Työssäkäyvä täysin väsähtänyt yh

["yhäippä"]

Oon nyt tehnyt töitä syksyn ajan ja oon ihan totaalisen loppu. Lapset on vielä pieniä 3v ja kohta 6v ja vaativat tietysti vielä aika paljon huomiota. Vien aamulla lapset päiväkotiin ja haen illalla, ollaan viiden jälkeen kotona tai kuudelta jos pitää käydä kaupassa. Sit ruoka ja iltapala ja nukkumaan. En jaksa enää töiden jälkeen tehdä mitään, just ja just saan lapset nukkumaan. Aattelin ensin, että työ vaan vaatii totuttelua, mutta nyt oon 4kk "totutellut" eikä tilanne muutu miksikään. Viikonloppu menee siivotessa viikon sotkut.

Mun työsoppari loppuu joulukuun loppuun ja nyt pitäisi miettiä jatkoa. Otanko toisen määräaikaisuuden, haenko vakituista työtä vai jäänkö työttömäksi tai keikkailemaan... En vaan jaksaisi enää tätä rumbaa, mutta ei mua työttömyyspäivärahakaan houkuttele. Huoh, piti vaan vähän purkaa

 

["opiskelija"]

väsynyt myös.. ei jaksaisi yhtään lapsia. mitä ihmettä tuo esikoinenkin tuohon tuli vielä.

 

["yhäippä"]

Joo voin kuvitella ettei oo helppoo opiskelijallakaan, jos pitäisi jotain tehtäviä vielä illalla saada tehtyy kun lapset nukkuu.... mul ei kyl toimisi aivot enää.

 

[Heinekeeni]

Eikö sinulla ole minkäänlaista tukiverkostoa? Jos vaikka saisit lasten isovanhemman yhtenä arki-iltana hoitamaan lapset + pientä siivousta ja viikonloppuna pari tuntia vapaa-aikaa ihan itseksesi? Siivouksen voisit yrittää hoitaa viikonloppuna lasten kanssa yhdessä.

 

["vieras"]

voisitko tehdä lyhyempää työpäivää

 

["yks"]

tukiperhettä hakemaan

 

["vieras"]

Tämä yhteisöllisyyden puute on näitä nykyajan suuria ongelmia. Niin monessa asiassa on edistytty valtavasti ja monet asiat ovat paljon paremmin kuin ennen, mutta yhteisöllisyys on kadonnut. Nyt on paljon yksinäisyyttä ja väsymystä. Ihminen tarvitsee muita ihmisiä, tukiverkon ja yhteisön. Paljon puhutaan siitä, mutta mitään ei tapahdu... Meidän pitäisi varmaan jokaisen ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Minusta yhteisöllisyys olisi kaikkien etu. Vai olenko ainoa, joka tällaista oikeasti kaipailee?

 

[iughiuhg]

No olis ehkä kannattanut miettiä ennen lasten tekoa... Kuulostaa ihan tavalliselta vanhemman arjelta. Sitä tää elämä nyt vaan on.

 

["yhäippä"]

Mun vanhemmat on edelleen työelämässä eli eivät jaksa enää iltaisin ottaa lapsia. Välillä ottavat lapset lauantaisin joksikin aikaa niin saan siivota. Samoin mun sisarukset eivät ehdi/ jaksa auttaa. Lapset kyllä auttavat välillä, mutta nopsemmin kävisi kun tekisi yksin ja tulisi siistempää

Mun alalla on vaikea tehdä lyhyempää työaikaa ja varsinkin kun ei oo vakituista työtä. Haluaisin tehdä 6h/päivä tai sit vaan 4pv viikossa mut tällä hetkellä mahdotonta.

 

["vieras"]

No olis ehkä kannattanut miettiä ennen lasten tekoa... Kuulostaa ihan tavalliselta vanhemman arjelta. Sitä tää elämä nyt vaan on.

En ole ap mutta enpä tiennyt todellakaan että jään yh.ksi lapsia suunnitellessani. Vaan eipä tästä elämästä tiedä. Ja todellakin olen aivan totaalisen väsynyt yh ja ei auta yhtään jos joku sanoo et tää on nyt vaan elämää.

 

["yhäippä"]

No enpä voinut tietää, että yksin jään kun avioliittoon lapset tein. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. yhteisöllisyyttä kyl kaipais, ois ihana kun joku tuttu äiti voisi vaikka joku päivä ottaa lapset mukaan päiväkodista että saisin käydä yksin kaupassa tms. Ihan vaan vaikka tunniksi tai kahdeksi. mutta ymmärrän kyllä että rankkaa on muillakin, vaikka olisikin kaksi vanhempaa taloudessa.

 

["mamma"]

Missäpäin asustelet, täällä olisi yks tavis mamma, joka mielellään auttaisi joskus. Toisten auttamisesta saa itelle hyvän mielen.

 

["yhäippä"]

[QUOTE="vieras";25083112]En ole ap mutta enpä tiennyt todellakaan että jään yh.ksi lapsia suunnitellessani. Vaan eipä tästä elämästä tiedä. Ja todellakin olen aivan totaalisen väsynyt yh ja ei auta yhtään jos joku sanoo et tää on nyt vaan elämää.[/QUOTE]

Eipä auta juu ja on ihan todella ärsyttävää, koska se, että huolehdit ihan kaikesta yksin ei ole ihan helppo homma varmaan kellekään.

 

["pinja"]

Täälläkin yksi työssäkäyvä yh. Itse olen päätynyt tekemään keikkatöitä lyhyillä päivillä. Rahaa ei kauheasti ole ja yhteiskunnan tukea (asumistukea) tarvitsen vaikkei se tunnu kivalta, mutta jos mä meinaan pitää itseni ja nämä lapset täysipäisinä niin näin sen on oltava ainakin vielä muutama vuosi. Minulla aika saman ikäiset (3v ja 7v) ja nyt syksyllä tuo nuorempi aloitti päivähoidon. Teen 20-30h palkallista työtä viikossa. Pari kertaa kuussa vien lapsen päiväkotiin vaikken mene töihin ja siivoan, hoidan viranomaisasioita, käyn kunnolla kaupassa (ja ajoitan vapaat niin, ettei tarvitse lisäpäiviä ottaa hammaslääkäri yms käyntejä varten) jotta iltaisin ja viikonloppuisin ehtisi tehdä jotain muutakin. Aikamoista säätämistä tämä on välillä...

 

[vierass]

Ihan sama täälläkin, mutta eipä se siitä miksikään muuttuisi, vaikka tossa mies olisikin Päivät on pitkiä, illat lyhkäsiä ja yöunista on pakko tinkiä

Vkonloput menee tosiaan viikon sotkuja siivotessa, kun viikolla jaksaa just ja just töiden jälkeen lapsille ruuan laittaa ja niiden päivistä kysellä jne.

Mutta kyllä tää tästä sit jonain päivänä. Ja mä oon ollut töissä nyt vuoden, mutta eipä oo helpottanut

 

["yhäippä"]

[QUOTE="mamma";25083161]Missäpäin asustelet, täällä olisi yks tavis mamma, joka mielellään auttaisi joskus. Toisten auttamisesta saa itelle hyvän mielen.[/QUOTE]

Pääkaupunkiseudulla asun... Missäpäin sinä?

 

["mamma"]

[QUOTE="yhäippä";25083212]Pääkaupunkiseudulla asun... Missäpäin sinä?[/QUOTE]

Valitettavasti aika paljon pohjoisempana, Oulun seudulla. Toivottavasti pian helpottaisi teillä.

 

[Heinekeeni]

Meidän naapurinrouva on päivät kotona ja aina valmis auttamaan naapurustossa asuvaa lapsiperhettä: seurustelee tarvittaessa lapsen kanssa ja syöttää tätä kun vanhemmat tekevät pihatöitä ja on pari kertaa hakenut lapsen päiväkodista kun molemmila vanhemmilla oli pidempi työpäivä.

Ehkä sinunkin lähipiirissäsi on ihmisiä jotka haluaisivat auttaa jos tietäisivät tarpeesta. Itsekin auttaisin sinua, voisin ottaa lapset leikkimään omieni kanssa arki-iltoina tai viikonloppuina. Itse asiassa tästäpä tulikin mieleeni tarjoutua ystävälleni lastenhoitoavuksi hänen miehensä ollessa reissutöissä.

Muoks: asun Turun seudulla joten sinulle minusta ei taida olla apua, mutta ehkä tällaisista yhteisöistä löytyy ihmisiä jotka haluaisivat ja pystyisivät auttamaan.

 

["yhäippä"]

[QUOTE="mamma";25083233]Valitettavasti aika paljon pohjoisempana, Oulun seudulla. Toivottavasti pian helpottaisi teillä.[/QUOTE]

Kiitos Pelkästä ehdotuksestasi tuli hyvä mieli.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="yhäippä";25083212]Pääkaupunkiseudulla asun... Missäpäin sinä?[/QUOTE]
No uskaltaisitko sä tutustua tällaiseen viiskymppiseen, jo lapsensa aikuiseksi saaneeseen täti-ihmiseen? Joka voisi viedä lapsia joskus viikonloppuisin puistoon tms.

 

[Heinekeeni]

No uskaltaisitko sä tutustua tällaiseen viiskymppiseen, jo lapsensa aikuiseksi saaneeseen täti-ihmiseen? Joka voisi viedä lapsia joskus viikonloppuisin puistoon tms.

Ihana ajatus!
Ap: jos olet uusi tulokas palstalla, niin kokeneena taustapalstailijana voin kehua että keittiönoita vaikuttaa ihan oikealta ihmiseltä ja luotettavalta sellaiselta

 

["vieras"]

No olis ehkä kannattanut miettiä ennen lasten tekoa... Kuulostaa ihan tavalliselta vanhemman arjelta. Sitä tää elämä nyt vaan on.

Juuri tällaisten kommenttien takia sattuu sellaista kuin Kouvolassa.

 

["yhäippä"]

No uskaltaisitko sä tutustua tällaiseen viiskymppiseen, jo lapsensa aikuiseksi saaneeseen täti-ihmiseen? Joka voisi viedä lapsia joskus viikonloppuisin puistoon tms.

Voisihan mä uskaltaakin Jos et noidu meitä...

 

[elossaharmaana]

No uskaltaisitko sä tutustua tällaiseen viiskymppiseen, jo lapsensa aikuiseksi saaneeseen täti-ihmiseen? Joka voisi viedä lapsia joskus viikonloppuisin puistoon tms.

Ihana keittiönoita :heart: Ap, jos et ole paljon palstaa lukenut niin keittiönoita vaikuttaa erittäin täysipäiseltä ihmiseltä.

Vaikka minua usein korpeaa tämä palsta (ja silti käyn täällä usein), kun liki joka ketjussa saadaan aikaiseksi riitaa, niin välillä tulee niin lämmin ailahdus kun joku on valmis auttamaan. Ihanaa, vielä on ihmisiä jotka ajattelevat muutakin kuin itseään!

 

["teajohanna"]

Se kaivattu yhteisöllisyys on sitten molemminpuolista; jos olet valmis auttamaan muita ihmisiä, hekin ehkä auttavat sinua.

Nuorten äitien keskuudessa kun usein "yhteisöllisyyden" tarpeeseen ja kaipaukseen havahdutaan silloin kun itsellä on kersoja helmat täynnä ja apu olisi tarpeen. Hei kamoon, moniko sinkkuvuosinaan kekkasi yhteisöllisyyden ihanuudet ja tarjota apua toisille. Ja moniko on edelleen "yhteisöllisyyteen" hurahdettuaan hoksannut, että "yhteisö" on ottamista JA antamista, luovimista, sovittelua ja suvaitsemista - eikä suinkaan sitä että kaikki pilvin pimein tarjoutuu hoitelemaan MUN lapsia?