Tytär joutuu huomenna pakkohoitoon

["vieras"]

17 vuotias tytär lähtee huomenna pakkohoitoon anoreksian takia. ei tiedä sitä vielä itse, koska saattaisi yrittää yön aikana karata tai vahingoittaa itseään jos tietäisi. Perjantaina oli psykologin tapaaminen jossa sovittiin että viikonloppu katsotaan vielä ja jos tilanne pysyy yhtä huonona niin maanantaina osastolle, halusi tai ei. Mulla on tosi ristiriitaiset tunteet. Tuntuu hirveän pahalta laittaa lapsi väkisin hoitoon ja koko tilanne muutenkin on hirveä. toisaalta kuitenkin odotan innolla tuloksia joita hoidosta (toivottavasti) saadaan, että menisi edes vähän parempaan suuntaan.
Psykologikin sanoi, että nyt on hyvä puuttua vielä tilanteeseen viemällä hoitoon väkisin, kun tytär täyttää kesällä 18 niin sitten ei enää nämä pakkotoimenpiteet onnistu näin helpolla...
onko täällä ketään jolla kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta? miten hoito teillä onnistui ja millaisia tuloksia saatiin aikaan?

 

[ei vaan]

tytär PÄÄSEE huomenna pakkohoitoon. Jaksamista.

 

[Rigel]

Lähipiirissäni on nyt nuori nainen, joka oli 16-vuotiaana osastohoidossa. Päätyi sinne, kun paino oli 36 kg ja sydämensyke 38.

Aikaa tuosta nyt viitisen vuotta juurikin. Ei taida olla koskaan paraneva sairaus, mutta hyvää hoitotasapainoa voidaan toivoa/hakea? Silti surullista mielestäni, että aina hänet tavatessani törmään omaan utopiaani ja joudun toteamaan, että hän on aina vain syömishäiriöinen. Hän on minulle rakas ja toivoisin hänelle kaikkea hyvää.

Sinulle toivon voimia, sillä tulet niitä tarvitsemaan edelleen. Vaikka tuntuisi, että voimat loppuvat, taistelua ei saa luovuttaa.

 

[efd]

Olin 16-vuotiaana pakkohoidossa juuri anoreksian takia. Koin sairaalassa olon todella ahdistavana, ja joka hetki ajattelin miten kamalaa sairaalassa oli. Mutta kunhan aliravitsemustila alkaa korjaantua, niin monesti mielialakin kohoaa. Itselläni alkoi parantuminen sairaalajakson jälkeen, en halunnut enää sairaalaan. (Sanottakoon tässä vaiheessa, että sairastuin uudelleen 19-vuotiaana.)

Tsemppiä teille. Kannattaa vierailla SYLI:n foorumilla, jos ette ole vielä siihen tutustuneet.

 

["aapee"]

no totta, pääsee ehkä parempi sana tyttärelle se on kuitenkin toistaiseksi "joutuu", mutta toivottavasti parannuttuaan ymmärtää että hänen parhaakseen tämä on.

 

[Kuumin hiekka aavikolla]

Mulla oli nuorena anorexia, ja se taitaa taas tehdä tuloaan. Itsellä aina kriisien kohdalla loppuu syöminen, ja ajattelen jo anorektikon tavoin. Itse en ole huolissani, muut sitäkin enemmän

 

["Äiti myös"]

Jaksamista sinulle! Kyseessä vakava ja elinikäinen sairaus, hienoa että tyttö pääsee hoitoon! Olet tehnyt oikean valinnan.

 

[Arwen Undomiel]

Voimia!!
Hienoa että otat härkää sarvista ja hommaat tytölle hoitoa vaikka se tuntuisikin pahalta, se on nyt ainoa oikea tie.

Syli:n sivuille neuvon minäkin mutta toivottavasti ne on jo tutut.