Työtön ja työssä kävijä

[Minnna]

Mietin sitä, miten sellaiset parit, joissa toinen käy töissä ja toinen on työtön, jakavat kulunsa ja kotityöt?

Meillä näin: mieheni hankkii kuussa 1500€ ja itse saan työttömänä 400€. Puoliksi maksetaan vuokra yhteensä 400€ ja lisäksi sähkölaskut sekä netti. Lisäksi molemmat maksavat itse omat puhelinlaskunsa sekä omat ruokaostoksensa. Mies hoitaa oman autonsa kulut täysin, mutta joskus pyytää myös minua osallistumaan bensarahoihin, jos teemme yhteisen reissun.
Koska minä olen työtön, niin sivoan koko asunnon vessanpönttöä lukuun ottamatta ja teen ruokaa. Lisäksi saatan pestä mieheni pyykit, jolloin myös maksan pyykinpesun. Usein tuon hänelle kaupasta jotain pientä kivaa yllätyksenä, mutta hän on tarkka esim. silloin jos minulta loppuu maito, niin kerjäämällä saatan saada lasillisen, jos ostan tilalle myöhemmin.

En ole valittanut miehelleni asiasta. Olen vain huomannut, kuinka monet miehet arvostavat naisiaan ja saattavat panostaa heihin rahallisesti vähän enmmän, jos on isompi palkka tai muutenkin. Mieheni onkin sanonut suoraan, ettei arvosta minua kiltteyteni takia. Itse olen alkanut miettiä, että ansaitsisin parempaa.

Joten, miten teillä?

 

[Kumpi?]

Jos tämä oli provo, niin oli liian ilmeinen. Jos totta, olet tyhmä. Jos kysyt: "kuinka niin olen tyhmä"? Niin olet vieläkin tyhmempi.

 

[Oikeaa tasa-arvoa]

Minun mielestäni avo- tai aviopareilla pitäisi olla yhteiset rahat, ainakin talousrahat eli ainakin kaikki ne kulut, jotka menevät ruokaan, siivous ja pyykinpesuaineisiin. On kamalaa, jos on oikein kuittisysteemit käytössä, että täytyy todistaa aina toiselle mitä on kaupasta tullut ostettua ja mihin tarkoitukseen. Jos kumppani on kerran työttömänä ja saa vain peuspäivärahan, niin tuskin se riittää edes vuokran maksamiseen. Kyllä asumiskulutkin pitäisi puolittaa ja kohtuullistaa.
Kerron esimerkin hyvästä ystävättärestäni, joka oli kihloissa ja asui avoliitossa seitsemän vuotta.
He maksoivat yhdessä asuntolainaa, molemmat yhtä paljon ja ostivat yhdessä huonekaluja.
Mutta kun ero tuli, niin ystävättäreni ei saanutkaan mitään, ei edes uusia yhdessä ostettuja huonekaluja, vaan vain vanhat omansa ja kaiken huipuksi mies osti erottuaan itselleen uuden kaksion, kun ystävättäreni joutuin muuttamaan vuokra-asuntoon. Isoista hankinnoista kannatta säilyttää aina kaikki kuitit, jotka oon itse maksanut.
Nykyisenä tasa-arvon aikana on kaikessa menty jo vähän liiankin pitkälle, kyllä ennen hyvään vanhaan miehet elättivät vaimonsa ja lapsensa, se oli heille kunnia-asia. Ja vaimon oli oikeasti kiva ja hyvä olla kotona pinten lasten kanssa. Minun mielestäni naisen ei pidä koskaan elättää miestä, en minä ainakaan aio elättää !

 

[eräsperäs.]

Ei voi kuin simmut ymmyrkänä ihailla, että sinun 400 euroasi riittävät kaikkeen tuohon

 

[alkuperäinen]

Itse saisin enemmän rahaa jos asuisin yksin, mutta miehen tulot vaikuttavat, joten saan vain 400€ kuussa. Siitä vuokraan 200€, muut laskut ja loput ruokaan.

Olen usein huomannut, että mies on se, joka saattaa maksaa enemmän vuokrasta, tehdä kaikki ruokaostokset, maksaa naiselle jonkin matkan tai vaatteen joskus. Minun mieheni ei kuitenkaan niin tee, joten kysynkin miten teillä muilla? Haluaisin vain, että mieheni panostaisi vähän enemmän minuun tai muuten ei enää kiinnosta..

 

[Job in Post]

Mietin sitä, miten sellaiset parit, joissa toinen käy töissä ja toinen on työtön, jakavat kulunsa ja kotityöt?

Meillä näin: mieheni hankkii kuussa 1500€ ja itse saan työttömänä 400€. Puoliksi maksetaan vuokra yhteensä 400€ ja lisäksi sähkölaskut sekä netti. Lisäksi molemmat maksavat itse omat puhelinlaskunsa sekä omat ruokaostoksensa. Mies hoitaa oman autonsa kulut täysin, mutta joskus pyytää myös minua osallistumaan bensarahoihin, jos teemme yhteisen reissun.
Koska minä olen työtön, niin sivoan koko asunnon vessanpönttöä lukuun ottamatta ja teen ruokaa. Lisäksi saatan pestä mieheni pyykit, jolloin myös maksan pyykinpesun. Usein tuon hänelle kaupasta jotain pientä kivaa yllätyksenä, mutta hän on tarkka esim. silloin jos minulta loppuu maito, niin kerjäämällä saatan saada lasillisen, jos ostan tilalle myöhemmin.

En ole valittanut miehelleni asiasta. Olen vain huomannut, kuinka monet miehet arvostavat naisiaan ja saattavat panostaa heihin rahallisesti vähän enmmän, jos on isompi palkka tai muutenkin. Mieheni onkin sanonut suoraan, ettei arvosta minua kiltteyteni takia. Itse olen alkanut miettiä, että ansaitsisin parempaa.

Joten, miten teillä?

Voi vittujen vittu, Jos oikeasti on noin köyhä ja pienituloinen ja työtön, niin silloin on jo
sama ampua itsensä.
Itse olen muutaman viikon pakkolomalla, ja saan melkein 1800 lapaseen joka kuussa.
Eihän sillä elä, mutta jos pelaa nettipokerii ja tekee osakekauppoja , niin kyllä sieltä sen verran suolarahoja tulee, ettei koirat kintulle kuse

 

[ei voi olla totta]

Mietin sitä, miten sellaiset parit, joissa toinen käy töissä ja toinen on työtön, jakavat kulunsa ja kotityöt?

Meillä näin: mieheni hankkii kuussa 1500€ ja itse saan työttömänä 400€. Puoliksi maksetaan vuokra yhteensä 400€ ja lisäksi sähkölaskut sekä netti. Lisäksi molemmat maksavat itse omat puhelinlaskunsa sekä omat ruokaostoksensa. Mies hoitaa oman autonsa kulut täysin, mutta joskus pyytää myös minua osallistumaan bensarahoihin, jos teemme yhteisen reissun.
Koska minä olen työtön, niin sivoan koko asunnon vessanpönttöä lukuun ottamatta ja teen ruokaa. Lisäksi saatan pestä mieheni pyykit, jolloin myös maksan pyykinpesun. Usein tuon hänelle kaupasta jotain pientä kivaa yllätyksenä, mutta hän on tarkka esim. silloin jos minulta loppuu maito, niin kerjäämällä saatan saada lasillisen, jos ostan tilalle myöhemmin.

En ole valittanut miehelleni asiasta. Olen vain huomannut, kuinka monet miehet arvostavat naisiaan ja saattavat panostaa heihin rahallisesti vähän enmmän, jos on isompi palkka tai muutenkin. Mieheni onkin sanonut suoraan, ettei arvosta minua kiltteyteni takia. Itse olen alkanut miettiä, että ansaitsisin parempaa.

Joten, miten teillä?

Eihän tuo ole mikään parisuhde, vaan olette kämppiksiä. Onko teillä todellakin jääkaapissa omat maitotölkit??? Maksat pyykinpesun?? Ehkä kannattaisi lähteä koko suhteesta...

 

[sdsdsf]

Eihän muuten miehesikään mitään huimia antsaitse. Ei siitä kyllä mitään matkoja varmaan maksella.
Toisaalta tollainen nipottaminen omista ruuista on kyllä keskenkasvuista ja vähän vaikuttaa että miehesi hyväksikäyttää sinua! Olet ilmainen piika.
Toisaalta taas olen sitäkin mieltä, että ei ketään aikuista tarvisisi toisen elättää. Eli mullakin on sellainen kuvio tässä, että ollaan miesystävän kanssa keskusteltu yhteenmuuttamisesta, mutta hän on työtön ja aivan minimirahoilla. Itse tienaan aika kohtuullisesti. Mies on sellaista tyyppiä ettei ihan kaikki työ kelpaa eikä mielestäni niin aktiivisesti hae töitä kuin voisi. Eli olen pähkäillyt, että jos yhteenmuutetaan niin minä makselen laskut ja miehen työhönhaku into vähenee entisestään. joten siitä seuraa varmasti riitoja, joten ei yhteen kannata muuttaa--mikä sinällään sääli, koska rakastan häntä....

 

[Mollukkapullukka]

Nykyisenä tasa-arvon aikana on kaikessa menty jo vähän liiankin pitkälle, kyllä ennen hyvään vanhaan miehet elättivät vaimonsa ja lapsensa, se oli heille kunnia-asia. Ja vaimon oli oikeasti kiva ja hyvä olla kotona pinten lasten kanssa. Minun mielestäni naisen ei pidä koskaan elättää miestä, en minä ainakaan aio elättää !

Nimimerkillä "oikeaa tasa-arvoa"...
Siis jos mies elättää naisen, se on tasa-arvoa??

Ja tosiaan ap:lle: Ei sillä miehen 1500 egellä hirveästi ylimääräisiä lahjoja naiselle hommailla vuokran, omien laskujen ja auton kulujen jälkeen. (Vaikka en ees usko että tämä oli mitenkään tosissaan kirjoitettu...?)

 

[eräsperäs.]

Itse saisin enemmän rahaa jos asuisin yksin, mutta miehen tulot vaikuttavat, joten saan vain 400€ kuussa. Siitä vuokraan 200€, muut laskut ja loput ruokaan.

En nyt jaksa sen kummemmin tähän provoon kommentoida, muutenkuin että liittykää ihmiset työttämyyskassoihin, ja koittakaa siis edes jossain elämänne vaiheessa tehdä töitä, niin tuollaista tilannetta ei pääse syntymään.

Ansiosidonnainen päiväraha ei ole riippuvainen puolison tuloista.

 

[meillä hyvä]

systeemi. Mieheni tulot on siinä 1500 e paikkeilla. Mulla on 26 e työttömyyskorvaus kuukaudessa kelalta, eli noin euro per päivä. Mieheni maksaa kokonaan sähkölaskun ja ruuat. Ainostaan kissanruoat maksan minä. Mulla on pari tonnia säästös, saan myös lapsilisän itelleni 100 e kuussa. Bensarahaa se antaa joskus.

 

[ed.]

siis kuussa 1500 bruttona sillä.

 

[Sessa**]

Totta kai ihanteellisin tilanne olisi solidaarisesti jakaa tulot, mutta teillä on todella vähäinen määrä rahaa käytössänne ja silloin on järkevämpää ryhtyä rakentamaan toimivaa taloutta kuin kinastella maitopurkeista.

Perustakaa yhteinen taloustili, jonne sovitte tietyn summan maksettavaksi kerran kuukaudessa.Siitä maksatte ruuat, vuokran, pesutuvat yms. yhteiset kulut.

Kannattaa miettiä voisiko sinun kotitöillesi antaa jonkinlaisen arvon ja suhteuttaa sitä yhteisissä kuluissanne esim. 10 - 20 %:lla eli jos miehesi vaikkapa maksaa 300 e, niin sinä maksaisit "kotiapulaisena" noin 240 e.

Äläkä missään nimessä osta niitä pikkukivoja juttuja miehellesi. Eihän sinun rahasi riitä sellaiseen, mutta miksette viettäisi pari kertaa kuukaudessa yhteisiä mussutusiltoja ja kokkaatte ne pikkukivat yhdessä. Raaka-aineet maksetaan yhteiseltä taloustililtä ja sinä ehdit hyvin suunnitella menuun ollessasi kotosalla.

Onko sinulla sukulaisia, hyvätuloisia ystäviä, siis ketään, jonka kotiavuksi menisit ruokapalkkaa vastaan? Tiedän jopa, että pienet ravintola-alan yrittäjätkin käyttävät pimeätä keikkatyövoimaa ruokapalkkaa vastaan ja mikäs mukavampaa kuin raahata kotiin pari kassillista sapuskaa ja nippu lounareita, joilla pärjää mukavasti viikon. Ehkei se ole juuri sitä parasta rahantuloa, mutta jostakin syystä ihmiset arvioivat ruokapalkan helpommaksi antaa kuin selvää rahaa.

 

[alkuperäinen]

Huom! En valita ollenkaan siitä miten vähän saan rahaa, vaan mieheni nuukuudesta!
Enkä odota häneltä mitään kalliita lahjoja, vaan se voi olla esim. ravintolassa ruoan tarjoaminen, eikä siinäkin asiassa laskeminen kumpi on viimeksi tarjonnut. Toivoisin mieheltä jotakin arvostusta kotitöistäkin, en tosiaankaan ala piiaksi hänelle! Toisen arvostus ja kunnioitus puuttuu.

 

[ei ymmärrä]

No, en nyt ihan allekirjoittaisi tuota viimeistä lausettasi ettäkö kunnioitus puuttuu tai ehkä se on tullut pikkuhiljaa siitä ettet hae/saa töitä ja olet vaan.

Jospa hän koittaa kannustaa sinua tienaamaan lisää sillä ettei anna sinulle/sinun menoihisi rahaa ja vaatii maksamaan oman osasi kustannuksista, eli oikeastaan "potkii" sinua liikkeelle. Itseäni aikakin tuollainen asetelma pitemmän päälle alkaisi varmaan kyrsimään, jos toinen vaan on kotona. Kyllä aina jotain töitä löytyy, mene vaikka Hesaria jakamaan.

 

[alkuperäinen]

Työttömyydestä ei voi olla kyse, koska mies on ollut samanlainen jo ennen sitä, joten ei ole muuta lisättävää siihen.

 

[reilu kauppa]

Ei tuo kyllä ihan reilulta kuulosta. Monet tekevät kuitenkin noin, että tuloista riippumatta maksavat kumpikin puolet kuluista.

Meillä molemmat ollaan töissä, mutta mies tienaa puolet enemmän kuin minä. Alkuun hän ehdotti samaa puolet ja puolet järjestelyä, mikä olisi merkinnyt sitä, että minulla ei koskaan olisi jäänyt omaa rahaa juuri ollenkaan ja hänellä taas aivan mielettömästi - yhdessä ei käytännössä olisi ollut varaa edes matkustella tällöin. Keskustelun tuloksena päätimme tehdä niin, että kumpikin laittaa yhteisiin kustannuksiin 50% omista tuloistaan. Esim. teidän tapauksessanne sinä laittaisit 200 euroa ja miehesi 750 euroa tuloistaan yhteiseen kassaan. Silloin kun tuloerot ovat suuret, tuo on ainoa oikeasti reilu tapa elää yhdessä - jos ollaan suhteessa.

Kämppisten kohdalla tilanne on toinen ja silloin puoliksi maksaminen on reilua. Parisuhteessa/perheessä kustannukset pitäisi (mielestäni) suhteuttaa kumpaisenkin tuloihin.

Mutta kukin tyylillään. Minä en suostuisi tuollaiseen. Varsinkaan vielä jos maitolasillinenkin olisi liikaa tarjota toiselle. Varsinainen palkintouros sulla kyllä on

 

[Tossukkako]

Jos pistätte menot puoliksi, niin silloin pitää puolittaa kotityötkin. Jos talouden rahoista vastataan molemmat tasan, ei ole mitään syytä jakaa kotitöitäkään epätasaisesti. Miehesi taitaa pitää sinua halpana kotiorjana. Miksi olet miehen kanssa, joka jopa sanoo ettei sinua arvosta ja kunnioita?!

 

[olen sen arvoinen]

Siis ei mulla tuollaista miestä ole, joka vahtii joka centin perään. Mies käy töissä ja minä olen työttömänä. Saan nyt 100 euroa kuussa, kun olen ollut pitkään työttömänä. Mieheni maksaa kaikki laskut, ruoat, asunnonvuokrat auton bensat ja antaa rahaakin mulle jos niin haluan. Mies käy kaupassa ja ostaa kaikenlaista ruokaa eikä aina katso edes hintaa ja kysyy myös minunkin toiveitani. Minä siivoan ja laitan ruokaa ja mieheni on hyvä kokki. Ilmeisesti mieheni arvostaa minua, kun ei pihistele. Itse olen miehelleni sanonut, etten pysty maksamaan mitään. Ja ei mieheni siihen mitenkään reagoi, vaikka tuloni on vähäiset. Tuota en ymmärtänyt, ettei miehesi arvosta sinua kiltteyttesi takia. Mielestäni ansaitset parempaa ja anna se näkyä ulospäin.

 

[Oho]

Voi vittujen vittu, Jos oikeasti on noin köyhä ja pienituloinen ja työtön, niin silloin on jo
sama ampua itsensä.
Itse olen muutaman viikon pakkolomalla, ja saan melkein 1800 lapaseen joka kuussa.
Eihän sillä elä, mutta jos pelaa nettipokerii ja tekee osakekauppoja , niin kyllä sieltä sen verran suolarahoja tulee, ettei koirat kintulle kuse

Vai ei elä, mutta niin se on ettei asennevamma päälle näy, varmaan pysäköitkin aina invapaikalle kun menet kauppoihin.

 

[Viuluhuilu#]

Minäkin saan puhtaana saman kuin miehesi, minulla mies työttömänä ollut viitisen vuotta. Olemme kuuskymppisiä, mies ollut n. 30 v. työelämässä, minä joudun olemaan 40 v. ennen kuin pääsen eläkkeelle.

Mies saa työttömyyseläkettä puhtaana 900, mutta rahat meillä on yhteisiä! Ei tulisi mieleenikään että mies jäisi kotiin kun lähden ulkomaanmatkalle, tai hän ei voisi syödä yhtä hyvin kuin minä.

Sinulla on itsekäs mies, ja ilkeä, lähde asumaan yksin, jätä tuollainen mies joka ei rakasta ja arvosta sinua. Jos rakastaisi, ei nipottaisi rahasta, etenkään kun hän ei hanki paljon itsekään.

Jos saisit yksin asumalla enemmän tukiaisia, sano se miehelle, anna ajattelemisen aihetta, jos ei ymmärrä, ole toimelias ja hanki oma asunto! Vai oletko jotenkin avuton henkisesti ettet kykene tekemään mitään radikaaleja päätöksiä itse? Ajattele jos saatte lapsia, millä ne elätät? Ei noin sairaalloisen saita mies halua lapsia elättää.

 

[ei tajua]

Minä en kyllä kestäisi tuollaista puolisoa. Jos terve, aikuinen ihminen on tekemättä mitään niin kyllä tekisin samoin kuin ap:n mies. Tulkoon sillä omalla tulollaan toimeen, ellei kerran mitään viitsi edes tehdä. Kahden aikuisen huushollissa ei kotihommilla rasitu kyllä.

Minulla on kotona parikymppinen poika, joka on yo ja intin käynyt mutta nyt oli joulukuun alusta tekemättä mitään kun sai lakkinsa. Tasan kaksi kuukautta katsoin sitä ja sanoin että joko alat opiskella tai haet duunia tai muutat muualle etten kestä sitä että joku makoilee kotona päivät pitkät ja notkuu netissä ja kavereiden kanssa. No, opiskelu alkoi.

Hänellä on muutama kaveri, parikymppisiä amitsun käyneitä, asuvat vanhempiensä luona, eivätkä tee mitään, nostavat työttömyyskorvauta. Kysyin pojaltani, että mitäs xx ja xx aikoo nyt alkaa tekemään. Ei mitään, vastasi poikani. Kysyin että ai, odottaako ne että joku tulee kotoa hakemaan töihin, johon poikani vastasi että ei ne kai haluakkaan tehdä mitään. Ziisus, miten annetaan nuorten miesten olla vaan?

 

[Näin se vaan on]

Jos kyseessä olisi työssä käyvä nainen ja työtön mies, niin mies jätettäisiin. Naiset eivät omista rahoistaan suostu keskimäärin kumppanilleen yhtään euroa antamaan. Päinvastoin, ovat aina rikkaita etsineet, jotta pääsisivät toisen luottokorttia vinguttamaan. Täysin sietämätön ajatus heille, että voisi joskus olla asia toisinpäin.

 

[Viuluhuilu#]

Kuten aiemmin kirjoitin, minä olen nainen ja tienaan paljon enemmän kuin mies ( bruttona saan 2150€, mies 1100€), meillä yhteinen tilikin! Ei se aina ole niin että mies jätetään, jos tienaa vähän!

Mies halusi työttömäksi 55-vuotiaana, hän ei siis saa kesälomarahoja enää, eikä paljon muutakaan, mutta en ole häntä jättänyt. Ehkä jos hän olisi nuorena jättäytynyt työelämästä, en luultavasti katselisi häntä, en ymmärrä sellaisia nuoria jotka eivät halua töitä tehdä, sellainen ei ansaitse parisuhde-elämää, eihän sossun kuulu mielestäni elättää lapsia jos isä työkykyinen.

Oli se mies tai nainen, kyllä kuuluu kantaa kortensa yhteiseen kekoon, ei yhteiskunnan kuulu laiskoja elättää.

 

[Havus]

En ole koskaan etsinyt rikasta miestä enkä sellaista edes ottanut vaikka niitä on ollut tarjollakin useampi. Lopulta löysin ihanan mutta hyvin pienipalkkaisen miehen. Nyt vuosien jälkeen mies tienaa hyvin, itse en juuri mitään. Ja mies maksaa suurimman osan kaikesta minun opiskellessa. Toivon että tilanne on vielä joskus toisin päin, jotta pääsen itse maksamaan "takaisin".

Huvikseen kotona makaavaa en elättäisi minäkään, mutta toisen opiskellessa tai aktiivisesti töitä hakiessa rahat on yhteiset vaikka minä naisena olisin se joka tienaa.