Työssäkäyvä täysin väsähtänyt yh

[Keittiönoita]

[QUOTE="yhäippä";25083408]Voisihan mä uskaltaakin Jos et noidu meitä... [/QUOTE]
Lupaan olla noitumatta Rekisteröidy ja laita mulle yksityisviestiä. Tutustutaan ensin ja lastenkin on hyvä tavata mua ennenkuin lapsenvahdiksi tulen, etteivät ihmettele, minkä tädin mukana puistoon pitää lähteä

 

["yhäippä"]

[QUOTE="teajohanna";25083415]Se kaivattu yhteisöllisyys on sitten molemminpuolista; jos olet valmis auttamaan muita ihmisiä, hekin ehkä auttavat sinua.

Nuorten äitien keskuudessa kun usein "yhteisöllisyyden" tarpeeseen ja kaipaukseen havahdutaan silloin kun itsellä on kersoja helmat täynnä ja apu olisi tarpeen. Hei kamoon, moniko sinkkuvuosinaan kekkasi yhteisöllisyyden ihanuudet ja tarjota apua toisille. Ja moniko on edelleen "yhteisöllisyyteen" hurahdettuaan hoksannut, että "yhteisö" on ottamista JA antamista, luovimista, sovittelua ja suvaitsemista - eikä suinkaan sitä että kaikki pilvin pimein tarjoutuu hoitelemaan MUN lapsia?[/QUOTE]

No ennen kuin mulla oli lapsia, tein vapaaehtoistyötä lasten parissa, kavereiden lapsia vein esim. uimaan ja leffaan ja hoidin jos oli tarve. Kävin esim. kaupassa jos ei päässyt kipeiden lasten kanssa yms. Tosi paljon autoin yhtä kaveria hänen lastensa kanssa, no sitten kun sain omia lapsia ja etenkin kun jäin yksin, ei ole kaveria näkynyt. On niin kiire kuulemma.

 

[SininenSatutar]

No uskaltaisitko sä tutustua tällaiseen viiskymppiseen, jo lapsensa aikuiseksi saaneeseen täti-ihmiseen? Joka voisi viedä lapsia joskus viikonloppuisin puistoon tms.

Ap, mä olen ollut täällä palstalla enemmän tai vähemmän vuosdesta 2002 ja Keittiönoita on varmasti ihana ihminen, ihminen jolla on sydän paikallaan.

 

[Suzyanne]

No olis ehkä kannattanut miettiä ennen lasten tekoa... Kuulostaa ihan tavalliselta vanhemman arjelta. Sitä tää elämä nyt vaan on.

Ei millään pahalla, mutta ehkä yksi typerimmistä vastaustyyleistä ikinä. :headwall: Miten olisi vaikka empatia tai jokin sen tapainen?

Kyllä täällä saa minusta purkaa fiiliksiään, ja varmaan ap on onnellinen lapsistaan. Arki yh:na kahden lapsen kanssa nyt vaan kun sattuu olemaan melkoisen työlästä. Osaan kuvitella, vaikkei minulla siitä kokemusta olekaan.

 

["jeps"]

[QUOTE="yhäippä";25083448]No ennen kuin mulla oli lapsia, tein vapaaehtoistyötä lasten parissa, kavereiden lapsia vein esim. uimaan ja leffaan ja hoidin jos oli tarve. Kävin esim. kaupassa jos ei päässyt kipeiden lasten kanssa yms. Tosi paljon autoin yhtä kaveria hänen lastensa kanssa, no sitten kun sain omia lapsia ja etenkin kun jäin yksin, ei ole kaveria näkynyt. On niin kiire kuulemma.[/QUOTE]

mutta ehkä hänellä ei ole ketään apua? ja sulla kuitenkin vanhempasi viikonloppuna. ei normiperheessä koskaan siivota ilman lapsia, jos sukulaiset asuvat kaukana.

 

["yhäippä"]

[QUOTE="jeps";25083457]mutta ehkä hänellä ei ole ketään apua? ja sulla kuitenkin vanhempasi viikonloppuna. ei normiperheessä koskaan siivota ilman lapsia, jos sukulaiset asuvat kaukana.[/QUOTE]

Hänellä on 15v ja 13v lapset nyt... ja mies joka on kotona suurimman osan päivästä...

Eikä tässä nyt ole siivoamisesta kysymys ainoastaan huoh... mun tuntemissa "normi"perheissä isä/äiti lähtee lasten kanssa ulos ja toinen puolisko siivoaa... ja monissa perheissä on myös isovanhemmat apuna. Eikä mun vanhemmat todellakaan joka viikonloppu ota lapsia, ehkä kerran kuussa.

 

["vieras"]

Olisko Pelastakaa Lapset ry:stä apua? Tiedän, että heillä on ainakin tukihenkilötoimintaa eli esim. eläkkeellä olevat ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä perheissä. Soita ihmeessä, he hakevat tuettavia perheitä! Eikä siis maksa sulle mitään. Tämä "tukimummo" voisi vaikka viikonloppuna olla lasten kanssa ja saisit vähän vapaa-aikaa lepäilyyn ja rästitöihin. Voimia!

 

["jeps"]

[QUOTE="yhäippä";25083498]Hänellä on 15v ja 13v lapset nyt... ja mies joka on kotona suurimman osan päivästä...

Eikä tässä nyt ole siivoamisesta kysymys ainoastaan huoh... mun tuntemissa "normi"perheissä isä/äiti lähtee lasten kanssa ulos ja toinen puolisko siivoaa... ja monissa perheissä on myös isovanhemmat apuna. Eikä mun vanhemmat todellakaan joka viikonloppu ota lapsia, ehkä kerran kuussa.[/QUOTE]

tuon ikäisten lasten vanhemmat voivat myös olla tosi väsyneitä.

 

[Keittiönoita]

Ei millään pahalla, mutta ehkä yksi typerimmistä vastaustyyleistä ikinä. :headwall: Miten olisi vaikka empatia tai jokin sen tapainen?

Kyllä täällä saa minusta purkaa fiiliksiään, ja varmaan ap on onnellinen lapsistaan. Arki yh:na kahden lapsen kanssa nyt vaan kun sattuu olemaan melkoisen työlästä. Osaan kuvitella, vaikkei minulla siitä kokemusta olekaan.

Mulla on yli 20 vuoden kokemus. Ymmärrän ap:tä ja tiedän, että kyse ei - kuten hän sanoi - ole pelkästään siivoamisesta. Kyse on kokonaisuudesta, siitä, että vastaa kaikesta yksin. Jos jokin asia on hoidettava, ei voi sanoa "hoitaisitko sinä" vaan on hoidettava itse.

 

[ruutiukko]

Mulla on yli 20 vuoden kokemus. Ymmärrän ap:tä ja tiedän, että kyse ei - kuten hän sanoi - ole pelkästään siivoamisesta. Kyse on kokonaisuudesta, siitä, että vastaa kaikesta yksin. Jos jokin asia on hoidettava, ei voi sanoa "hoitaisitko sinä" vaan on hoidettava itse.

Aika ymmärrettävä selitys, olis kaameeta jos ei vois pienintäkään asiaa antaa kumppanin hoidettavaksi.

 

[2 pienen äiti]

Hyvä Keittiönoita. <3 Aina tulee hyvälle mielelle kun näkee että joku on valmis auttamaan. Itellä asiat ainakin toistaiseksi paremmalla tolalla, mutta asiat ovat aikoinaan olleet huonommin ja osaan eläytyä tilanteeseen. Noi "ois kannattanut miettiä ennen kuin lapsia tekee"-kommentit voi jättää omaan arvoonsa...Elämä yllättää mutta toisaalta apua ja ystävyyttä voi löytä yllättävältäkin taholta!

 

["yhäippä"]

Mulla on yli 20 vuoden kokemus. Ymmärrän ap:tä ja tiedän, että kyse ei - kuten hän sanoi - ole pelkästään siivoamisesta. Kyse on kokonaisuudesta, siitä, että vastaa kaikesta yksin. Jos jokin asia on hoidettava, ei voi sanoa "hoitaisitko sinä" vaan on hoidettava itse.

Juuri tuota tarkoita eikä kyse ole mistään ihmeellisistä asioista, ihan vaan kun pitää hoitaa kaupassa käynnit, laskujen maksut, lääkärit, neuvolat, pankkiasiat, kela-asiat, lasten viennit ja tuonnit, työjutut, pyykkien pesut, roskien viennit jne. jne. ja joskus tuntuu ettei jaksa edes ajatella mitä kaikkea pitäisi tehdä.

Laitan sulle Keittiönoita yv:tä kunhan muistan mun salasanan

 

[iuhihn]

Mä olisin nuorena auttanut todella mielelläni, hoitanut siskosteni vauvoja tai vienyt niitä puistoon, mutta kukaan ei IKINÄ pyytänyt apua. Jos ei osaa pyytää, niin mä ainakin tulkitsen sen niin, että vanhemmat eivät halua, että kukaan ulkopuolinen tulee "häiritsemään". Opiskeluaikoinakin olisin halunnut hoidella ystävien vauvoja, kun itsellä ei vielä ollut lapsia, mutta hekin piiloutuivat koteihinsa lasten saamisen jälkeen ja vaikuttivat todella nihkeiltä edes tavata.

 

["vieras"]

Oikeasti, soita sinne Pelastakaa Lapset ry:hyn: puh. 010 843 5000. Kysy tukihenkilötoiminnasta. Saatte varmasti tukihenkilön ja apua ihan siihen arkeen. Voisin kuvitella, että nämä tukimummot voisivat olla joskus myös arkisin apuna. Pienistäkin helpotuksen päivistä on apua siinä kokonaisuudessa!

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="yhäippä";25083587]Juuri tuota tarkoita eikä kyse ole mistään ihmeellisistä asioista, ihan vaan kun pitää hoitaa kaupassa käynnit, laskujen maksut, lääkärit, neuvolat, pankkiasiat, kela-asiat, lasten viennit ja tuonnit, työjutut, pyykkien pesut, roskien viennit jne. jne. ja joskus tuntuu ettei jaksa edes ajatella mitä kaikkea pitäisi tehdä.Laitan sulle Keittiönoita yv:tä kunhan muistan mun salasanan [/QUOTE]

Tuttua, tuttua Pukkaa yytä, kun ehdit

 

[Suzyanne]

Mulla on yli 20 vuoden kokemus. Ymmärrän ap:tä ja tiedän, että kyse ei - kuten hän sanoi - ole pelkästään siivoamisesta. Kyse on kokonaisuudesta, siitä, että vastaa kaikesta yksin. Jos jokin asia on hoidettava, ei voi sanoa "hoitaisitko sinä" vaan on hoidettava itse.

Nimenomaan. Itseäni joskus melkein hävettää kun koen olevani väsynyt arjen pyörittämisestä vaikka on mies ja vain yksi lapsi. (tosin vilkas ja uhmaikäinen, mutta silti...) :ashamed:

Itselläni lähipiirissä pari yh:ta joita koitan auttaa parhaani mukaan aina kun vain voin.

 

[iuhihn]

...Jos taas haluaa siivousapua sillä aikaa, kun itse leikkii lastensa kanssa, niin sitten olis kohtuullista maksaa vähintään se 8 euroa per tunti.

 

[Keittiönoita]

Nimenomaan. Itseäni joskus melkein hävettää kun koen olevani väsynyt arjen pyörittämisestä vaikka on mies ja vain yksi lapsi. (tosin vilkas ja uhmaikäinen, mutta silti...) :ashamed:

Itselläni lähipiirissä pari yh:ta joita koitan auttaa parhaani mukaan aina kun vain voin.

Ei väsymystään tarvitse hävetä. Jos tarvitsisi, niin mun ei olisi pitänyt koskaan kokea olevani väsynyt, koska hyvä ystäväni oli 7:n lapsen yksinhuoltaja. Väsymys on väsymystä eikä sitä ole tarpeellista verrata jonkun toisen väsymykseen.

 

[yh kanssa]

Niin tuttua, ikävä kyllä. Mun lapset jo onneks 9 ja 6 vuotiaita. Eron tullessa olivat 4 ja 1. Nyt on jo niiin paljon helpompaa, et voi jo joskus sanoa, et meillä on ihan mukavaa ja lepposaakin . Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa!

 

["Pai"]

<3 Jaksamista ap:lle.
Ja mahtavaa lukea että vielä löytyy ihmisiä, jotka haluavat auttaa <3 <3

 

[PunaisenPuutalonÄiti]

Itsekin olen yh. Esikoinen on alle vuoden ikäinen, ja toista tässä siis odottelen. Isä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan. Vaikka kyseessä on "vain" noinkin pieni vauva, eikä kuvioihin tällä hetkellä edes kuulu kodin ulkopuolisia töitä, niin kyllähän se välillä tuppaa väsyttämään. Siitä tulee sitten podettua huonoa omatuntoa, koska jostain syystä päähäni on pinttynyt se käsitys, että äidit (tai ainakaan minä) ei saisi väsyä.

Itselläni on onneksi tukiverkosto kunnossa. Moni sukulainen asuu samalla paikkakunnalla, ja lapsella on myös kummeja, joilta apua saa tarvittaessa. Väsymyksestäni huolimatta en ole tähän mennessä mitään sen suurempia "hengähdystaukoja" tarvinnut, suurin apu onkin mielestäni ollut ihan vain siitä henkisestä tuesta, seurasta ja siitä tiedosta ja tunteesta, että vaikka tässä yh onkin, niin ihan yksin ei kuitenkaan ole. Pahimman väsymyksen kourissa olen myöskin isäni (lapsen vaari, siis) luokse mennessämme saattanut nukkua hetken, jonka aikaa vauva on seurustellut vaarinsa kanssa.

 

["vieras"]

Hienoa, että on muitakin, jotka toivoisivat enemmän yhteisöllisyyttä. Ennen lapset kasvatettiin yhdessä, perheet ja ystävät olivat jatkuvasti toistensa kanssa tekemisissä. Nykyisin istutaan kukin omissa kodeissaan ja soittaa pitää edellisenä päivänä jos kylään tulee - eikä liian kauan saa olla. Minun lapsuudessani maalla vielä naapurit tulivat ihan ilmoittamatta käymään, saattoivat istua monta tuntia. Välillä käytiin pyytämässä apua toinen toisilta. Toisia myös oikeasti autettiin. Yhdessä tekemällä moni asia sujui helpommin. Naapurin lapsiakin sai silloin vielä komentaa. Nyt varmaan saisi poliisit oven taakse jos niin tekisi... Surullista.

Minä autan aina mielelläni jos vain voin. Ei tarvitse kuin pyytää. Olen kyllä myös tarjonnut apua pyytämättä.