle?? Vai pitäisikö ihan vain luottaa kyseisen ihmisen ammatilliseen arviointikykyyn ja priorisointiin?? (ja muistaen nyt edelleen, että kenellekään ei alunperinkään olisi tullut paha mieli jos neiti hoitaja olisi tehnyt tuon pienen puhelinsoiton, niin kuin asiaan kuuluu kaikissa tarkasti aikaan sidotuissa näytteissä). Se on sitä yhteistyötä ja joustavuutta. Mutta joo, tokihan siitä koituu neiti hoitajalle lisää työtä. Työtä! (ai mut senkös takia sielä oltiinkin...

 

[vierailija själöaä]

ja vielä...... tästä hoitotyöstä... potilas vaatii, toivoo, tarvitsee esim. lääkärin aikaa samalle päivälle - 3 pv sisään sairasasiassa terv.as. tai kaupungin työterveydestä... No eipä niitä sitten ole antaa... ja kas sieltä tämä potilas hyppää silmille, haukkuu paskaksi ja pistää vielä työterveyden ollessa kyseeessä esimiehenkin haukkumaan paskaksi... kun ei sitä aikaa nyt oikein ole löytynyt .... Niin ja kenellekään ei tule mieleen ettei se pieni sisarhentovalkoinen/vastaanotonhoitaja tms. ole päättämässä mitenkään näistä lääkäriresursseista/vastaanottoaikojen riittävyydestä..... Eikös nämä ole niitä poliittisia päätöksiä ja voi mennä ihan itseensä mitä on vaaleissa/valtuustoa valitessa äänestänyt...

 

[Sairaan hyvä hoitaja?]

Nimenomaan, missä yhteistyö, missä joustavuus, missä inhimillisyys???
Ap hoitaja olisi ihan vain voinut pirauttaa labraan että ovat menossa ottaa astruppia onhan se labran puolesta ok, onhan sielä joku paikalla. -Näin pieni asia. Näin pieni. Se on sitä yhteistyötä, se on sitä inhimillisyyttä ja joustavuutta. Kyllä lääkärikin osaa joustaa, että Ok otetaan sitten näyte vasta vartin päästä, kun labrassa on joku paikalla. -Näin helppoa, jos hoitaja vain osaisi tehdä yhteistyötä, olla joustava. Eikä vain talsia labraan ruiskya heilutellen että Määä tulin ny!

Ja edelleen miten kukaan KEHTAA väittää että tämä ASTRUP nyt oli tuon labrahoitajan tärkein asia. Kyllä sen verta pitää toista ihmistä ja toista työntekijää kunnioittaa, että ymmärtää jos toinen sanoo että kun just nyt ei pysty niin Ei Pysty! Olisiko hänen pitänyt alkaa tekemään neiti hoitajalle selontekoa mikä asia hänellä nyt oli kesken??? Onko neiti hoitajalla se korkein päätösvalta alkas arvioimaan mikä kyseisen työntekijän töistä nyt on tärkein ja mikä menee etusijalle?? Vai pitäisikö ihan vain luottaa kyseisen ihmisen ammatilliseen arviointikykyyn ja priorisointiin?? (ja muistaen nyt edelleen, että kenellekään ei alunperinkään olisi tullut paha mieli jos neiti hoitaja olisi tehnyt tuon pienen puhelinsoiton, niin kuin asiaan kuuluu kaikissa tarkasti aikaan sidotuissa näytteissä). Se on sitä yhteistyötä ja joustavuutta. Mutta joo, tokihan siitä koituu neiti hoitajalle lisää työtä. Työtä! (ai mut senkös takia sielä oltiinkin...

Kannattaa mennä puhumaan tuosta sisäisestä vihastasi jollekin. On riski että viet (ellet ole jo vienyt) sen mukanasi työyhteisöön ja viattomat joutuvat kärsimään siitä.

 

[vierailija]

Kannattaa mennä puhumaan tuosta sisäisestä vihastasi jollekin. On riski että viet (ellet ole jo vienyt) sen mukanasi työyhteisöön ja viattomat joutuvat kärsimään siitä.

On vienyt jo.

Voi kuinka monta tälläistä vihan kantajaa tunnenkaan. Työyhteisössä leiskuu silmät ja omassa arjessa vaahdotaan siitä miten tyhmii kaikki muut on töissä . Tarkoittaen toki tyhmillä muita erilaisen ammattinimikeen omaavia.
Tiedän mitä yhdenkin sairaanhoitajaksi opiskelleen naisen. Kaksi lasta. Ja diakoniksi lähti opiskelee . Voi kun näkisivät arki julmuuden tässä ihmisessä josta kärsii koko suku ja ystävät koko Suomen pituudelta. Ja tämä julmuus tihkuu pikkuhiljaa töissä potilaita kohtaa .