Työttömät, miten pidätte toivoa yllä?

["kolmen äippä"]

Työttömät, miten te pidätte toivoa yllä?

Olen reilu 4-kymppinen, minulla on reilu ja monipuolinen työkokemus ja kaksi tutkintoa. Määräaikainen työsuhteeni päättyi loppukesästä yrityksen taloudellisen tilanteen vuoksi. Myös vakituista porukkaa joutui lomautukselle ja pari sai lopputilin. Asun isolla paikkakunnalla, mutta alani (matkailu ja toimistopuoli) töitä on ollut koko talven/kevään aikana vain muutamia! Kaikkiin olen hakenut, päässyt neljään haastatteluunkin, mutta töitä en vain ole saanut. Yhtä paikkaa kohti on ollut jopa yli 300 hakijaa!

Olen kysynyt työkkäristä mahdollista omaehtoista lisäkoulutusta ansiosidonnaisella, mutta en ole sitä saanut. Kysyin mahdollisuutta hakea toiselta alalta töitä oppisopimuksella, siihenkään en lupaa saanut. Olen kuulemma tarpeeksi koulutettu ja ollut liian vähän aikaa työttömänä (yli puoli vuotta!). Vierailta aloiltakaan on turha töitä hakea, koska joka alan osaajia tuntuu olevan työttömänä ja toki koulutuksen saanut henkilö palkataan ensisijaisesti. Tuotakin olen nimittäin kokeillut...



Alkaa usko tulevaisuuteen loppua! Kun työttömyys pitkittyy, töiden saanti on vaan entistä hankalampaa. Ja mitä sanoa haastattelussa, kun on ollut näin kauan työttömänä? Hävettää. Siinä ei paljoa auta loistavat työtodistukset. Olen aloittanut kielen opiskelut kansalaisopistossa, jotta saisin pidettyö mielen virkeänä ja oppisin samalla jotain uutta, mutta se ei riitä. Haluan töitä.

Ja ei, haukkukaa vaikka kuinka mutta paikkakuntaa en vaihda. Täällä on mieheni ja hänen työpaikkansa sekä kolmen lapseni koulut ja kaverit.



Ammatillinen(kin) itsetuntoni on kokenut kovan kolauksen. Miten nousta tästä suosta?

 

[työtön ap]

Eikö ole kohtalotovereita?...

 

[olen työtön!]

Onhan sulla puoli miljoonaa kohtalotoveria, mutta he taitavat olla tyytyväisiä osaansa.

 

["mei"]

Itse äitiyslomien jälkeen valmis työelämään. Tutkintoja 2. Yrittäjänä olin 3 vuotta.
Toiseen ei työpaikkoja ole edes tarjolla, toiseen ei riitä ammattitaito (vain perustutkinto alla). On vieläpä kausiluontoista työtä yleensä.

Hain opiskelemaan, siitä se lohtu tulee mulle. Työkkäri todennäköisesti antaa opiskella työttömyysturvalla.

On kotonakin hyvä olla, 2 pientä lasta. Ja hoitomaksut joka tapauksessa niin isot että ihan mihin vaan ei kannata töihin lähteä. Uskon koulutuksen tuovat hyväpalkkaisen työpaikan tullessaan.

 

["liuku"]

Itse olen 35-vuotias ja asunut tässä kaupungissa koko aikuisikäni, tulin opiskelemaan 17-vuotiaana ja jäin sitten tänne. Lapsia 2 ja yh ollut pienimmän syntymästä lähtien.
Nyt tein radikaalin päätöksen ja muutan täältä pois kun yksinkertaisesti ei ole töitä.
Sain vakituisen työn ja muutamme lähemmäksi pääkaupunkiseutua, mistä olen kotoisin.
Ensimmäinen ammattini on sellainen, että joutuisin olemaan poissa kotoa viikon ja taas viikon sitten kotona. Ei siis onnistu kun lapsia ja isä on vain vkl-isä.
Toista ammattia olen harjoittanut niin vähän etten koe olevani kovinkaan ammattitaitoinen siinä eikä se myöskää kiinnosta juuri minua, saati että olisi muuta kuin pätkähommia, jos niitäkään.
Tämän kolmannen opiskelin muutama vuosi sittdn, oli hyvät työllisyysnäkymät. Tein pätkiä n..2 vuotta. Ja sitten tuli yt:t ja lähtö tuli sopimuksdni umpeuduttua.
Ja niillä parilla muulla työnantajalla myös porukkaa laitettu pellolle.
Nyt puoli vuotta työttömänä.
Ja en enää keksi mitä töitä voisin täältä löytää tai mitä taas opiskella.
Pakko siis rykästä ittensä ja lapset omakotitalosta johonkin kaupungin luukkuun asumaan, vaihtaa koulut ja suunnitella flämä uusiksi.

En vaan tiedä mitä muutakaan keksisi.
V..tuttaa tälläinen, mutta en kestä kun mikään ei tunnu onnistuvan mun kohdalla.
Toivoa sopii että tämä on tie onneen!!!

Ei kiva, ei ollenkaan.

 

[Spukka]

Työkokeiluissa eri yrityksissä kartuttamassa työkokemusta työttömyyskassan rahalla. Kouluihin hakua. Määräaikasia töitä työkokeilun ohella. Voisin kyllä istuu perseelläni kotonakin, mut ahdistun nopeesti, joten ei :/

 

[.........]

Ei mua haittaa mitenkään, en ole koskaan tehnyt töitä, aina ollut eläkkeellä tai työttömänä. Elämäni koostuu ihan muista arvoista kuin työstä.
Tällä hetkellä käyn "kuntouttavassa työtoiminnassa" pari kertaa viikossa. Muutoin on vapaa aikaa, jos äitiyttä ei lasketa. Olen luova ihminen, mulla on aina tekemistä koska aivoissani muhii paljon asioita ja ideoita.

Eli en taida ihan olla sellainen ihminen jolta odotit jotain kannustuspuheita.

Hyvää pääsiäistä.

 

[hii]

Vuoden työttömänä ja jatkuva haku ollut päällä. Hakijoita on 200-300 paikkoihin ja aina löytyy joku vielä kokeneempi tmv. Itsellä hyvä työhistoria ja koulutus. Epätoivoista on välllä ollut. Häpeää en tunne, koska ei ole itse aiheutettua tämä työttömyys ja moni muu on samassa tilanteessa. Nyt pääsin työvoimakoulutukseen jossa työskennellään puoli vuotta yrityksessä. Tuntuu että tällä hetkellä on valoa tunnelin päässä.
Kaikkiin paikkoihin ei voi edes hakea kun on "liian korkeasti" koulutettu tmv.
Ei voi muuta toivoa kuin tsemppiä ja toivottavasi saat töitä jossain vaiheessa.