Työttömät ja köyhät vanhemmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Vieras
Onko täällä tällaisia vanhempia?omat vanhempani olivat todella köyhiä ja työttömiä ja minusta se oli kamalaa.jouduin tämän asian takia koulukiusatuksi ja koskaa ei ollut varaa ostaa vaatteita hyvä kun ruokaa oli.Nuorena jouduin ilman ammattia heti peruskoulusta päästyäni lähtemään maailmalle.Katkera olen.Minusta olisi parempi jos eivät olisi tehneet lapsia.
 
Sit sua ei olisi olemassa. Minä taas yritän ottaa opiksi vanhempieni virheistä. Esim. alkoholin käyttö. Äitini käytti tosi rankasti alkoholia kun olin yläaste- ja lukioikäinen ja minä todella kärsin siitä. Jo silloin päätin että jos mulla joskus on lapsia, ne ei tule kärsimään vanhempien alkoholin käytöstä. Ja tuo päätös on pitänyt.
 
Jaahas. Kummasti näytät vieläkin siinä pyristelevän, vaikka et haluaisi olla olemassakaan. Harva sitä päättää ryhtyä työttömiksi ja köyhiksi. Se voi sattua kenelle tahansa. Varsinkin lama-aikana. Olisit kiitollinen vanhemmillesi, että ovat sinulle elämän antaneet. Etkä voi loputtomasti syyttää vanhempiasi, jos tunnet olosi kurjaksi. Aikuistu.
 
No meillä oli lapsuudenkodissa köyhää. Uusia vaatteita ei saatu kuin todella harvoin, ruoka oli todella yksinkertaista (esim. leivänpäällisiä ei ollut, söimme usein keittoja yms yms). Meillä ei ollut mitään kalliita harrastuksia, ja äiti jaksoi aina valittaa rahanpuutteesta.. En tiedä, siksi olen varmaan nykyään itse niin "vauhko" ja stressaan hirveästi jo etukäteen että valmistunko sellaiselle alalle, että varmasti saan töitä yms yms..

Luen täältä(kin) aina ihmetellen juttuja, joissa äidit pohtivat miten käy, jos tulee lomautuksia yms. niin lasten ei olekaan enää mahdollista harrastaa mitään rahaa vievää. No meillä se oli sellaista koko mun lapsuuden ajan.
 
Me ollaan työttömiä ja meillä on kolme lasta. Silti ne kulkee merkkivaatteissa. Jokaiselle on kaksi Ticketin pukua kevääksi ja jo ensi talveksikin :D

Itse olen rikkaiden vanhempien lapsi, silti jouduin kulkemaan kirppisvaatteissa kun vanhemmat halusi ennemmin ostaa itselleen juttuja.
 
itse mulla oli köyhä lapsuus..mut siitä ei enempää

mitäs nyt sitten kun lapset ovat tällä hetkellä kohta 16v ja 13v ja 9v ja kohta 3v. Ja olemme ekaa kertaa elämässämme tilanteessa, että molemmat ovat työttömänä =(
pitäiskö nyt aatella, piru kun on lapset tehtynä... miten sitä voi suunnitella mitään koska ei voi tietää miten tulevaisuus kartoittuu...et silleen
 
lapsille kun antaa virikkeitä itse,kivaa on..käymme laavuilla,laskemassa mäkeä,luistelemassa ,ongella kesällä,pilkillä ,kivaa tekemistä yhdessä..kesällä voi tehdä vaikka mitä!!voi kauheeta joittenkin mielestä kun ei ole rahaa kuin roskaa.ei se raha sitä onnee tuo..saatiin perintöä jossain vaiheessa niin ostelukin rupes tökkimään...mulla ei ole lapsuudesta mitään pahaa sanottavaa ,vaikka oltiinkin köyhiä.meillä lapset opetettu tekemään jotain hommia,josta maksetaan sit palkka.oppivat ettei raha puussa kasva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlanka:
Sit sua ei olisi olemassa. Minä taas yritän ottaa opiksi vanhempieni virheistä. Esim. alkoholin käyttö. Äitini käytti tosi rankasti alkoholia kun olin yläaste- ja lukioikäinen ja minä todella kärsin siitä. Jo silloin päätin että jos mulla joskus on lapsia, ne ei tule kärsimään vanhempien alkoholin käytöstä. Ja tuo päätös on pitänyt.

Peesi
 
Meillä oltiin myös niin köyhiä, ettei ihan joka päivä ollut kunnon ruokaa pöydässä. Häpesin kotiani, vanhempiani, vaatteitani ja vaikka mitä. Ja pilkattiin minuakin. Aika nuorena, 15-vuotiaana, menin ilta- ja viikonlopputöihin ja kustansin itse omia ostoksiani, koska koin olevani osaltani vastuussa perheen toimeentulosta. Sen jälkeen opiskelin, otin opintolainaa, tein töitä opintojen ohella, valmistuin ja nykyään koen olevani hyvätuloinen. Tarkka rahoistani olen yhä.

Minusta kaikenlaisista oloista voi saada hyvän pohjan elämälleen. Tuskin minusta olisi tullut yhtään sen onnellisempi rikkaassa perheessä; loppujen lopuksi. Nuorena opin, että pitää itse vastata itsestään ja tehdä elämästään hyvä. Kaikkea ei voi saada ja jos jotain todella haluaa, sitten pitää tehdä töitä. Voihan sitä halutessaan säästää bemarin, mutta sitten ei saa nahkasohvaa eikä etelänmatkaa. Elämä on valintoja.

Sitä paitsi lapsuuden köyhyys on meillä tiivistänyt sisarussuhteita. Yksi sisaruksista opiskelee tällä hetkellä ja muut auttavat rahallisesti aina silloin tällöin, koska tiedämme mitä opiskelijaelämä on. Samoin itse tiedän, että jos talossa tulee isompi remontti tai muu vastaava vastoinkäyminen osuu kohdalle, apuja löytyy niin rahallisesti kuin ajallisestikin. Eli oikeasti ajatellen, enpä tiedä oliko koyhä elämänalku niin kauhean paha juttu.
 
Miun porukat ei mitään rikkaita oo ikinä ollukkaan,keittiöapulainen sairaseläkkeellä ja korjuutyönjohtaja myös eläkeläinen.Ite oon pienellä äprahalla ja mies työtön.
Mutta koen saaneeni vanhemmilta hyvät opit elämään silti vaikka raha ol aina tiukalla enkä saanu leviksiä niinku kaikki kaverit!Niinpä edelleen ostan vaatteeni niin pojille kuin itelle kirpparilta ja ihan oon tyytyväinen siihen.Poika pelaa lätkää mut lisenssimaksut saahaan korvattua talkoilla :whistle: ,pakastin on ruokaa ja riistaa täynnä,ei lopu liha ihan heti.Ite teen kaikki pöperöt,tulee paljo halvemmaks ku valmisruoka.
Sen oon oppinu et ei piä jäähä tuleen makaa!Kurja se oli miullakii pienenä ku ei saanu kaikkee mitä halus vaan niin sen pitää mennäkkin,vai mitä?Paras oppi miulle =)
 
En lukenu kuin ap:n viestin. Se on ihan omaa luuseriutta jos ei hommaa itelleen ammattia yms. Mullakin köyhät vanhemmat mut eipä se mua estäny kouluttautumasta. Suomessa sä et voi tolla verukkeella jäädä luuseriks ku on nii hyvät tuet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja marika73:
itse mulla oli köyhä lapsuus..mut siitä ei enempää

mitäs nyt sitten kun lapset ovat tällä hetkellä kohta 16v ja 13v ja 9v ja kohta 3v. Ja olemme ekaa kertaa elämässämme tilanteessa, että molemmat ovat työttömänä =(
pitäiskö nyt aatella, piru kun on lapset tehtynä... miten sitä voi suunnitella mitään koska ei voi tietää miten tulevaisuus kartoittuu...et silleen

Peesi myös ja määräaikaset pätkätyöt ei paljo turvaa tuo...
 
Sen verran pitää vielä lisätä, etten ikinä menisi sanomaan äidilleni, että mitäs teit lapsia noin köyhiiin oloihin. Tietyn iän jälkeen ihmisen pitää ottaa vastuu itsestään eikä kiukutella. Jos on paha olo, juodaan viinipullo ja itketään parhaan kaverin olkaa vasten. Sitten taas jatketaan eikä syyllistetä muita. Muiden pahasta olosta kun ei oma olo yleensä parane.
 
Mä luulen että kyse on enemmän jostain muusta kuin työttömyydestä ja köyhyydestä. Kyse on asenteista mitä vanhemmat antavat lapsilleen. Valittamalla vanhempi opettaa lapselle kurjuutta, mutta yrittämällä ja selviytymällä vanhempi opettaa lapselleenkin, että lähes kaikki on mahdollista, jos vain itse niin haluaa. Esim. köyhänkin on Suomessa mahdollista saada ruokaa ja vaatetta sekä köyhänkin lapsi voi kouluttautua työelämään. Toisaalta rikaskin voi valittaa ruoanpuutetta ja sitä kun ei voi niitä kalliimpia uusia vehkeitä lapsilleen hankkia jne...
 
Lama lapsena voin vaan sanoa et ei meilläkään rahalla kotona mällätty MUTTA aina oli ruokaa pöydässä ja puhdasta vaatetta päällä, tietenkin hävetti ja ärsytti kun ei ollut niitä hienoa vaatteita mitä muilla ja mun vanhemmilla oli kumminkin vara juoda kaljaa joka viikonloppu (ei kumminkaan kärsitty siittä) mutta monasti tuli aateltua mitä kaikkee niillä rahoilla olis itelle saanu.... viikkoraha oli siihen asti kun kotona asuin 5mk ja sillä sai sen lauantai pussin.. onneks mummo ja ukki antoi jouluna aina rahaa ja se oli juhlaa :heart: . Kun sain ensimmäisen lapsen lupasin että koskaan hänen ei tarvii "kärsii" samoista asioista kuin minun ja nyt kun niitä on kolme en ole vieläkään joutunut sanojani syömään..... Pilalle en ole ketään hemmotellu mutta joka kuukausi ovat saaneet uusia vaatteita juuri niitä kuin haluavat olimpa sitten ollu työttömänä tai töissä. Tässä kuussaolin suunnitteilla et käyn ostelee itelle vaatetta.. viimeeksi ostanu tasan 1-v sitten kunnolla MUTTA päätin sittenkin sijoittaa ne rahat nuorempaan tyttöön ja ostin hälle kauan kaivatun uuden koulupöydän ...
 
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Mä luulen että kyse on enemmän jostain muusta kuin työttömyydestä ja köyhyydestä. Kyse on asenteista mitä vanhemmat antavat lapsilleen. Valittamalla vanhempi opettaa lapselle kurjuutta, mutta yrittämällä ja selviytymällä vanhempi opettaa lapselleenkin, että lähes kaikki on mahdollista, jos vain itse niin haluaa. Esim. köyhänkin on Suomessa mahdollista saada ruokaa ja vaatetta sekä köyhänkin lapsi voi kouluttautua työelämään. Toisaalta rikaskin voi valittaa ruoanpuutetta ja sitä kun ei voi niitä kalliimpia uusia vehkeitä lapsilleen hankkia jne...

Juuri piina tätä tarkoitin,ososit kertoo vaan sen ymmärrettävästi suomenkielellä!
Vaik oon köyhä,miulla ja lapsilla on aina puhtaat vaatteet,meillä on aina ruokaa,katto pään päällä,esikolla oma huone ja löytyy autonreuhka eli verrattuna rajan takana olevaan köyhyyteen jossa lapset asuu sillan alla ja imppaavat ku vanhemmat dokaa koko ajan eivätkä välitä niin sanonpahan vaan jotta on lottovoitto asua köyhänäkin suomessa!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Aplla on paha olla ja heti tullaan haukkumaan luuseriksi. Kyllä täällä on niin itsekeskeistä ja typerää jengiä että huhhuh.

:hug:

Mie en hauku,tottakai nää asiat on vaikeita ja jokainen kantaa vielä omat taakkansa menneisyydestä,en sitä väitäkkään jotta elämä köyhänä on helppoa ja ihanaa,mutta omalla asenteenmuutoksella saapi jo paljon aikaseks.
Ite sain kans sen 5mk aikanaan viikkorahaa,oma poika saa nyt tarvittaessa,yleensä lauantaisin pari euroa karkkiin rahaa ja on siihen tyytyväinen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Aplla on paha olla ja heti tullaan haukkumaan luuseriksi. Kyllä täällä on niin itsekeskeistä ja typerää jengiä että huhhuh.

:hug:

No eiks ap ole ite aika törkeä, kun syyllistää vanhempiaan tilanteestaan? Ja eiko ole törkeetä vihjata, että työttömillä ei saisi olla lapsia? Eiks se ole aika yksipuolinen näkökanta myös.
 

Similar threads

Yhteistyössä